Haluatko löytää

Anonyymi-ap

liikunnanilon uudestaan? Oletko tuntenut liikunnaniloa joskus, vai oletko koskaan?

Minä en ole koskaan varsinaista ”liikunnaniloa” tuntenutkaan! Työni kyllä tein kovinkin liikunnallisessa ammatissa, mutta muuten vapaaehtoinen liikkuminen on ollut aina hyvinkin vastenmielistä.

Lapsena jumppasin aktiivisesti, mutta en tykännyt ollenkaan. Tilatkin haisivat pahalle. Sitten loukkaannuin ja liikunta kiellettiin ja huokasin helpotuksesta.

Enkä edelleenkään löydä minkäänlaista motivaatiota liikuntaan.

16

67

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Suurin osa työelämästä oli liikkuvaa, eli muuta kuin istumatyötä ja vapaa-ajallakin sitten paljon ns hyötyliikuntaa ja joskus jopa ihan kävelylenkkejä. Kesällä pyöräilyä. Edelleen käyn kävelyillä 5-13 km , riippuen kävelenkö yksin vai onko seuraa. Kun lumet ja jäät sulaa alkaa taas pyörälenkit. Nyt käyn myös seniorijumpassa kerran viikossa ja myös senioritanssissa kerran viikossa, molempiin kävellen n. 4 km/suunta. Kotonakaan en tuntitolkulla istu yhtämittaa sohvalla siitä pitää selkäni huolen, vähintään tunnin välein on noustava liikkumaan ja mieluummin vähän useammin.

      vn

    • Anonyymi

      Ei se muuta iloa tarvitse kuin sen, että pysyy paikat terveimpänä. Kun jättää liikkumatta, niin pian alkaa joka paikkaa kolottaa, ja selkä on aina jotenkin jumissa.

    • Anonyymi

      En.

      Harvoin olen saanut mitään iloa mistään liikunnasta. Kakarana pidin kyllä joessa pulikoimisesta ja aikuisemmalla iällä tykännyt käveleskellä ja katella maisemia. Koululiikunta kai se pahin liikunnan ilon tappaja on ollut. Siinä aina korostui suorituskeskeisyys ja kilpailu. Ja mitä kehnommin pärjäsi, sen enenpi alkoi vihaamaan kaikenlaista hupiliikuntaa.

      Hyötyliikunta asia erikseen. Kiva tehdä klapeja, siinä näkee töittensä jäljen. Ja töissäkin tietty pitänyt olla liikkeessa, Siinä yhdistyi työilo sitten kai palkkapussin kans ja liikunta oli niinkuin tapa toteuttaa muita asioita.

      Kotona oli tapana muuten kieltää kakaroita urheilemasta, jos kiipeili puihin tms lasten juttuja. Sanana siis urheilu on negatiivinen. Siks en seuraa mitään urheilua. Poikkeuksena kai jokin jäätanssi, joka on niinkuin teatterin, tanssin ja baletin sekoitus, niinkuin taidetta. Ja vaikkapa biljardi, joka taas on enenpi tekniikka- ja taitolaji. Lisäks moottoriurheilussa päällimmäisenä ihan muut asiat, kuin lihasmassa ja hikoilu.

      Toisekseen, en pidä joukkuelajeista laisinkaan, muutenkin introvertti ja itellinen tyyppi, ahistun väkijoukoissa. Enkä pidä komentelusta tai "ohjaamisesta".

      Noh, koitin selittää että hyötyliikunta ok, hupiliikunta perseestä.

      Siks pitäiskin keksiä vanhemmiten jotain hyötyliikuntaa, alkaa muuten ukkeli mätäneen pystyyn, kun kaikki paikat rapistuu ennenaikaisesti. Pöndellä ois tietenkin aina jotain puuhaa, mutta tsadissa vaihtoehdot aika väjissä. Ja kunto alkaa olemaan sitä luokkaa, ei jaksa hakata halkoja, eikä lumihommista tahdo tulla oikein mitään, kun ei jaksa.

