Eroamisesta

Oma tupa oma lupa. Niin yksinkertaista!

Elikkä toisin sanoen oot jättänyt sen jo ajat sitten. Siis ainakin omassa päässäsi, että kannattaako siinä vaiheessa jatkaa, kun olet jo puoliksi eronnut?

Ei tietenkään halua erota, omista mukavuussyistään (palvelu pelaa kotona ja on vakituinen panopatja) ja viis siitä mitä sinä haluat. Korkeintaan hetken leikkii sellaista mitä sinä häneltä haluat kunnes palaa vanhoihin uomiinsa siinä toivossa että olet lopettanut nalkuttamisen.

No minkäslainen kumppani olet itse ollut. Oletko osoittanut haluavasi oikeasti jatkaa jos näitä muutoksia alkaisi tullakin. Vai olisitko vain että ihan kiva, mutta liian myöhään. Oletko sen panostuksen arvoinen? Jos mies on oikeasti vain hölmö ja saamaton tuhnu niin hölmö ja saamaton tuhnu olet silloin myös sinä itse.

Ei siihen eroamiseen toisen lupaa tarvita. Se voi nopeuttaa, jos on avioerosta kysymys, mutta eron saa kyllä yksipuolisellakin hakemuksella.

Ei kai se nyt halua luopua ainoasta pano puusta. Jos se saisi jostain niin varmasti lähtisi ja laittaisi sinut matkaan. Mutta ei... Mitäs otit sellaisen vellihousun

Kannattas varmaan harrastaa rajua seksiä joknkun maahantulijan kanssa joka isokokoinen ja häijy. olis jotakin mihin verrata, tulevaa.. tämä toteutuu tietysti vain jos aloittaja on normi painoinen, eikä valas.

Laihduta kaunispainoiseksi.

Oliko mies kelvoton jo silloin kun menitte yhteen?

Millä tavalla hänen pitäisi ottaa sinut huomioon? Milaista huomiota kaipaat? Oliko huomiota aiemmin? Mikä on muuttunut? Voiko miehellä olla tähän jonkin syy?
Annatko itse huomiota? Liitto vaatii töitä molemminpuolin.

Koetahan nyt laittaa päässäsi asiat järjestykseen. Jos avioliitto on ollut sinulle vain pelkkä panopuu juttu.
Valitat, että ei välitä, onkohan totta.

Mitä odotat välittämisellä, onko siinä ristiriita.

On nostettava kissa pöydälle ja puhuttava, rauhallisesti kerrottava mitä itse odotat ja kysyä mitä toinen odottaa teidän yhteiseloltanne,

Nyt on päässyt varmaan elämä turhautunut ja siitä sitten syy puolisolle.
Useinhan tarvitaan sen suuren "vaaleanpunaisen hurmion# jälkeen ajatella asiat uusiksi uusiksi, sillä nyt sitten eletään normaalia arkea yhdessä ja siihen pitäisi opetalla, koska tuota hurmion aikaa ei loputtomiin voi todellakaan elää.

Joten jutelkaapa asiat ja yritä itsekin huomioida toinen, luulen että olet vetäytynyt myös omiin koloihin.
Selviätte kyllä jos todella toisianne rakastatte ja se rakkaus ei ole pelkkä panopuu vaan koko elämä kaikkine iloinen ja suruineen. Onnea matkaanne.