Minulla on viime päivinä ollut jotenkin huono olo sen takia, koska mieheni ilmoitti, että haluaisi lähteä viettämään juhannusta(siihen on vielä aikaa, mutta...) vain hänen kavereidensa kanssa ja minä siis saisin keksiä, jotain omaa tekemistä silloin. Emme ole olleet yhdessä kuin 1,5 vuotta, mutta miksi hän haluaa olla kavereiden kanssa juhannuksena, kun se on iso juhla ja luulisin, että pareiden kuuluisi viettää juhlaa yhdessä? En tiedä vertaanko taas kaikkeen muuhun tätä, mutta todellakin tuntuu jotenkin loukatulta ja pettyneeltä olo tämän takia.
En yleensä ole takertuvainen ja roiku hänessä, jos olemme jossain juhlimassa. Että en tiedä yhtää mikä tässä nyt mättää. Onko mieheni saannut jostain muualta tämän ajatuksen, että pitää olla vain miesporukalla juhannuksena?
Asia on harvinaisen tavallinen, mutta haluaisin kuitenkin ihmisten näkökulmia asiaan.
En yleensä ole takertuvainen ja roiku hänessä, jos olemme jossain juhlimassa. Että en tiedä yhtää mikä tässä nyt mättää. Onko mieheni saannut jostain muualta tämän ajatuksen, että pitää olla vain miesporukalla juhannuksena?
Asia on harvinaisen tavallinen, mutta haluaisin kuitenkin ihmisten näkökulmia asiaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Varmaan jos kerran isompi miesporukka kavereita lähdössä jonnekin, niin mieli tekee mukaan. Ei siinä varmaan sen kummallisempaa.
Ei missään sanota miten parien "pitää" viettää juhannusta, sitä saa viettää jokainen pari parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos teillä ei ollut mitään ihmeellisempää suunnitteilla, ei ehkä ollut ajatellut että haluaisit tehdä jotain yhdessä. Kannattaa ehkä miettiä mitä sitten yhdessä haluaisi tehdä, koska kuulostaa hassulta pyytää toista unohtamaan suunitelmansa, kun mitään kilpailevaa vaihtoehtoa ole.
Itse vetäisin silmittömän raivokohtauksen toivuttuani järkytyksestä, jos mieheni haluaisi viettää juhannuksen ilman minua. Silloin suhteessa olisi jotakin pielessä, etenkin vasta 1,5 vuoden jälkeen pitäisi olla itsestään selvää, että halutaan olla yhdessä, eikä toiselle muutenkaan ilmoiteta että mä meen tonne ja tee sä mitä huvittaa...
Tosin, jos miestä kiinnostaa niin kovin olla kaveriporukan kanssa, luulisi että häntä ei haittaa jos tulet mukaan. Jos miehelle taas on tärkeää rellestää kaveriporukan kanssa ilman sinua, ja heistä on normaalia jättää naiset kotiin juhannuksenakin, niin ehkä olisi hyvä vaihtaa miestä tai miehen sitä kaveriporukkaa.
Minusta erittäin itsekästä ja outoa, aina yksi nainen mukaan mahtuu, ja seurustellessa juhlapyhien suunnitelmien tulisi olla yhteisiä.
Voip olla, että meno ei tuosta muutu, ja jussin jälkeen saat ihmetellä sukupuolitautia tms.
Juu ei se haittaa ettei sulle kelpaa, ei se ole tarjollakaan. Et sinäkään kelpais sille, se kun ei raivokohtauksia saavista ihmisistä tykkää.
Missä vaiheessa ne raivarit kuuluu vetää, siinä vaiheessako kun kertoo asiasta, siinä vaiheessa kun keskustellaan sopiiko vaiko vasta siinä vaiheessa kun itse teen lähtöä omalle reissulleni? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Kyllä minusta on ihan normaalia että nuori mies haluaa olla kavereidensa kanssa. Nyt kun vähän enemmän on ikää kertynyt niin harrastetaan valtaosin näitä parisuhdejusseja porukalla tai kahdestaan. Vaihteeksi ihan mukavaa sekin.