      Olen hankkinut kaikenlaista kuntopyörääkin, mutta harvemmin tuntenut itteään niin ääliöksi, kun sitä polkiissaan. Sen sarvissa kyllä voi pitää roskapusseja ja tupakkatakkia, että ei ollut täysin hukkainvestointi se.

      Eli liikunta, urheilu jne on mulle niin vastenmielisiä, että sen takia alkaa terveys kärsimään. Kiitos vaan koulun liikunnan tunneille.

      =DW=

    • Anonyymi

      Eipä meidän nuoruudessa paljon ajateltu onko joku mukavaa, että olisi jotenkin innostavasti tyrkitty koulussa liikuntaa. Ja eikö vain ole vähän siinä iässä että kaikki on enemmän pakkoa kuin huvia. Toisille koko työelämä on pakkoa, ei kovin monilla ole mahdoliisuus päästä tilanteeseen, työ on myös harrastus.
      Hyötyliikunta on kivointa ehdottomasti. Keksin jonkin pienen asian, jonne lähden kävellen sen toimittamaan, esim. kylän kaukaisimmasta kaupasta jokin määrätty esine tai joskus tarjous.
      Jalkaani särkee usein. Olen välttänyt kipua tuottavaa liiketta, kunnes huomasin etten enää saa sitä. Sitkeästi mutta varovasti tein liikettä uudestaan ja uudestaan, kunnes liikerata palautui. Siitä säikähtäneenä aion lähteä liikuntaan, huvitti tai ei. Joka tapauksessa liikunnan jälkitila on aika kiva, suihkun jälkeen kahvikupin ääressä itsensä jaksamisesta kiitollisena.

    • Anonyymi

      En ole tuntenut, mutta pakko on ollut yrittää pitää kuntoa yllä,
      että vanhanakin jalat kantais alla.

    • Anonyymi

      En ole koskaan ollut liikunnallinen. Nuorena tosin kuljettiin ja kuljin kaikki matkat joko kävelemällä tai pyörällä, joten siinä sitä perusliikuntaa tulikin.

      Olen mieluummin sohvaperuna hyvän kirjan ja suklaarasian kanssa; en ole lihava vaan normaalipainoinen eli en kuitenkaan mässäile ruualla ja yhä edelleen kävelen esim. työmatkat.

      Iltakävelyt ovat ihania ja niitä harrastamme puolisoni kanssa yhdessä, rauhaisaa käppäilyä ja mukavaa rupattelua, ei hikiliikuntaa eikä varsinkaan veren maku suussa!

    • Anonyymi

      En liikkunut paljon nuorena, enkä vanhempana sitäkään vähää. Kun n. 6-kymppisenä alkoi vaivata polvi ja sitten olkapää, tajusin että tarttis tehdä jotain. Vähän pitkin hampain liityin ensin kahvakuularyhmään ja myöhemmin muihinkin. Olin alkanut jo vähän olosuhteiden pakosta pitämäänkin liikunnasta. Tutustuin ryhmissä myös mukaviin tyyppeihin, jotka "ulkoiluttivat" minua patikkaretkille yms.

      Nyt käyn oma-aloitteisesti kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kaksi kertaa viikossa ryhmäliikunnassa. Ja sauvakävely kivalla kelillä tuoksuvassa metsässä on aivan ihanaa.

      Hyvä aloittaja, kyllä sinä jos kerran minäkin!

    • Anonyymi

      Liikkuminen on vähän haasteellista aivoinfarktin jälkeen. Jotkut lihakset halvaantuneet, eikä pääkään enää jaksa liikaa virikkeitä vastaanottaa. Sellasta rauhallista menoa milloin kepin milloin rollaattorin kanssa. Täytyy aina välillä sittenkin istuskella ja ihmetellä.

      Jumppaan kyllä himassa joka päivä, mutta ei se paljon tilannetta muuta.

      On ihanan rauhallista. Ei enää ole kiire minnekään. Ei enää tarvitse olla tehokas. Kunhan jotenkin omat hommansa hoitaa. Siivooja käy, mutta muuten pärjään.

