Vanhempien henkinen väkivalta

Nyt jo iällä oleva nainen miettii oman äidin harjoittamaa henkistä väkivaltaa ja vanhemman muuttuvia mielialoja.

Taustaa:, Ihan lapsuudesta muistan, kun äitini saattoi haukkua minut syyttä ja ostaa kavereilleni heidän haluamiaan asioita kaupasta, minun saamatta mitään. Kotona hakattiin sen jälkeen. Nyt puhutaan ikävuosista 7-12. Haluan kertoa tämän vain taustaa valaistakseni. Väkivallan harjoittajana on nimenomaan äitini.
16 vuotiaana yritin itsemurhaa ja sen seurauksena jouduin moneksi kuukaudeksi pois kotoani, jatkuvasti yritin kavereiden vanhempien nurkista päästä takaisin kotiin ilman tulosta. Usein öisin. Jossain vaiheessa tilanne helpottui.

Yläasteen jälkeen kävin lukion ja ammattikoulun samaan aikaan osin. Äitini järjesti työpaikallaan itkien kohtauksen, kun oli lukenut lehdestä silloiset ylioppilaat. Ei suostunut maksamaan kirjoitusten maksuja ja ne maksoi kaverini nettipankissa, jolle sitten itse rahat tilitin käteisellä. Silloin ei omaa mahdollisuutta siihen ollut. Juhlia en pitänyt, kun noin lähtökohtaisesti olleeni pettymys. Myöhemmissä ammattiin valmistumisissa en ollut tervetullut kotiini, enkä muuttoapua silloin saanut.

Äitini on elänyt hankalassa parisuhteessa väkivaltaisen alkoholistin kanssa, joka myös minua yrittänyt puukottaa. Useita kertoja olen joutunut omista töistäni joutunut lähtemään äitini kotiin tarkastamaan tilannetta kun väkivaltaa ja paikkojen hajottamista hänen kotonaan ollut. Ja nämäkin tapaukset on sellaisia, että palkkaa ei ole näiltä "kotikäynneiltä" ymmärrettävästi herunut.
Sopuisissa vaiheissa olen saattanut vuosia sitten käydä äitini luona satunnaisesti syömässä, johon hänen miesystävänsä reagoinut huonosti "mitä sä täällä muuta teet kun käyt syömässä". Silloin kun muuttivat yhteen niin käski mun viedä viikko jälkeen "tavarani vittuun sieltä toisten tieltä" siis vähäiset koulukirjani, valokuvani, vaatteeni. Ko mies Lisäksi hajotti äidilleni ostamani äitienpäivälahjan. Kommentteja hänen suusta: "kolmekymppinen lehmä" "saatanan sairas ämmä" "tuo vitun huora oksettaa mua".

Saan lapsettomana ja lapsettomuudesta kärsivänä kuulla äidiltäni ystävieni kuullen kuinka "en saa mitään aikaiseksi," kun lapsia ei ole tehty kesken opiskelujen. Tämän kertoi hämmentyneelle kaverilleni. Ja noh, olen itse ajatellut ettei lasten hankkiminen huonoon elämäntilanteeseen ole järkevää. Rahaa ei ole, mies ei ota vastuuta yms.

Nykyinen tilanne: olen vuosia asunut omillani. Äitini ei suostu olemaan tekemisissä kanssani, koska elämäni suunta on väärä. Siis en ole kuukauteen käynyt töissä, koska rahallinen tilanne on se sallinut. Mutta hänen mielipiteensä on se, että elämä on niin sanotusti alamäessä. Jonkun muun kyseessä ollen ehkä sitten myötämäessä.

Haluan vaan sanoa, että uskokaa itseenne, älkää aiheuttako harmia kenellekään vaan tukekaa toisianne. Vanhempien hyväksynnällä ja tuella on tietyssä ikävaiheessa ihan jäätävän suuri merkitys!
... Oon kärsinyt, toivottavasti kenenkään muun ei tarvi.