... heikko itsetunto vai mitä?!?!? Siis miksi ei mies/nainen saisi viettää jotain juhannusta kera kavereiden? Jos pelkää, että silloin pettää niin miksi ei pettäisi muutenkin joka arki? Varsinkin jos kyseessä ei ole mitkään festarit vaan jokin äijjien yhteinen mökki/ryyppy/kalastus/sauna -juttu.
Tässä ei liene kyseessä se, että nainen pelkäisi pettämistä. Hän vain haluaa omistaa miehensä. On ihme juttu, että vaikka joka ikisen viikonlopun pariskunta kiehnäisi toistensa kainaloissa, nainen saa pultit, jos mies haluaa juhannuksena viettää aikaa kavereidensa kanssa.
Kun ikää tulee, tuollaisia kaveritapaamisia ei välttämättä ole joka viikko. Niitä voi olla jopa aika harvoin. Kun sellainen järjestetään, olisi kiva, että olisi koko porukka koolla. Mutta sehän ei kaikille naisille käy. Ei riitä, että vuodesta ollaan 51 viikonloppua yhdessä. Kainalossa täytyy nyhjätä vielä se 52:skin, kun se sattuu olemaan nimeltään juhannus. Käytännössä jussi ei sitten poikkea tavallisesta viikonlopusta mitenkään. Eli se siitä jussista ja juhlimisesta.
En minä ainakaan ole koskaan ollut juhannusta erikseen miehestäni, jos seurustellut olen. Enkä vappua ja uutta vuotta.
Heh, Joka Naisen Parisuhdeoppaassa siis sanotaan että vappu erikseen on ok, juhannus ei missään nimessä ja uusivuosi sitten taas käy.
Mites toi pääsiäinen?
Voi kiesus...
Kasva poika, kyllä sulle tulee vielä naisen kanssa vaikeuksia tuolla asenteella.
Niin varmaan tuleekin, jos naisen mielestä parisuhteessa pitää edetä jonkun edeltämäärätyn kaavan, ei meidän yhteisen tahdon mukaan.
Mä en ole viettänyt yhtään vappua enkä uuttavuotta ilman naistani, voi kauhee teitä ämmiä kun te voitte ees ajatella tollasta! Mä saisin ihan hirveen itkupotkuraivarin jos joku nainen sanois että se ees harkitsee, että teoriassa vois olla jossain muualla! No jaa, en oo kyllä juhannustakaan, että sikäli. Ai niin paitti yhen, kun olin ite töissä ja nainen mökillä sukujensa kanssa. Pitääkin käydä sellanen parisuhdekeskustelu että pääsen yli siitä traumasta.
Itse olen ollut yhden juhannuksen erossa miehestäni, neljä juhannusta olemme olleet yhdessä. Eikä tuo mielestäni kovin outoa ole, tuona juhannuksena meillä oli molemmilla menot eri paikoilla, minä olin sukulaiseni kanssa mökillä ja mieheni ystävänsä kanssa tämän sukulaisten mökkikylää "vahtimassa".
Ei tuossa mielestäni mitään sen oudompaa ole. Juhannus on ihan tavallinen viikonloppu, ehkä hieman pidempi. Onhan se kivaa mökkeillä miehen tai ystävien seurassa silloin, mutta sen voi tehdä minä tahansa muuna viikonloppuna. Uusi vuosi kans, ei silloin ole pakko tehdä mitään erikoisen hienoa parina, ei parisuhde katso sitä, koska sitä yhteistä aikaa vietetään.
Jos on alle 20, niin vielä jotenkin ymmärrän sen halun olla äijien kanssa, mutta muuten tuntuu hassulta ettet voi edes tulla mukaan. Luulisi sopivan että miesten naiset tulee mukaan ja välllä sitä vois ollakin mies/naisporukalla.
Onko hän jo sanonut mihin juhannuksena menee, tai onko hänellä joku traditio että on aina äijäporukalla menneet esim. samaan paikkaan.
Myöskään minä en koskaan ole ollut eripaikassa mieheni kanssa, vaikkei toki yhdessä ole koko juhannusta nysvättykkään.
Muinainen ukkoni ilmoitti jo seurustelun alkumetreillä, että tietyt juhlapyhät (mm. juhannuksen) hän tulee aina viettämään poikien kanssa rällästäen. Ihmetytti tietenkin, mutten rakastuneena vielä siinä vaiheessa nähnyt koko suhteemme kattavaa periaatetta: kaverit tulevat aina ensin. Siinäpä yksi syy miksi kyseisestä hemmosta tuli melko pian ex.
