Siis miehiltä nyt rehellisiä mielipiteitä tähän.
Missä menee miehen mielestä se raja, minkä verran tehdään asioita yhdessä? Siis henkilökohtaisesti oma mielipiteesi. Kun ääripäät menevät jossakin symbioosin tai yhteisen vuokratilin suunnassa.
Kumpaakaan en haluaisi, mutta milloin kaipaatte lisää yhdessäoloaikaa ja milloin se taas ahdistaa? Mitä asioita ette voi kuvitellakaan tekevän naisen kanssa yhdessä ja mitkä voisitte?
Tätä en nyt tarkoita miksikään väittelyksi kotitöistä, vaan esim. harrastukset, ystävät, vapaa-aika tms. Naiset tuntuvat kärsivän enemmän yhteisen ajan puutteesta, kuin miehet. Mikä on miesten mielipide? Kuinka paljon olette valmiita panostamaan parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan?
Missä menee miehen mielestä se raja, minkä verran tehdään asioita yhdessä? Siis henkilökohtaisesti oma mielipiteesi. Kun ääripäät menevät jossakin symbioosin tai yhteisen vuokratilin suunnassa.
Kumpaakaan en haluaisi, mutta milloin kaipaatte lisää yhdessäoloaikaa ja milloin se taas ahdistaa? Mitä asioita ette voi kuvitellakaan tekevän naisen kanssa yhdessä ja mitkä voisitte?
Tätä en nyt tarkoita miksikään väittelyksi kotitöistä, vaan esim. harrastukset, ystävät, vapaa-aika tms. Naiset tuntuvat kärsivän enemmän yhteisen ajan puutteesta, kuin miehet. Mikä on miesten mielipide? Kuinka paljon olette valmiita panostamaan parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on se ongelma että minä taidan olla vähän liian itsenäinen. Jos saisin ihanne parisuhteen toimimaan niin:
Yhteistä aikaa: Arki-illat ja viikonloput oltaisyhdessä lisäksi rauhalliset rentoutumisharrastukset, metsästys kalastus, eräily autoharrastus tms. Tällainen jossa ei pyritä kehittämään itseään. mut kuka tahtois tällaiseen eloon. Mitä pidemmälle suhde kehittyy sitä enemmän oltais yhdessä. Mulla on tapana lisätä sitä yhteistä aikaa mitä pidemmälle suhde kehittyy....
Omia juttuja ois sitten kaikki aktiiviurheilu, matseja ja treenejä saa tulla toki mieluusti katsomaan, mut kahdestaan treenaamisesta ei tuu mitään. No työt tietysti ja bänditreenit, keikalle saa toki tulla. Minä en hirveemmin harrasta poikien iltoja ja baarissa ravaamista kokeiltas sekä yhdessä että erikseen...
Aikuisiahan meidän pitäis olla.
Jaahas, missä menee raja, minkä verran tehdään asioita yhdessä...Vastaan tietty vaan omasta puolesta, kun nää on niin yksilökohtasia juttuja! Alaraja on siinä että yhteistä aikaa pitää olla, yläraja on siinä ettei saa alkaa ahdistaan.
Lisää yhdessäoloaikaa kaipaan sillon kun on työkiireitä tai reissuja jommalla kummalla eikä voida nähdä. Varsinkin sillon ikävöi kun ei nukuta samassa paikkaa. Yhdessäolo ei ole vielä ahdistanut, ehkä sillon kun molemmat on sairaina ja mökkihöperöidytään ja toisen naama hermostuttaa...
Mitä en voisi kuvitella tehdä... no käydä töissä. Ei nyt missään muualla sellaista ehdotonta eitä. Mitkä voisi kuvitella... no sama sitten kääntäen.
Yhteisiä harrastuksia meillä on lenkkeily, käydään pari kolme kertaa viikossa yhdessä, ja sitten kerran tai kaksi erikseen, että minä saan kovempia lenkkejä ja nainen vähän rauhallisemman. Muutenkin liikutaan paljon, käydään yhdessä salilla, molemmat tosin tekee omia juttujaan, mutta samaa matkaa. Käydään yhdessä kävelemässä melkein päivittäin, liikutaan luonnossa. Laitetaan ruokaa, juodaan vinkkua, katotaan elokuvia.
Ei mun tartte yhteiseen aikaan mitenkään erityisesti panostaa, se tulee ihan luonnostaan. Asutaan yhdessä, se tietty vaikuttaa, ja meillä on samoja harrastuksia. Kavereita nähdään sekä yhdessä tai erikseen, nainen vois mun puolesta tulla mukaan vaikka lähtisinkin kaverin kanssa ulos, mutta yleensä ei tahdo, ettei kaveri tuntis olevansa kolmas pyörä. En tiedä tuntisko, voi olla, naisethan nää tietää.
En mä tiedä. Mun nainen on mun elämänkumppani, joten tietty töiden, muutamien harrastusten, kavereiden ja oman ajan ulkopuolella tietty tulee pääsääntö, eli yhteinen aika. Toimii meillä.