    • Anonyymi

      Lapsena suurin osa oli vanhempieni sanelemaa pakkoliikuntaa. Otti päähän mutta ei uskaltanut purnatakaan.
      Sitten siihen rinnalle tuli painiminen. Haja-asutusaleen eläjälle hiihtäminen ja sulan maan aikana jalan liikkuminen olivat perustekniikat kunnes oppikouluun mennessäni sain fillarin. Matkaa suuntaansa noin 10km.
      Puntin olympianostotreenejä 23 ikävuoteen saakka mutta pollarien suorittama auton takavarikko lopetti sen.
      Rappiovuosien jälkeen aloittelin varovaisesti uudelleen kuukautta vaille 60v iässä.
      Terveyden paranemisesta ja kunnon kohenemisesta koki todellista iloa ja myöhemmin myös itse toiminnasta.
      Ilman iloa en jatkaisi sitä nyt 19 vuotta myöhemminkään. Huomenna on viikon ainoa huilipäivä. Sunnuntait pyhitän. Maastavetoa tai normitangon hack kyykkyä.
      Súnnuntaisin saa kolista. Ylihuomenna maastavedon lihaskatoa hidastavia, 10:n maastavetosarjoja.
      En tiedä varsinaisesta ilosta mutta hyvä olo ja mieli tulee kuitenkin.

      • Anonyymi

        Laske irti lapsuus ja vanhempien sylistäminen. Menet on meneitä ja unohda ne.Turha niitä vatvoa.Elä tätä aikaa. Jos on vaikea päästää menneistä irti hakeudu lyhyt terapiaan.En minäkän sylistä lapsuuteni,tai nuoruuteni.Niitä en voi mutta.Mutta voin omalla asentellaan antaa anteeksi ja jatkaa elämää.Pitäisikö nyt itkeä jäin orvokis 11v, jouduin lastenkotin,toisten nurkin asuu,ilman ihmisarvoa. 15 vuotiaana Suomi poika raiskasi minut oli 18v. en häntä tuntenut.Ystäväni merja malmilta tunsi. Oli kuulemma järjestetty juttu.On kurkulleni latettu puuko, On narkomaani veli yrittänyt iskeä hume piikin käteni kun en kotini laskenut. Hän on jo iki unessa,anteksi antanut.. Olen nähnyt nälkää, Työtä tehnyt todella 15v.työstä Joten kasvattaa myös se sisua.Sossun lukulla en elänyt koskaan. Romani tulisi jos tänne koko paskan kirjoitaisin. Mutta selkäsuorana kuljen ja nyky hetki on ystäväni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laske irti lapsuus ja vanhempien sylistäminen. Menet on meneitä ja unohda ne.Turha niitä vatvoa.Elä tätä aikaa. Jos on vaikea päästää menneistä irti hakeudu lyhyt terapiaan.En minäkän sylistä lapsuuteni,tai nuoruuteni.Niitä en voi mutta.Mutta voin omalla asentellaan antaa anteeksi ja jatkaa elämää.Pitäisikö nyt itkeä jäin orvokis 11v, jouduin lastenkotin,toisten nurkin asuu,ilman ihmisarvoa. 15 vuotiaana Suomi poika raiskasi minut oli 18v. en häntä tuntenut.Ystäväni merja malmilta tunsi. Oli kuulemma järjestetty juttu.On kurkulleni latettu puuko, On narkomaani veli yrittänyt iskeä hume piikin käteni kun en kotini laskenut. Hän on jo iki unessa,anteksi antanut.. Olen nähnyt nälkää, Työtä tehnyt todella 15v.työstä Joten kasvattaa myös se sisua.Sossun lukulla en elänyt koskaan. Romani tulisi jos tänne koko paskan kirjoitaisin. Mutta selkäsuorana kuljen ja nyky hetki on ystäväni.