Olen kyllä aivan samaa mieltä, jos jätkälle on kaverit etusijalla, niin potku perseeseen ja ovesta pihalle. Eihän sellaisessa parisuhteessa voi elää, jos parisuhteella ei ole mitään merkitystä!!!
Itse olen viettänyt kaikki juhannukset mieheni kanssa, olemme olleet suurimmakseen osaks meidän yhteisten kavereiden kanssa mökillä tai jms. Niin itselleni ei oikein mahdu päähän että millaista peliä toi oikein on?!
Jos minulle tulisi tuollainen tilanne niin keräisin mukavan porukan kasaan ja nautittaisiin iloisesti seurustellen koko juhannuksen. Puhelimella soittaisin hänelle kuulumisia.
Pieni loma suhteessa tekisi vain hyvää, mutta en usko tällaista päivää näkeväni. Mieheni on henkeen ja vereen aina suunnittelemassa kaikkia juhlapyhiä ja on kiinni kuin iilimato.
Mies on sellaisessa ammatissa, että harvoinpa pääsee juhannuksesta hänen kanssaan nauttimaan. Voisinhan tietysti koittaa tuota silmitöntä raivokohtausta, mutta pitäisi ehkä suorittaa se siellä työnantajan konttuurissa, että tehoaisi. Tiedä vaikka saisi ukkokulta juhannuksen vapaaksi vinksahtaneen eukkonsa vahtimiseen. :0D
Itse sitten mökkeilen suvun kanssa, ja se on kyllä oikein mukavaa. Surku tietty miestä, mutta kyllä juhannusta tai muitakin juhlia voi viettää eri paikoissakin ihan hyvin. Tietysti mukavampaa jos olisi oma valinnanvapaus.
ja alatte suunnitella omaa juhannusjuhlaa. Puhku niin runsaasti intoa ja täpinää, että ukkokin jo alkaa epäillä, että miten tämä nyt näin käänty. Etkä anna enää periksi jos mielensä muuttaa. Käännä asia omaksi eduksesi.Minusta ainakin olisi mieletöntä viettää pitkästä aikaa oikein kunnon mökkijuhannus vanhalla tyttöporukalla.
Mun mieheni(ex) sanoi juuri noin kaksi vuotta sitten. Jo ennen juhannusta sain selville että hänellä oli viriämässä suhde toiseen naiseen.. (olivat tavanneet baarissa ja alkaneet kirjoittelemaan sähköposteja ja tapailemaan)
Ennen niin rakastava mieheni halusikin yhtäkkiä olla juhannuksena "kavereiden kanssa". Kyllä alkoi hälytyskellot soimaan (ja aivan syystä) Naisen vaisto on yleensä oikeassa.
ei hemmetti kaikkee sitä lukeee...
..Minä en ymmärrä pariskuntia jotka tekevät ja menevät joka paikkaan yhdessä, jos teidän suhteessa on kaikki ok, niin miksi hätäilet..Ei yhtään kummallista, jos iso porukka miehiä lähtee yhdessä johonkin ja jos muidenkaan tyttöystävät/avovainot eivät ole mukana...Juttele poikaystävällesi ja kysy hieman tarkemmin mitä he aikoivat?jos hän kertoo "vilpittömästi" asiasta, eikä haiskahda oudolle, niin turhaa nyt hätäilet...Ei kukaan ole kirjoittanut mihinkään, että juhlapyhät on vietettävä yhdessä..itse teen kolivuorotyötä ja pyhätkin osat töissä ja en velvoit, että kumppanini istua nyhjöttää silloin kotona odottamssa minua....(: Keskustelu poikaystäväsi kanssa asiasta paremmin, ennen kuin vedät omia johtopäätöksiä...
...nuoruutta?
En ymmärtänyt mikä tuossa oli outoa; te olette kaksi eri ihmistä, ette yksi.
