Näin parjaavan keskustelun siitä, miten äidit ja mummot pohdiskelevat aikuiselle jälkikasvulleen, etteivät monet nuorten aikuisten erojen syyt nyt niin suuria syitä ole. Mainittujen syiden joukossa oli mm. väkivalta tai sillä uhkailu ja tunteiden hiipuminen. Ehkä epäsuosittu mielipide, mutta kyllä noitakin asioita voi yhdessä työstää vieläkin jatkaen (pari)suhdetta. Ja toinen; ehkä ihminen, joka vähättelee noita erojen syitä ei niinkään tarkoita vähätellä aikuistuneen lapsensa tunteita, mutta liian myöhään tajuaa millaisia individualistisia ja narsistisia monstereita on lapsistaan tämän yhä sairaammiksi ihmisiä aivopesevän yhteiskuntamme vahvasti puskemana tehnyt. Nuorena vanhempana sitä on herkkä, noudattaa helpommin vallalla olevia kasvatustrendejä, mutta vanhempana, kypsempänä silmät avautuneena jo katkeroitunut tähän elämään ja todellisuus on iskenyt vasten kasvoja siitä, millaista (itserakkauden)hedelmää se oma (vapaa) kasvatus sitten kantoikaan. T. (Nuori) mamma, vanha sielu
Voiko suhteessa pysyä aikova noudattaa vuosikymmeniä jatkunutta individualismin massatrendiä?
Anonyymi-ap
168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#177350923
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