        Fyysinen pohjakunto on niitä harvoja asioita joista en syytä vanhempiani.
        Muita syitä on kyllä riittämiin.
        Kaikki, mahdollisimman monipuolinen liikkuminen ennen murrosiän loppua on pääoma jonka puitteissa elelee lopun ikäänsä. Sen pääoman voi tuhlata tehokkaasti tai hyödyntää myöhempinä vuosina.
        Kun talvisin meni viikoittain muutama tunti halkokuurissa sahaten ja pilkkoen klapeja minulle hankittujen pienikoisten vehkeiden avulla niin sitä ei ottanut liikuntana vaan simputuksena.
        Sama koski lumitöitä. Minulle hankittiin pieni lumilapio jolla avasin pihapiirin väylät. Opin lapioimaan molemmin puolin koska yksipuolisuus veti selän tukkoon ja riivatun kipeäksi.
        Ja paljon muuta vastaavaa.

        Minua 8 vuotta vanhempi veljeni ei tehnyt mitään mutta hän olikin toivottu lapsi.
        Minä kuulin useamman kerran, että vanhempieni riitaisa liitto on minun syytäni ja varsinkin äitini teki sen selväksi.
        Hänen pahansuopaisuutensa ulottui myös lapsiimme.


    • Anonyymi

      Terveenä oli ihana käydä lenkillä
      kymmenenki kilometriä oli ilo kävellä
      nauttia luonnon raikkudesta,
      lintujen äänistä
      joskus hirviki tuli lenkkipolulle ihmettelmään kulkijaa,
      kerran piti juosta sutta pakoon mutkan taa
      kyllä kintuihin vauhtia silloin löytyi,
      viittä vaille ettei saanu syd kohtauta, kun sydä kurkkuun hyppii,

      • Anonyymi

        Olen aina liikkunut. Vaikka nyt on jo polvien nivelrikot,liikun yhä. Kipuun on lääke liiku.Joka päivä kävelen 12 km.Koska en työelämässä enää.En mene lähikauppaan vaan 5km päähän kauppakeskus.Hitasti hartaasti kävelen säällä kuin säällä kaupalle tai kaupakeskuksen kulmille ja takaisi,Jos ei tarvetta ostoksiin?Pahoille päiville on kävelykeppi.Kivulle ei periksi anneta ja jäädä kotiin notkuu yksin asuvana.Ulkoilu tuo hyvän mielen ja unen lahjan.Latva pysy kunnossa kun riitävästi nukkuu ja ulkoilee.3 talvi menossa kun hiihdän. 30 vuotta vanhoilla suksilla,Sama luistelen. Hihtolatuja ja luitelukenttiä löytyy itä Helsinki.Ihan yksin menen.Kun ystävät kuoli Koronan pahin aika.En ole huippu hiihtäjä,en luistelia. Mutta siti menen luistelemaan ja hiihtää. Uusia ulkoilevia ystäviä en saanut. Kun en tupakoi en juo,sepä se. Enkä lähde kuntelee paikat särkee masentaa,hirveä ex,mies. syy masennnus. Parhaat vetävät yli 60v,viellä kauhea lapsuus. Märehtien menneisyys.Kyllä ihmisiä masentaa jos ei tee elämälle mitään ja asetavat kaljan ,viinin,tupakan etusijalle ja ulkoilun nollaksi.Mutta minun mielipide. Jokaisella omansa ja ei silti ole ne keneltäkään pois.Arkisin käyn viellä voimistelemassa liikuntasalilla ryhmässä.


    • Anonyymi

      Tänään piti vähän hakea liikunnan iloa. Hyinen pohjoisviima puhalsi kun palasin takaisinpäin lenkiltä. Huh. Mutta nyt on lämmin.

    • Olen aina tykännyt liikunnasta vaikka en nuoruusvuosien jälkeen mikään himoliikkuja ole ollutkaan.

      Nykyisin kävelylenkit koiran kanssa kahdesti päivässä, muutamana päivänä itsekseen sauvakävelyllä vähän reippaammin. Lisäksi vesijumppa kahdesti viikossa ja nyt vähän vesijuoksuakin kokeillut. Tekee hyvää mielelle ja kropalle.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      145
      8550
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      47
      2429
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      27
      2241
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      36
      1932
    5. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      95
      1758
    6. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1737
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      21
      1332
    8. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      108
      1143
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      6
      1033
    10. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      53
      1015
    Aihe