Itse olen yleensä ollut työssä juhannukset, joten mies on juhlimassa, ei yksin, vaan tietenkin kavereiden kanssa. On myös ollut juhannuksia jolloin ollaan oltu eri festareilla, musiikki maun mukaan ja ennenkaikkea siksi, että on inhottavaa ottaa puolisoa nyhjäämään siihen, kun kellään muullakaan ei ole mukana. Siitä tulee sellainen sanonta kuin tyttöjenillat tai poikien illat, niihin ei puolisoa viedä, jos on toisen sukupuolen reissu.
Juttelepa nyt ennen kuin hermostut. Miehet ajattelevat asioita vähän konkreettisemmin kuin naiset, ei se ymmärrä että asiassa voisi olla jotain tunnehöpinää sinulle ja siksi voisit jostain tälläisestä loukkaantua.
..on ihmiskohtaista. Meillä kyllä juhannukset, vaput ym on selvää viettää yhdessä oltiinpa sitten missä porukassa tahansa. Kyllä minäkin koen sen sellaisena juhlana että sillon läheiset on kimpassa.
Omasta mielestäni Juhannus on kiva juhla, mutta ei se silti tarkoita että pariskunnan olisi Pakko viettää sitä yhdessä. Juhannuksena on mielestäni ihan ok olla myös erillään, omissa porukoissa, jos siltä tuntuu. Ei kumppania voida velvoittaa jättämään reissun/harrastuksen/perinteen väliin vain itsekkyydestä.
Miksi juhannusviikonloppu on niin erikoinen? Miksi pariskunta ei voisi tehdä juhannuksena tehtävät asiat (mökkeily, saunominen, grillaaminen jne) yhdessä minä tahansa viikonloppuna? Ei parisuhde katso pyhiä, yhteistä aikaa voidaan vietää koska tahansa.
Minä en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka repivät stressiä juhannuksesta, wapusta ja uudesta vuodesta jo pitkään etukäteen. On PAKKO tehdä jotain mahtavaa, erikoista ja ainutlaatuista oman rakkaan kanssa. Miksi näin? Eikös erikoisia hetkiä voi olla muulloinkin kuin kalentereiden punaisina päivinä?
Minä koen juhannuksen pyhänä, jolloin tulee rentoutua ja nauttia Suomen kesästä, valitsemassaan seurassa.
se on ihmiskohtaista. En väittänyt taaskaan että se pitäisi viettää jollain tietyllä tavalla etenkään että se olisi pakko viettää yhdessä tai että toista pitäisi velvoittaa johonkin. On se kumma, kun vastaa jonkun kysymykseen miten itse tekee, niin sitten heti on velvoittamassa ja pakottamassa ym. Jos haluaa viettää juhannuksen aina kumppaninsa kanssa, niin minun mielestä siihen on ratkaisuna etsiä sellainen kumppani joka tekee samoin. Itse en kumppaniani mihinkään pakota enkä velvoita. Kyllä tekemisiin pitää löytyä halu itsestään eikä toisen mielistelystä.
Juu, vastaukseni taisi osua hiemaan väärään paikkaan, olisin voinut laittaa sen suoraan avauksen alle. Mutta asiat tulivat mieleeni luettuani sinun viestisi :)
Kyllä minäkin mielelläni viettäisin 100% ajasta kumppanini kanssa, ja mielelläni toki myös juhannuksen, mutta tämä ei aina ole mahdollista. Emme ole tähän asti (seurustelua 5v) viettäneet yhtään jouluaattoa yhdessä, ja tästä saamme erittäin kummallisia katseita ja kommentteja ystäviltämme. Vietämme jouluaaton suvumme kanssa, omia perinteitä vaalien, välipäivät ja uudenvuoden ollaan sitten yhdessä. Tämä ratkaisu sopii toistaiseksi, sitten kun on lapsia joudumme varmasti miettimään järjestelyjä yhdessä ja miettimään, missä mummolassa joulupyhät vietetään.
Halusin kuitenkin tuoda esille sen, että juhannus on vain viikonloppu toisten joukossa. Siitä on turhaa repiä stressiä. Seurustella voi minä tahansa viikonloppuna, mutta jsuku tai ystäväporukka pystyvät ehkä kokoontumana vain tiettynä viikonloppuna vuodesta. Ymmärrän täysin miestä (tai naista) joka haluaa viettää vaikkapa jussin ystäväporukassa tai oman suvun kanssa, varsinkin jos tämä on perinne.
