Kaikki tuntuu olevan solmussa. Ennen oltiin onnellinen perhe, kunnes pojalla alkoi teini-ikä ja sen tuomat vaikeudet. Sen myötä ollaan ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että välit rakoilee pojalla ja isäpuolella, myös pojalla ja biologisella isällään ja nyt myös pojalla ja isovanhemmilla ja viimeisimpänä minulla ja miehelläni. Alkaa loppua voimat kun olen yrittänyt olla se ymmärtävä osapuoli näitä kaikkia ihmisiä kohtaan ja apuakin ainakin ydinongelmiin on haettu, mutta kukaan muu ei tunnusta omia virheitään paitsi poika, mutta vastahakoisesti välillä hyväksyy ottaa apua vastaan hänkin. Toivoisin vaan, että ongelmat ratkeaa ja asiat järjestyy. Rakastan näitä lähimmäisiäni, mutta kaikki tuntuu olevan riidoissa keskenään ja mun sydän murtuu kun tätä näen/koen.
Ennen tiiviisti läheisiä..
Anonyymi-ap
3326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aisankannattajan rooli on raskas mutta täytyy vaan kestää,mutta helpottaa se aikaa myöten.Voimia,huolehdi myös omasta jaksamisesta.
Ongelmatkaan ei ratkea itsestään kuin taikaiskusta konsanaan asiaa ei pysty sopimaan järjestelemään jos kerran poika on ainoa joka osaa ja uskaltaa osuutensa asiaan myöntämään
Suostuisiko poikasi viettämään enemmä aikaansa vain sinun kanssasi, silloin tälloin?
Esim, pyydä häntä mukaasi vaikka esim. ostoksille, ei 5 minuutin päässä olevaan kauppaan vaan jonnekin kauemmas. Tai keksi jokin muu puoleksi tarpeelinen ajomatka joka sinun täytyy tehdä.
Ajomatkan aikana vain kuuntele kun poika juttelee. ( monelle on helpompi avautua kun ei tarvitse olla nenä nenää vasten!) Vain kysy asiaan liittyviä kysymyksiä. Jos ja kun kysyy mielipidettäsi, muotoile vastauksesi hyvin tarkkaan, teitä kaikkia kunnioittaen ja näyttäen että sinä AINA olet pojan puolella ja tuet hänen päätoksisään.
On tärkeää pojan tietää että on ainakin 1 ( yksi) aikuinen joka täydellisesti luottaa häneen , hyväksyy hänet ja innostaa eteenpäin.
Valista miestäsi että poika hakee omaa minuuttaan ja tämä aika on hänellekin vaikeaa. " Ohjataan häntä yhdessä, vaikka se olisikin tulen nielemistä aika-ajoin".
Ja ettei kaikkia pojan sanomisia tarvitse hakata kiveen, usein lasten ollessa epävarmoja tulee sanottua /tehtyä asioita jotka voi antaa valua korvista kuin vesi ankan selästä. Eikä noita sanomisia tarvitse iskostaa jokaiseen muistilokeroon.