Mietin vain, että kun näillä palstoilla niin usein valitellaan sitä, että toinen ei pidä yhteyttä omasta mielestä tarpeeksi usein, vastaa tekstareihin, soittele tms..
Niin, että pitääkö sitä siis kokoajan olla tekemisissä?
Esim. omassa tapauksessani olemme molemmat eronneita, emmekä kumpikaan halua ryhtyä vakavaan seurusteluun tai muuttaa toistemme luokse tai yleensäkään menettää omaa tietynlaista vapauttamme.
Näemme silloin tällöin ja puhelimitse olemme yhteydessä joskus muutaman kerran viikossa, mutta joskus VAIN KERRAN VIIKOSSA TAI KAHDESSA.
Meillä tämä toimii, emme kysele toistemme tekemisistä, emme ole toisillemme tilivelvollisia, nautimme vain silloin yhteisestä ajasta kun sitä on.
Kai tämä on sitten seksisuhde, mutta molemmat kyllä tykkäämme oikeasti toisistamme myös.
Miten muut, joilla on tällainen "suhde", toimiiko se teillä ilman, että kokoajan pitäisi odotella viestiä, puhelua tai vahdata että mitähän se nyt miettii ja miksi jne..
Meistä toinen voi lähettää tekstarin ja toinen voi olla vastaamatta siihen, eikä siitä suututa ja muutaman päivän päästä jatketaan juttua siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kuulostaako tämä nyt jotenkin omituiselta?
Niin, että pitääkö sitä siis kokoajan olla tekemisissä?
Esim. omassa tapauksessani olemme molemmat eronneita, emmekä kumpikaan halua ryhtyä vakavaan seurusteluun tai muuttaa toistemme luokse tai yleensäkään menettää omaa tietynlaista vapauttamme.
Näemme silloin tällöin ja puhelimitse olemme yhteydessä joskus muutaman kerran viikossa, mutta joskus VAIN KERRAN VIIKOSSA TAI KAHDESSA.
Meillä tämä toimii, emme kysele toistemme tekemisistä, emme ole toisillemme tilivelvollisia, nautimme vain silloin yhteisestä ajasta kun sitä on.
Kai tämä on sitten seksisuhde, mutta molemmat kyllä tykkäämme oikeasti toisistamme myös.
Miten muut, joilla on tällainen "suhde", toimiiko se teillä ilman, että kokoajan pitäisi odotella viestiä, puhelua tai vahdata että mitähän se nyt miettii ja miksi jne..
Meistä toinen voi lähettää tekstarin ja toinen voi olla vastaamatta siihen, eikä siitä suututa ja muutaman päivän päästä jatketaan juttua siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kuulostaako tämä nyt jotenkin omituiselta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa ihanalta!
Varmasti tämän palstan lukijoista suuri osa on teinejä tai parikymppisiä, siinä iässä kaikki on niin kovin tunteella koettua musta valkoista. Voi eiii se ei tekstaa mulle...voi eiii mun elämä on nyt ihan iiiik...mäen rakasta sitä enää ja muuta teini paskaa.
Tuo onnistuis minultakin, jos olisin vuoren varma toisen hyväksynnästä ja tykkäämisestä.
Tekstareita kaipaan silloin, kun olen hyvin epävarma toisen tunteista.
Toinen syy milloín tekstareita ei jaksa odottaa ja niitä kirjoittaa itse monta päivässä, on yksinäisyys.
Kun on paljon tekemistä ja ystävien kanssa menoo, niin tekstarit unohtuu.
Tämä on keski-ikäisen naisen kommentti asiaan.