..on käyttää xanoreita enemmän kerralla kuin on suositeltu, esim kolme kerralla tai enemmän?
En käytä läheskään joka päivä, mutta pienempi annos, suositus yksi , ei riitä, siis ei tunnu missään.
Hain xanoreita nimenomaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa varten ja ovat auttaneet, suuremmalla annostuksella tosin.
Kuukauden olin ilman enkä huomannut minkäänlaisia vieroitusoireita, paitsi että olin taas oma pelkuri-itseni.
En käytä läheskään joka päivä, mutta pienempi annos, suositus yksi , ei riitä, siis ei tunnu missään.
Hain xanoreita nimenomaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa varten ja ovat auttaneet, suuremmalla annostuksella tosin.
Kuukauden olin ilman enkä huomannut minkäänlaisia vieroitusoireita, paitsi että olin taas oma pelkuri-itseni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei se vaarallista ole jos käyttää kohtuudella eikä vedä yliannostuksia. Kannatta kuitenkin ottaa sellainen annos, että tolpillaan pysyy. Jos normaalisti ottanut sen yhden..ota seuraavan kerran kaksi(riippuu tosin mitä mg ne on)...älä 3 tai neljää kerralla. Pitää kuitenkin muistaa, että Xanor on yksi koukuttavimmista rauhottavista.
Ensi kerran kun käyt uusimassa reseptiä/lääkärillä laita viestiä mukaan, että merkkaa isomman annoksen tietoihisi. Helpompaa sitten uusia se resepti esim. muualla tai jos joutuu sairaalaan, sieltä näkee oikeat annostukset.
Itse aloitin xanorin annoksella 0,25 mg 1-2 kertaa päivässä. Otan aina vain tarvittaessa lääkkeen eli joskus olen viikkojankin ilman. Nyt menee xanor 1mg 1-2 kertaa päivässä(litium-myrkytyksen jälkeen joka vaikutti maksaan), mutta kun ne on niin lyhytkestoisia ja jos on paljon äksöniä päivässä saattaa minulla xanoria kulua jopa 2-4 mg per päivä.
minkävahvuisia Xanorisi ovat, 0,25mg, 0,5 mn, 1 mg vai 2 mg??
0,5 mg...kolme kerralla on määrä, joka vasta rauhoittaa eikä tarvitse jännittää.
Mutta kuten joku totesi, ne ovat suht lyhytkestoisia joten joskus joutuu ottamaan saman satsin uudestaan samana päivänä (joskus enemmänkin kerralla)
Väsyttäväthän ne vähän, mutta ainakin nukun sitten paremmin.Muisti kyllä joskus tekee tepposia; jotkut asiat menee pois mielestä ja se on huolestuttavaa.
Mutta senkin kärsin mieluummin kuin olen taas se, joka ei uskalla mennä minnekkään, ihmisten keskellä olo, jopa elokuvissa olisi muuten täysin ylivoimaista.
Nyt sentään olen pystynyt tekemään kaikenlaisia asioita, joita olen pitkään halunnut, kuten käymään ravintolassa syömässä!
Aikaisemmin se olisi ollut mahdotonta...sitä tärinää ja tutinaa ja punastumista ja tunnetta, että olet kaikkien silmätikkuna.Sellaista on elämäni ollut tähän asti, enkä tosiaan ole enää nuori, joten en voi sanoa kenellekkään, että iän mukana helpottaa.
Ei välttämättä helpota.
että alpratsolam on eniten fyysistä riippuvaisuutta aiheuttava bentsodiatsepiini?!
Miksi juuri Xanor?Miksi ei esim. Oxepam tai Diapam?Molemmat viimeksimainitut vaikuttavat nopeammin kuin alpratsolam.
Oletko kokeillut mitään SSRI-lääkettä tms?
Tai esim. Busparia?
Sinuna en menisi tuplaamaan alpratsolam-annosta (....joutuu óttamaan saman satsin uudestaan samana päivänä, joskus enemmänkin kerralla).
