Hätkähdin kun tajusin etten tunne miestäni vaikka olemme olleet teineistä asti yhdessä eli 20v.hän puhuu hyvin vähän ja menee yksin paljon. Yöllä näin unen että seisoin hänen haudallaan ihmetellen kuka hän oikein oli. Tunne oli hyvin hämmentävä, sillä suton menetystä mutten tiennyt ketä sutin ja kaipasin sillä kaipaukssen kohde oli tuntematon, kuin kuori.
Hämmentävä tunne
Anonyymi-ap
24207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Taitaa olla juopon houreita, selvää latvakakkosen höpötystä. Laitappa kuule korkki kiinni ja panosta,mielenterveyshoitoon niin eiköhän ajatuksesi muutu edes hieman normaalimmaksi
Onko elämäsi noin tylsää? Vietät aikaa parisuhde palstalla muita kiusaten.
Ongelmahan on sinun, ei miehesi vaikka rivien välistä voisi ehkä toisin päätellä. Mikset ole ollut kiinnostunut miehesi asioista tai kuunnellut häntä? Näin oppii tuntemaan toisen.
Koska mies ei puhu vaikka kyselen. Ei halua kertoa asioistaan tai jakaa niitä. Ei halua kertoa missä menee ja milloin tulee. Välillä kyselen miten meni ja olen kiinnostunut hänen asioistaan hyvinkin joten kyselen. Miksen olisi kiinnostunut sillä rakastan häntä ja olen se joka juurikin haluaa. Minulla on kyllä halua ja osoitan myös sen. Osoitan myös rakkauteni. Noin miehenikin sanoo että tämä on minun ongelmani eikä hänen.
Ei ne uskalla nykyään puhua, ovat nynnyjä!
No, tunnethan sinä miehesi, eli ei halua sen kummemmin puhua vaikka kyselet. LOpeta siis kysely ja anna hänen olla sellainen kuin on.
Varmaan molemmilla kehitysvammaisuutta joka rajoittaa puheentuottoa ja sen ymmärtämistä
Älä aliarvioi kehitysvammaisia sillä usein totuus on heillä sekä aito rakkaus. Kerran työpaikallani oli eräs ilkeä työntekijä joha kyttäsi uusia työntekijöitä melko räikeästi myös minua. Yhden tapahtumaketjun jälkeen jonka seurauksena kyseinen työntekijä sätti minua kovin sanoin tämä kehitysvammainen harjoittelija tuli luokseni ja hiljaa sanoi silmiin katsoen että älä välitä, syy ei ollut sinun et ole tehnyt mitään väärää. Ja tuo lause on kantanut minua usein työsäni kun tulee hankaliakin valinta tilanteita. Kuulen tuon pojan sanat "et ole tehnyt mitään väärää" eli voin olla hyvillä mielin silloin kun en tosiaankaan ole tehnyt mitään väärää.
Hänellä oli viisaus sydämessään.
Minulle joku vammanen örisi kadulla. En ymmärtänyt oliko pulputus sen viisaampaa kuin jonkun viemäriputken ääntely.
Et ymmärtänyt koska et osaa kieltä nimittäin sydämenkieltä. Tietääkö muuten äitisi että yrollailet päivät pitkät palstoilla? Mahtaa olla ylpeä.
On vaikea tuntea edes itseään, saati sitten toista ihmistä
Totta, mutta koen tuntevani monia ihmisiä paljon paremmin kuin mieheni syystä että mies on niin sulkeutunut. Ei kerro ajatuksistaan eikä suunnitelmistaan, ei kysy myöskään minun mielipiteitäni, ajatuksiani, suunnitelmiani jne avaa suunsa vain jos kysyn jotain ja silloinkin hyvin lyhyesti. Ei katso silmiin puhuessaan. On välttelevä ja vetäytyy usein omiin olohinsa iltaisin töiden jälkeen ja todellakin koko illaksi, yleensä on tuolloin netissä. Seksiä on useamman kerran viikossa minun aloitteesta mutta siihenkin miestä saa lämmitellä. Kertoo rakastavansa eikä ole muita naisia. Olen miettinyt oisiko hänellä aspergen.Mies vaikuttaa kylmältä. Häneen ei saa oikein yhteyttä
Ehkä hän ei vaan jaksa enää tuollaista trollausta.
❤️❤️
Meidän poika ei puhunut mitään, siksi aloimme olemaan huolisamme tilanteesta. Eräänä päivänä hänen ollessaan kolmevuotias hän sanoi ruokapöydässä suola, innostuimme heti ja kysyimme. Miksi et ole aikaisemmin puhunuut mitään? Hän vastasi. Ei ole aikaisemmin puuttunut suola ruokapöydästä.
Kyllä mää ainakin odotan että puoliso puhuu jotta voida n tehdä kompromisseja, ihan vaan sen takia että arki toimii. Puhumattomuus on hyvin vaikea asia etenkin parisuhteessa. Lapsilla joilla tunne elämä sekä kanssakäyminen ihmisten kanssa on vielä kehitysvaiheessa ja opettelussa tilanne on eri.
Narsismiavioliitoissa usein on niin kun molemmat ratsastelevat edestakaisin valkealla ratsulla.
Ei ole valkeita hevosia näkynyt. Ihan jalat maassa menen lapsi hoidellen
Meilläkään ei isäntä puhu yleensä yhtään mitään. Töistä kun tulee niin jotain saattaa örähtää ja sitten painuu syömään eikä pöydässäkään puhu mitään vaikka kyselen maistuuko ruoka ja miten työpäivä meni. Syötyään mies menee mekanismituolille istumaan ja avaa telkkarin. Jos yritän jotain keskustella niin mies vaan kääntää vastaanottimesta ääntä kovemmalle. Katsottuaan pari tuntia telkkaria mies käy suihkussa ja menee nukkumaan eikä edes vastaa kun toivottelen hyvää yötä. Tämmöistä on jatkunut nyt kolmisen vuotta
Otqn osaa olen pahoillani puolestasi. Kenenkään ei tarvitsisi joutua kokemaan itseään ei toivotuksin. Jotain meidän täytyy asialle tehdä. Puhe ei auta ainakaan meillä.
Mutta häiritseekö asia sinua arjessa, ettet taida tietää miehestäsi mitään? Vai saatko kuitenkin häneltä muuten kumppanuutta ja rakkautta?
En saa koska kulkee muualla ja on harvoin kotona ei jaa asioitaan kanssani.
No sittenhän sinä olet ikäänkuin vankina. Eihän se ole ok.