Seutulan perukoilla soma lumi päällysti sekä pellot, metsät että roikkuvat oksat mauttomaksi postikorttimaisemaksi, jollainen minulle lähetettiin. Tässä unenomaisessa aamun hiljaisuudessa käveli lapsi takaperin pitkin kiemurtelevaa tietä kohti koulupäiväänsä katse luotuna maantien lumeen ja omiin jälkiinsä siinä.
Maa ei järise täällä, vaan sydämet.
(hihitystä)
Maa ei järise täällä, vaan sydämet.
(hihitystä)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun ihastuttavaa kerrontaa on ollut suuri ilo lukea aina aika ajoin täällä. Fragmentteja, tuokiokuvia, nautinnollista. Kiitos, että olet.
Jou
Monimuotoisessa maailmassa on värejä ja linjoja yltäkylläiseen tuhlailuun asti. Olisi houkuttelevaa kutsua sellaista loputtomuudeksi, mutta jokin kohtuullinen raja tulee olla, jottemme sortuisi mielettömyyksiin.
(kikatusta)
Osuvasti sanoiksi puettu ajatus.
Seutulasta tulee mieleen lentokenttä, postikortista ulkomaat. Lapsi kouluun lauantaina, ulkomaat, maa järisee Turkki.
Sydämestä, ystävä.
Neitsyt Maria. Katolisuus. Italia?
Takaperin lumessa jälket. Joku sellainen oli kuin Buster Keatonin mustavalkoelokuvaan trikkikuvatekniikalla rakennettu myrskynsilmä. Se tanssi notkeasti napansa ympärillä ja kurottui suppilona koskettamaan mielen sisäistä maata. Katse kohdistui siihen, tarrasi kuin todellisuuteen, eikä enää voinut irrottaa itseään siitä.
:)