Mutta toisalta ymmärrän myös naista/miestä jonka mielestä juhannuksena on Pakko olla yhdessä. Itse en vain ole sellainen, eikä onneksi kumppaninikaan.
Mikä sinun mielestäsi tekee juhannuksesta niin erikoisen, ettet voisi viettää sitä ilman miestäsi? Miksi juuri teidän on Pakko olla yhdessä silloin? Valaise minua, ehkä opin ymmärtämään sinua (ja muita) paremmin :)
Piti vaan pistää varmuuden vuoksi kun täällä keskustelusivuilla tuntuu olevan jo inda-vastainen ryhmittymä :) Jotkut vääntävät ja kääntävät sanomisiani jostain kumman syystä.
Mikähän siinä tosiaan on se syy jonka osaisi sanoa - sama syy kuin sekin että vietämme joulun yhdessä. Se on sellainen pyhä, jota ihmiset sankoin joukoin viettävät, niin itse sitten kokee miellyttävimmäksi olla oman puolisonsa kanssa. Muistan sinkku vaput ym kun oli niin yksinäistä ja sellainen olo että ei ole muuta tekemistä kuin bailata ja mennä kotiin aamuyöstä nukkumaan, miettiä josko tapaa ketään mukavaa ihmistäkään, niin varmaankin kun nyt on sen ihmisen tavannut niin haluaa myös ne juhlapäivät olla hänen kanssa eikä yksinänsä. Eihän niistä päivistä mikään muu tee erityistä kuin se että silloin on todennäköisemmin vapaata, ja silloin yleensä esim. juhannuksena ihmiset kokoontuvat yhteen ja heitä joita näkee harvemmin, on mukava tavata yhdessä. Mutta käytännössä meillä ei edes joka vappu ja jussi ole mitään menoja, välillä vietetään ne viikonloput ihan kuin muutkin. Etenkin, jos toisella olisi jotain menoja ja toisella ei, niin minusta olisi kyllä aika ankeaa että mies lähtisi juhlimaan juhannusta ja jättäisi minut yksin kotiin. Ne juhlat on kuitenkin vaan kerran vuodessa, niin kaveri iltoja ehtii viettää kaikkina muina aikoina. Tässä oli nyt jotain teoriaa tälle jutulle :)
Ja minä itseasiassa en mielellään viettäisi 100% ajasta kumppanin kanssa, tulisi yliannostus :) Mutta meillä on käytännön syistäkin tilanteita ettei kaikkia päiviä pysty yhdessä olomaan. Sitäkin suuremmalla syyllä haluaa panostaa vapaisin. Ja tämä on taas henkkoht juttuni; kun jotain vietetään suvun kanssa, lasken sukuun mukaan tietysti mieheni. Ja ainakin meidän lähipiirissä jos on jotain kaverijuhannuksia, niin siellä on sitten kaikki tyypit puolisoineen.
No sun nikki ei oo jääny mulle mitenkään mieleen, eli minä en ainakaan (vielä) ole Indavastainen ;)
Yhdyn Miinan mielipiteeseen ihan täysin. Ei ole Pakko olla yhdessä, ei ole Pakko olla erikseen. Jokainen pariskunta sopikoon keskenään. Ja huom! Sopikoon juhannuskohtaisesti, ei ole Pakko päättää nyt että ollaanko aina yhdessä vai aina erikseen.
Näinhän se on.
Onko hän todella miehesi, aviomies? Vai poikaystävä? Jos ette asu yhdessä vaan ainoastaan tapailette niin en ihmettele, varsinkin jos vaihtoehto sinun kanssasi tarkoittaisi jotakin muuta, erossa kavereista.
Nyt kundi on näyttänyt oman tärkeysjärjestyksensä, sinä valitset kelpaako se sinulle vai ei. Voitko tässä vaiheessa sulattaa sen, että olet kakkonen? Jos et, niin tiedät mitä tehdä.
kai sulla on omiakin kavereita että voit viettää juhannuksen niiden kanssa. Musta tossa ei ole mitään pahaa. Kerran tässä eletään ja yks juhannus erillään ei kyllä maailmaa kaada. Me ollaan melkein jokainen juhla erillään.. AAttele miten ihanaa sitten on nähdä. Jos et luota jätkääs ni miks seurustelet????? Et en ymmärrä vihaas.