Oletko saanut varmasti tarpeeksi tietoa tästä kyseisestä lääkkeestä? Se addiktoi erittäin. erittäin nopeasti ja helposti,siitä irtipääsemisessä menee sitten aikaa ja tuskaa.
Ja nimenomaan fyysisesti, ei niinkäåän psyykkisesti.
No, kaiketi psykiatrisi on kertonut sinulle kaiken lääkkeestä ja onhan lääkepakkauksen ohjeessakin kerrottu, että lääke pitää lopettaa asteittain jne.
Onhan Diapamkin bentso, mutta kuvaamanlaisiisi tilanteisiin varmasti parempi kuin alpratsolam.
Ja sinuna kiinnittäisin huomiota tuohon muistiasiaan....
Miksi ei jokin antidepressantti, niiden indikaatiothan ovat laajat?
Itse olen saanut ed.mainituista saanut, onnekseni,avun.
T.samojen asioiden kanssa painiskeleva,kolme vuotta Xanoria käyttänyt ja vuoden työn ja tuskaisen taist.jälk. siitä eroon päässyt.Ja annokseni oli 1,5-2.0 mg/vrk, eli aika alhainen annos
psykiatrilla en ole käynyt, ihan terkkarin lääkäriltä sain, joka kyllä varoitti, että enemmän kuin yksi tabu kerrallaan on liikaa.
Mutta en osaa olla niin huolissani, koska en todellakaan käytä joka päivä, ainoastaan silloin kun tiedossa on joku tärkeä tapaaminen tai tapahtuma, (mitkä normaalisti aiheuttavat kärsimystä jo etukäteen ja se ei tosiaankaan ole kivaa).
Voin olla ilman pitkiäkin aikoja, täytyy vaan ottaa asenne, että nyt ollaan taas rauhallisemmin eikä käydä paljon missään.En sentään niin sosiaalisesti rajoitteinen ole, ettei kauppareissut ym sujuisi.
Mutta kaikenmaailman palaverit jne on käytävä läpi xanorin avulla, muuten niistä ei tule mitään.
Olen jo 40-vuotias eli tiedän mitä on olla ikuinen jännittäjä.Ei ehkä enää niin pahasti kuin nuorempana, mutta taatusti elämää rajoittavana.
Muuten xanorit tuntuvat sopivan, koska ovat ns täsmälääkkeitä eli vaikuttavat tunnin-kahden kuluessa niiden ottamisesta eli pystyy ennakoimaan koska alkaa vaikuttaa.
Mitä muuten tarkoittaa fyysinen riippuvuus, siis millaisia oireita lopettamisesta tulee.
Minulla kun ei ole sellaisia ollut, en ainakaan ole huomannut.
Kohta minulta on tabut taas loppu enkä aio uusia reseptiä kovin pian .Aion sinnitellä ja yrittää tulla rohkeammaksi omin voimin.
Nyt kun olen ollut paikoissa (xanorin avulla)joihin en uskonut aikaisemmin meneväni, kynnys on matalampi, enkä enää tunne niin pahaa ihmiskammoa kuin aikaisemmin.
Toivottavasti joskus vielä pääsen kokonaan eroon,mutta kuten sanoin, ikää on jo sen verran, että taidan olla loppuikäni kertakaikkisen ujo.
Xanor on ainut paniikkihäiriöön tarkoitettu rauhoittava ja se ei pidä normaalin xanorin kanssa paikkaansa, että sitä nopeemmin vaikuttaisi oxapam/diapam. Xanor useilla vaikuttaa jo 20 min. toisin kun pam-loppuisten kanssa menee se tunti tai yli ja ne pam-loppuiset on veressä melkein sen 12 h.....xanor taas sen 4-6 h. Eli xanor on ns. paniikin täsmälääke, apua nopeaan ja lyhyen ajan. Erikseen on sitten Xanor Depot, jonka "huippu" tulee 4 h ottamisessa ja se on sen 12 h veressä
En muista paljonko diapamia se yksi 1mg xanoria vastasi, mutta jos henkilö käyttää esim. 1,5 mg xanoria per pv, ei kovin tule oxat sitä kovin lämmittämään, koska ne on niin mietoja.
kirjoittelet mitä sattuu.Esimerkkinä vaikkapa tuo, että Xanor olisi ainut pan.häiriöön tarkoitettu rauhoittava lääke (kysyjällä on muuten sos.fobia, ei pan.häiriö), samoin annat virheellistä tietoa Diapamin imeytymis- ja puoliintumisajasta.
