Aine, ruumis ja transsukupuolisuuden metafysiikka

Olen ymmärtänyt, että Suomessa astuu piakkoin voimaan jokin uusi laki, joka mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi vaihtaa juridista sukupuolta pelkällä ilmoituksella. Tämä kuulostaa minusta erittäin erikoiselta, joten en ole varma, olenko ymmärtänyt lain sisällön oikein. En kuitenkaan jaksa ottaa asiasta selvää, koska lait ja lainsäädäntö eivät kiinnosta minua.

Sen sijaan transsukupuolisuus ilmiönä kiinnostaa minua.

Toinen asia, joka minua kiinnostaa, on aine eli materia.

Kolmas asia, joka minua kiinnostaa, on ruumis, ennen kaikkea ihmisen ruumis.

Perinteisen ja yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan ruumis on ainetta. Aineen olemuksesta ei kylläkään vallinne yksimielisyyttä, mutta minun tarpeisiini riittää, että aine määritellään negatiivisesti: aine on ei-henkeä. En tiedä, onko kaikki ei-henki ainetta, mutta kaikki aine on ei-henkeä. Henkeä ei tarvitse määritellä, sillä jokainen tietoinen olento tietää välittömästä kokemuksesta, mitä on henki.

Onko sukupuoli henkeä vai ainetta? Jos sukupuoli riippuu ruumiista (kromosomeista, kiveksistä, munasarjoista, aivoista jne.), se on ainetta.

Nykyisen jumalattoman ajan henki on tässä hieman ristiriitainen. Kaiken eli siis myös sukupuolen pitäisi olla ainetta, mutta sukupuolta pitäisi silti pystyä vaihtamaan henkisen kokemuksen perusteella. Mutta jos ihmisellä olisi ruumiista riippumaton sielu ja sielulla sukupuoli, tällöin ruumiin sukupuoli ja sielun sukupuoli voisivat olla aidosti ristiriidassa keskenään. Kysymys olisi sitten siitä, kumpi on tärkeämpi, henki vai ruumis.

Toinen esimerkki on abortti. Abortin puolesta olisi ehkä mahdollista esittää älyllisesti kestävä argumentti, jos sielu on olemassa.

Kristinuskon näkökulmasta tilanne on toinen. Pidän itsestään selvänä, että kristitty uskoo henkeen, sillä Jumala on henki. Mutta täytyykö kristityn uskoa aineeseen?

Edellyttääkö usko ruumiin ylösnousemukseen uskoa aineeseen? Mitä on inkarnaatio, ellei ainetta ole olemassa? Idealismin isä George Berkeley oli piispa. Siispä hänen täytyi olla sitä mieltä, että kristinusko sopii yhteen aineen kieltämisen kanssa. En tiedä, kirjoittiko hän ylösnousemuksesta tai inkarnaatiosta ja mitä hän näistä asioista ajatteli oman filosofiansa valossa.

Kristinuskossa on painotetaan, että aineellinen maailma on hyvä, koska se on Jumalan luoma. Aineellista hyvää arvostetaan. Mutta mahdollisesti tämä painotus ja aineen arvostus ovat reaktioita gnostilaisuuteen.

Eivät gnostilaisetkaan kieltäneet aineen olemassaoloa, he vain pitivät ainetta pahana.

Jos maailma on mielle eikä mitään muuta sen lisäksi, siis myös esimerkiksi ruumis on mielle, jonka objektiivisuus perustuu Jumalan mieleen (ruumis on olemassa, koska Jumala ajattelee sitä, ruumis ja koko luomakunta ovat Jumalan ajatuksia), niin miten kristillisen teologian perusasiat (kuten juuri ruumiin ylösnousemus ja inkarnaatio) pitäisi ajatella? Tätä asiaa voisi miettiä, jos jaksaisi.