Nainen täällä kirjoittelee saadakseen vinkkejä kuinka oppia elämään asian kanssa.
Olemme vajaa 40v pariskunta, jolla takana 10v yhteiseloa. Pikku hiljaa seksielämämme on hiipumaan päin ja iltaisin miehen ja lasten mentyä nukkumaan itken asiaa yksin.
Olen yrittänyt kaikkea (kysellyt fantasioita, kertonut omiani, yrittänyt hankkia leluilla ja asuilla piristystä, järjestänyt aikaa ja panostanut seksiin. Olen seksin saralla avoin ja kokeilunhaluinen. En motkota ja olen kotona pääosin hyvällä tuulella. Huolehdin kodin ja pidän itseni kunnossa. Olen kaunis ja saan paljon huomiota muilta miehiltä. En koskaan ole syyllistänyt asiasta miestä, vaikka olen aiemmin harmistukseni asian suhteen kertonut. Kehun miestäni seksin saralla ja muutoin hyvin paljon) ja nyt olen pisteessä, että olen päättänyt, että minun pitää oppia tulemaan asian kanssa toimeen, että en enää satuta itseäni enempää. En voi jatkuvasti yrittää tuloksetta, kun toinen on asiassa vaan niin kylmä.
Suhde on muutoin kunnossa, läheisyyttä on muutoin. Teemme paljon asioita yhdessä ja kaikki on muutoin todella hyvin. Olenkin miettinyt miten paljon hyvää menetän, jos lähden etsimään uutta suhdetta ”vain” seksin vuoksi ja siksi minun on opittava elämään ilman seksiä. Ilman lapsiani en halua olla ja siksi myös jääminen on ainut vaihtoehto. Miehellä ei ole erektiovaikeuksia, mutta seksi on hänelle vain pano. Ei häntä juuri kiinnosta muutoin minua tyydyttää, eikä hän koskaan anna mitään seksuaalista huomiota, ellei joskus halua panna.
Tänään olin jälleen kauniissa alusvaatteissa ja edes sanallisesti hän ei sitä huomioinut. Silitteli kyllä muutoin, mutta ei seksuaalisessa mielessä.
En myöskään halua enää harrastaa seksiä vain 1x/kk, jos miestä sattuu silloin tällöin panettamaan.
Virtaa hänellä riittää harrastuksiin ja niihin herätään vaikka keskellä yötä, mutta seksin takia ei jaksa järjestää aikaa. Yhteinen aika ilman lapsia menee hänellä pelaamiseen tai katsomme elokuvaa. Ennen yritin näissä tilanteissa hakea piristystä, mutta jatkuva torjunta sai ahdistumaan.
Ulkopuolisena voisin kuvitella miehen käyvän vieraissa, mutta aikataulullisesti se on käytännössä mahdotonta, koska vietämme niin paljon aikaa samoissa tiloissa. Tosin, jos joskus tällainen asia paljastuisi, se rikkoisi kyllä minut kokonaan, koska itse sinnittelen seksittömyyden kanssa hänen ja lasten vuoksi.
Kuinka te muut olette käsitelleet asiaa ja tullut asian kanssa sinuiksi?
Olemme vajaa 40v pariskunta, jolla takana 10v yhteiseloa. Pikku hiljaa seksielämämme on hiipumaan päin ja iltaisin miehen ja lasten mentyä nukkumaan itken asiaa yksin.
Olen yrittänyt kaikkea (kysellyt fantasioita, kertonut omiani, yrittänyt hankkia leluilla ja asuilla piristystä, järjestänyt aikaa ja panostanut seksiin. Olen seksin saralla avoin ja kokeilunhaluinen. En motkota ja olen kotona pääosin hyvällä tuulella. Huolehdin kodin ja pidän itseni kunnossa. Olen kaunis ja saan paljon huomiota muilta miehiltä. En koskaan ole syyllistänyt asiasta miestä, vaikka olen aiemmin harmistukseni asian suhteen kertonut. Kehun miestäni seksin saralla ja muutoin hyvin paljon) ja nyt olen pisteessä, että olen päättänyt, että minun pitää oppia tulemaan asian kanssa toimeen, että en enää satuta itseäni enempää. En voi jatkuvasti yrittää tuloksetta, kun toinen on asiassa vaan niin kylmä.
Suhde on muutoin kunnossa, läheisyyttä on muutoin. Teemme paljon asioita yhdessä ja kaikki on muutoin todella hyvin. Olenkin miettinyt miten paljon hyvää menetän, jos lähden etsimään uutta suhdetta ”vain” seksin vuoksi ja siksi minun on opittava elämään ilman seksiä. Ilman lapsiani en halua olla ja siksi myös jääminen on ainut vaihtoehto. Miehellä ei ole erektiovaikeuksia, mutta seksi on hänelle vain pano. Ei häntä juuri kiinnosta muutoin minua tyydyttää, eikä hän koskaan anna mitään seksuaalista huomiota, ellei joskus halua panna.
Tänään olin jälleen kauniissa alusvaatteissa ja edes sanallisesti hän ei sitä huomioinut. Silitteli kyllä muutoin, mutta ei seksuaalisessa mielessä.
En myöskään halua enää harrastaa seksiä vain 1x/kk, jos miestä sattuu silloin tällöin panettamaan.
Virtaa hänellä riittää harrastuksiin ja niihin herätään vaikka keskellä yötä, mutta seksin takia ei jaksa järjestää aikaa. Yhteinen aika ilman lapsia menee hänellä pelaamiseen tai katsomme elokuvaa. Ennen yritin näissä tilanteissa hakea piristystä, mutta jatkuva torjunta sai ahdistumaan.
Ulkopuolisena voisin kuvitella miehen käyvän vieraissa, mutta aikataulullisesti se on käytännössä mahdotonta, koska vietämme niin paljon aikaa samoissa tiloissa. Tosin, jos joskus tällainen asia paljastuisi, se rikkoisi kyllä minut kokonaan, koska itse sinnittelen seksittömyyden kanssa hänen ja lasten vuoksi.
Kuinka te muut olette käsitelleet asiaa ja tullut asian kanssa sinuiksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.