Olen taas sössinyt. Kun viikonloppuisin lipittelen hieman rypälepohjaisia tuotteita, niin maanantai Matkahuollolla on minulle niin paljon asiaa, että puhelin on mennä sekaisin tulevista toimituksista.
Oli miten oli, niin pakettiautomaatit ovat suorastaan riemastuttavia laitteita, tai sellaisten kokonaisuuksia. Mikä onkaan hauskempi tunne kuin se että ei tiedä, mikä luukku milloinkin ponnahtaa auki, vai aukeaako mikään.
Sulkekaa luukut lähteissänne, sillä masiina ei tee mitään, jos jokin luukuista on raollaan. Ei niin sekaisin voi mennä mistään ostoksesta, että unohtaa ajan ja paikan tajun.
(naurua)
Oli miten oli, niin pakettiautomaatit ovat suorastaan riemastuttavia laitteita, tai sellaisten kokonaisuuksia. Mikä onkaan hauskempi tunne kuin se että ei tiedä, mikä luukku milloinkin ponnahtaa auki, vai aukeaako mikään.
Sulkekaa luukut lähteissänne, sillä masiina ei tee mitään, jos jokin luukuista on raollaan. Ei niin sekaisin voi mennä mistään ostoksesta, että unohtaa ajan ja paikan tajun.
(naurua)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ameriikasta tuli aikanans Speden tuomana muoti, et vilmit oli valmiiks naurettui, niet kaikki osas sit nauraa oikeella (= pakollisella) kohalla. Niihä se huumori sit rupes hersyyn.
Antiikin irvileuka Demokritos, kerto et ei mee theatroniin koskaan kattoon näytelmää vaan yleisöö, ku se riemuitse et Tarentumin purppurat, Nuubian norsunluut sun muut sotasaaliit vyörytetään näyttämön eli skenen yli. 🌹👀
Mjaa-a
Tuota en tiennyt. Oma hihittelyni on vastaisku hymiömaailmalle (emo...wtf).
On suorastaan sietämätöntä minulle se että tekstiin ei saada värejä eikä syvyyttä muulla tavalla kuin pumpata, kehystää ja koristella se kaiken maailman pallopäillä.
Piti nyt tämäkin trendi nähdä.
(hirn)
Mut jos aiheena on muuteski suloset siskot, nii ei tarvii ees värittää, sil ne on niiku nii otollisii. Mut yhest emmääkään luovu. Tuplaemolin ruusu tarkottaa siskon kaiken ihanempaa, ja miehen mimmut, ku silmä saa hetken levähtää ihanoitteellisuulessa.
Eikä taatusti oo pilailuu. 🌹👀
Pakettiautomaatit ovat ihan helvetistä. On kokemusta. Mutta kun olen kuitenkin vähemmän shoppailija luonteeltani, niin kokemusta on hyvin vähän. Niinpä sitten kartasta varmistan ensin että olen oikeassa paikassa. Sitten hipaisupuhelimesta toimintaohjeet. Oikea koodi oikeaan osoitteeseen ja naps, oikea luukku aukeaa ilman Pulkkisen Jorman komentoa tai Siepin Saran kosketusta ja sisällä odottaa kaipaamasi tuote.
Vaan eipä kuulu naps eikä ole mikään luukku auki. Siinä sitten suunnittelee jo varasuunnitelmaa eli että haen mukaan sorkkaraudan ja kirveen, niin eiköhän rupea luukku aukeamaan. Siinä kun sitten ajatuksissaan pähkäilee, että aloitanko sorkkaraudalla vai kirveellä, niin joku kääpiöräkänokka tulee häiritsemään ja koputtelemaan, että "setä, olisiko tuossa selkänne takana auki oleva luukku teidän?"