Jämerä linjapuhe

Anonyymi-ap kirjoitti:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009409467.html

Siinä kansakunnan johtaja hienosti toi asioita ilmi.

Pienempää ja kiusattua pitää aina auttaa vaikka se vaatisi uhrauksia:

"Vuodesta 2014 lähtien Donbas taisteli, puolusti oikeutta asua omalla maallaan, puhua äidinkieltään. Taisteli eikä antanut periksi saarron ja jatkuvan pommituksen, peittelemättömän vihan oloissa Kiovan hallintoa kohtaan, uskoi ja odotti Venäjän tulevan apuun.

Sillä välin – ja tiedätte tämän hyvin – teimme kaikkemme, todella kaikkemme ratkaistaksemme tämän ongelman rauhanomaisin keinoin, neuvottelimme kärsivällisesti löytääksemme rauhanomaisen tien ulos tästä vakavasta konfliktista."

"Ja tänään he myöntävät sen – he myöntävät sen julkisesti, avoimesti, epäröimättä. He näyttävät olevan ylpeitä, hekumoivat petollisuudellaan ja kutsuvat sekä Minskin sopimuksia että Normandian formaattia diplomaattiseksi näytökseksi, bluffiksi.

On käynyt ilmi, että koko ajan, kun Donbas oli tulessa, kun verta vuodatettiin, kun Venäjä vilpittömästi – haluan korostaa tätä, vilpittömästi pyrki rauhanomaiseen ratkaisuun, he leikkivät ihmisten elämillä, he leikkivät, itse asiassa kuten tunnetuissa piireissä sanotaan, merkityillä korteilla.

Tätä inhottavaa petosmenetelmää on kokeiltu jo monta kertaa aiemminkin. He käyttäytyivät yhtä häpeämättömästi, kaksinaamaisesti tuhoten Jugoslavian, Irakin, Libyan ja Syyrian. Tätä häpeää ne eivät koskaan saa pestyä pois. Sellaisia käsitteitä kuten kunnia, luottamus, säädyllisyys ei heille ole olemassa."

"Hyvät ystävät, haluan kiittää kaikkia, kaikkia Venäjän ihmisiä heidän rohkeudestaan ja päättäväisyydestään, kiittää sankareitamme, armeijan ja laivaston sotilaita ja upseereita, kansalliskaartia, erikoispalveluiden jäseniä ja kaikkia lainvalvontaviranomaisia, Donetskin ja Luhanskin joukkojen sotilaita, vapaaehtoisia, patriootteja, jotka taistelevat riveissä reserviläisarmeijassa.

Kumarran syvään vanhemmille, vaimoille, puolustajiemme perheille, lääkäreille ja ensihoitajille, lääkintäohjaajille, sairaanhoitajille, jotka pelastavat haavoittuneita, rautatietyöntekijöille ja kuljettajille, jotka varustavat rintamaa, rakentajille, jotka pystyttävät linnoituksia ja kunnostavat asuntoja, teitä, siviilitiloja, puolustustarviketehtaiden työntekijöille ja insinööreille, jotka työskentelevät nyt lähes kellon ympäri, useissa vuoroissa, maaseututyöntekijöille, jotka varmistavat luotettavasti maan ruokaturvan.

Kiitän opettajia, jotka vilpittömästi välittävät Venäjän nuorista sukupolvista, erityisesti niitä opettajia, jotka työskentelevät vaikeimmissa, itse asiassa etulinjan oloissa. Kulttuurihenkilöitä, jotka tulevat sota-alueelle, sairaaloihin tukemaan sotilaita ja upseereita. Vapaaehtoisia, jotka auttavat rintamaa ja siviilejä. Toimittajia, ennen kaikkea tietysti sotakirjeenvaihtajia, jotka ottavat riskejä etulinjassa kertoakseen totuuden koko maailmalle, venäläisten perinteisten uskontojen pastoreita, sotilaspappeja, joiden viisas sana tukee ja inspiroi ihmisiä, valtion virkamiehiä ja yrittäjiä – kaikkia niitä, jotka suorittavat ammatillisia, kansalaisia ja yksinkertaisesti inhimillisiä velvollisuuksiaan."

jne.


Miten olisi Suomen päämiehet/naiset vastaavassa puheessa puhuneet, olisivatko kiittäneet omaa kansaa? Ei vaan haukkuneet rasisteiksi, ylistäneet kaikkia muita kansalaisuuksia, ihailleet monikulttuuria, sateenkaaritouhuja ja kaikenlaisia muita pervoiluja, haukkuneet isänmaalliset ihmiset.

-harmiseikirj-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä