Otin kyllä itseeni

Sellaista se on. Me oltiin naimisissa eikä minua pyydetty perhekuvaan. Miehen veljen toisen lapsen ristiäisissä. Oltiin oltu 10 vuotta yhdessä. Mieheni pyydettiin saman perheen lapsen kummiksi vaikkei kuulu edes kirkkoon ja minä kuulun. He ovat molemmat lapsemme kummeja vaikka eivät ole naimisissa ja vähemmän aikaa olleet yhdessä. Mihinkään kutsuihin ei vastata . En ymmärrä aina ollut ystävällisesti. Kiinnostaa aina nähdä kuin kilo💩. Oon jotenkin ulkopuolinen. En välttämättä enää edes käy perhe juhlissa. Sitten oma serkkuni meni naimisiin samana päivänä kun sain itse vauvan. En tietenkään mennyt. Muistin kyllä. Kaikki mut sukulaiset saivat kiitos kortit paitsi me. Eikä sekään ole eka kerta .

Sama täällä, sukulaislapsi piti isot häät. Kaikki kynnelle kykenevät kutsuttiin, paitsi minut ja mieheni.
Tuli 10 minuutiksi hyvin pettynyt olo, varsinkin kaiken sen avun jälkeen jota olimme hänelle antaneet. Tietääkseni emme olleet aiheuttaneet heille pienintäkään syytä jättää kutsumatta. Mutta - niinhän se joskun menee. Koskaan kun ei voi tietää miten toisten ajatusmaailma rullaa.
Ei se meitä suuremmin haittaa, on niin paljon isompia asioita jotka vie mielenkiinnon.

Harmillista, kyllä minäkin loukkaantuisin. Kyllähän sitä välillä on tilanpuutetta jne., mikä nyt ikinä syynä voikaan olla. Voisikohan miehesi kysyä häneltä, että voisitko sinäkin tulla mukaan, ainakin jos joku muu jääkin tulematta?