Ite sinnittelin vuoskausia paniikki-, ahdistus-, ihmistenpelko etc-fobioideni kanssa Diapamin avulla, se mitää paljo auta, pikkasen rauhottaa. Jos ottaa enemmän ni alkaa nukuttaa.
Vast sitte ku aloin käyttää Xanoria sain täsmälääkkeen paniikkihäiriöön, myös ahdistukseen ja kaikenlaisiin sosiaalisten tilanteiden kammoihin.
Must on turha tarjota aina noit SSRI-lääkkeitä em. oireista kärsiville. SSRI-lääkkeitä otetaan säännöllisesti, ei akuutisti akuuttiin oireeseen mikä on monen mielestä nöytyyttävää, lisäks SSRI-lääkkeillä on tietynlaista tunteiden ääripäitä liikaa tasaavia ominaisuuksia. Niist ei tuu minkäänlaista hyvänolontunnetta, minkä johdosta ne ei välttämättä poistakaan erityistä paniikkikohtausta jos ihan karmee sellanen pukkaa päälle. Monet SSRI-lääkkeitä syövät tuntee joka tapauksessa tavallista jännittävämmässä tilanteessa suurta tarvetta käyttää alkoholia, koska ylimääräsen SSRI-lääkkeen ottamisella ei oo mitään akuuttia vaikutusta.
Lisäks SSRI-lääkkeillä on todettu myös haitallisia sivuvaikutuksia, nekään ei sovi kaikille.
Ja sitte toi iänikunen riippuvuus. Mitä hirveen vaarallista on siinä jos on riippuvainen jostain lääkkeestä mitä todella tarvitsee? Jos lääke ei aiheuta mitään ikäviä sivuoireita, eikä toleranssia oo PAKKO nostaa jotta lääke vaikuttais edes, kuten on esim opiaattien kanssa.
Vähän suhteellisuudentajua kehiin.
Pakko kommentoida tuohon lääkäreiden asenteeseen "lääkeriippuvuudesta" Itse perkele tapellut masennuksissani lääkitystä itselleni ja sinä aikana kolmesti ollut sairaalan letkuissa, kun yrittänyt itsemurhaa. Jos minua vähääkään kiinnostaisi se tulenko riippuvaiseksi jostain lääkkeestä, niin lähinnä naurattaa! Ei tunnu Suomessa saavan tarpeeksi vahvaa lääkitystä ilman helvetinmoista tappelua. Ei masentunut ja ahdistunut ihminen pysty vaatimaan apua kovin aktiivisesti ja kunnon lääkärin tulisi tietää se. Nyt vuosien taistelun jälkeen olen saanut lääkkeet, jotka pitävät itseni tappamatta itseäni, ja jos jään niihin koukkuun, niin MITÄ VITTUA SIITÄ, KOSKA HALUAISIN ELÄÄ NÄIN VASTA 33-VUOTIAANA!
Noi diapamin puoliintumisjat on noin aikoja, mitä sanoin. Mutta kuitenkin se on fakta, että xanor(jos ei puhuta depotista) imeytyy nopeammin kuin diapam elimistöön, koska olet varmaan itsekkin kuullut puhuttavan siitä täsmälääkkenä, jota voi käyttää juuri silloin kun esim. paniikki iskee tai ahdistus jne. Oxapamit ja diapamit ei ole siihen tarkoitukseen tarkoitettuja, koska imeytymiseen menee kauemmin. Itse kyllä uskon ihan lääkärien(jota on useita kymmeniä), muiden käyttäjien ja oman kokemuksen tuomaan tietoon.
Riippuuhan se myös muista mahd. lääkityksistä, onko rinnakkaisvalmiste, koska niissä eri imeytysmis/puoliintumisajat, ottaako täyteen/tyhjään vatsaan, miten nopea on muidenkin lääkkeiden imeytyminen, omasta painosta jne jne.
