Surullinen

Minullakin se rakkaus oli murskaava kokemus. Kolme pitkää vuotta kaivaten. Olisi tosiaan pitänyt mennä juttelemaan sille yhdelle 😅. Tämä on siksi niin hauskaa koska se on järjenvastaista ja koska ihmismieli voi olla niin kovin heikko. Rakkautta voi olla ensisilmäyksellä. Pelkkä elekieli riitti minulle rakastumiseen. Toivon vain todella ettei hän sattunut rakastumaan minuun, sitä en saa koskaan tietää.

Menitkö varatun kanssa sähläämään? Silloin usein käy noin.

Vanha klisee, "aika parantaa haavat" on niin totta.
Kaikista tärkeintä nyt on ettet jää yksin hautomaan ikäviä kokemuksiasi.
Tee kaikkesi että menet muiden ihmisten seuraan, Kirkkoon, konsertteihin, luennoille, harrastuksiin, lenkkeilylle ( happi on hyvä seuralainen), jne.

Tietysti sivullisen on helppo sanoa että nyt ryhdistädy:
(henkisen) sängyn pohjalla on niin helppo maata ja surra ja surra kunnes kuihtuu olemattomiin. Mutta se on on totta. Kukaan ei tule sinua sieltä vetämään ylos, sinun itse on tehtävä se.

Kaikki eivät vaan onnistu. On henkisesti rujoja ihmisiä jotka eivät huomaa sitä ja siitähän epäonnistuminen johtuu. Pitkälti. Kuin näkymätön kampurajalka tai puuttuva raaja.

Aloittajan kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. Suuri hurmiollinen vuosia kestänyt rakkaustarina loppui toisen taholta kaiken välillämme olleen kieltämiseen, valheisiin ja hylkäämiseen. Jäljelle jäi vain voimakas surumielisyys ja ahdistavia vihantunteita :(

Älkää ihmiset kohdelko toisia ihmisiä kuin paskaa.

Luurankoja kaapissa.. Et uskalla rakastua

Kyllä vielä onnistuu.