Anoppi on hirveän ilkeä

Rajat anopille yhdessä miehesi kanssa. Suu on pidettävä kiinni ,vain oikeat asiat puhutaan,halki,ilman sievistelyä ,rajat asetetaan. Näin itse ratkaisee,vieraileeko vai ei. Muu ei auta,suorat sanat vain.
Sallivuus tuottaa vain tuskaa. On Sana: mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Vaimonkin on tehtävä samoin,silloin perhe voi olla yhtenäinen ja avioliitto onnistuu.

Se on laitettava anoppi ruotuun, tehdä suoraan mutta nätisti. Ja saat kumppanisi tukemaan asiaa, niin hyvä, mutta on se hankala paikka sillekin.
Anoppisihan selkeästi kipuilee kun poika on lähtenyt lapsuuskodistaan ja koittaa samalla hiukan suojella poikaansa opettamalla miniää miten poikaa tulee kohdella.

Voit mm. kertoa anopille, että teidän kotonanne te yhdessä kumppanisi kanssa päätätte asioista ja siitä miten asioita hoidetaan, ei hän. Anoppi saa omalla tahollaan tehdä miten haluaa ettekä te tule häntä neuvomaan.

Ja sitä rataa, kaikissa sellaisissa asioissa missä anoppi selkeästi kävelee teidän reviirillenne. Se tekee hetken kipeää, mutta useimmiten aikanaan pöly laskeutuu ja kaappien paikat on selvitetty, yhteisymmärrys löydetty.

Vie lopetuspiikille, omani on jo tuhkana.

Asutteko saman katon alla anopin kanssa?
Jo asutte nyt, on parasta että välittomästi muutatte omaan asuntoon, ilman anoppia.

Kummassakin tapauksessa vain ilmoitatte anopille että ellei hän halua /muuta käytostään te ette jaksa enää kuunnella häntä. Että aikuisen ihmisen täytyy jo viimeistään tässä vaiheessa kyetä ajattelemaan mitä sanoo, hänen viestinsä ovat hyvin mieltä pahoittavia ja ilkeitä kuulla.
"Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet-" EI ole väärin eikä totuuden välttelyä, anopin täytyisi ymmärtää.