Liian sokeasti ei kannata kuitenkaan lääkelaitoksen imeytymisaikoihin minusta takertua, koska ne on NIIN yksilölliset
..aikaa varaamaan! Mulle määräs tk lääkäri myös Xanoreita paniikkihäiriöön. Söin niitä sit jonkun aikaa, kunnes sain ajan psykiatrille. Tämä määräs mulle Zoloft-nimistä lääkettä ja pian pääsin Xanoreista eroon. Viekkareita ei ollu, ja paniikki on tipotiessään. Musta tuntuu et ihan liian helposti tk:n lääkärit kirjottaa just Xanor-reseptin.. Tsemppiä sulle!
Xanor on akuuttiin paniikkihäiriöön ja tietynlaiseen sillon tällön iskevää voimakkaaseen ahdistukseen paljon parempi ja mielekkäämpi lääke ku Zoloft jota syödään tasasesti joka päivä, sama annos joka herran päivä oli paniikki tai ei.
Zoloftia kokeilin, tuli epämiellyttävä olo, hyvin epämiellyttävä.
Nää lääkehommat on sellasii et jotku lääkkeet sopii jollekulle, jotku ei. Myös lääkkeiden perusideat on erilaisii, täytyy ottaa myös huomioon ihmisen persoonallisuus siel pohjalla, mitä ihminen ite haluaa. Ei se niin oo, et ainoastaan joku lääkäri tietää, mikä on toiselle parasta. Ihminen pystyy, uskokaa tai älkää, myös kuuntelemaan itseään ja lääkitsemään siltä pohjalta itseään parhaiten. Ihmisen omaan vaistoon pitäs luottaa enemmän ja kunnioittaa sitäkin enemmän, eikä aina vaan olettaa et joku tietää asiat paremmin ku eri oireista kärsivä henkilö itse.
Tosin Suomessa tää auktoriteettien ylikunnioitus on vielä hyvin vahva piirre, ihan kaikessa. Meil on totuttu siihen et yhteiskunta pitää huolen kansalaisten terveydenhoidosta, lääkityksestä, kertoo mitä kaikkea ravintoympyrästä pitää syödä etc; sen sijaan et me otettais itse selvää ravinnosta, lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta, pidettäis huolta terveydestämme aktiivisti eikä istuttais kapakoissa.
...mutta miksi odottaa niitä ahdistuksia sillontällön ku voi päästä niistä kokonaan eroon jollain muulla lääkkeellä ku just Xanorilla..
Tottahan on et toinen sopii toiselle ja toinen toiselle ja ihan varmaan jokainen on valmis tekemään tervehtyäkseen tempun jos toisenkin (lääkkeet, ruokavalio, ihmissuhteet etc.)!
Mä ainaki tarkotin tolla mun kommentilla just sitä että ihan liian helposti mennään "ota tästä resepti ja helpottaa"-linjalle.. täytyis mennä syvemmälle ite ihmiseen.. ja ammattilaisten avulla se voi onnistua, jos ilman ei!!
Mä en oo saanu ammattilaisilta, yhdeltäkään,koskaan samanlaista henkistä ku joltain tuntemaltani vähän tavallista syvällisemmältä ihmiseltä joka on kokenu ja tajunnu enemmän ku ihan joku perus tuulipukuhemmo. Kaikkein eniten viisautta oon löytäny kaiken maailman boheemien persoonallisuuksien kanssa eläytyessä asioihin, ei koskaan minkään "ammattilaisen". Ne on lukenu kirjoja, tuntee kaiken maailman kaaaviot ja "elämänkaaari" sitä sun tätä, niilt puuttuu useimmiten kuitenki kyky tajuta mitä elämän siis ihan tosiaan voi olla tuol baanalla, ne elää liian normaalia elämää kyetäkseen tajuamaan.
Ammattilainen on paikallaan jos tarttee reseptin, mut hätätilassa lääkkeitä voi ostaa kadultaki.