Onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä?Vaikka mistä asiasta keskustelee niin aina tulee,että kun sitä ikää tulee lisää niin ymmärrät asioista edes jotakin..
Alle 30v. on täälä kokematon/mistään tietämätön??
Mun käsittääkseni ajatusmaailma ja mielipiteet ei vaikuta kaikilla hirveesti minkä ikäinen on.
Voihan niitä olla vaikka 50vuotiaita mitkä ei sitten tiedä niitä asioita mitä nuorempi tietää.
esim.Kaverini kun se oli 16v silloin niin seurusteli yhen yli 30v. miehen kanssa ja se likka oli paljon kehittyneempi henkisesti.Se opetti miehellensä Engannin kielen perus sanoja jne.Ja tiesi asioista enemmän.Tietysti toikaan ei ole normaalia,mutta tuossa esimerkki miksei kannata aina ensimmäisenä katsoa ikään ja sitten todeta etteihän tuo voi tajuta/tietää mistään mitään kun se on noin nuori.
Ohan niitä nuoria tietämättömiäkin,mutta itse oon ainakin kovan elämän koulun käynyt jo tähän ikään nähden etten nyt aivan tietämätön asioista oo yleensäkkään..
Alle 30v. on täälä kokematon/mistään tietämätön??
Mun käsittääkseni ajatusmaailma ja mielipiteet ei vaikuta kaikilla hirveesti minkä ikäinen on.
Voihan niitä olla vaikka 50vuotiaita mitkä ei sitten tiedä niitä asioita mitä nuorempi tietää.
esim.Kaverini kun se oli 16v silloin niin seurusteli yhen yli 30v. miehen kanssa ja se likka oli paljon kehittyneempi henkisesti.Se opetti miehellensä Engannin kielen perus sanoja jne.Ja tiesi asioista enemmän.Tietysti toikaan ei ole normaalia,mutta tuossa esimerkki miksei kannata aina ensimmäisenä katsoa ikään ja sitten todeta etteihän tuo voi tajuta/tietää mistään mitään kun se on noin nuori.
Ohan niitä nuoria tietämättömiäkin,mutta itse oon ainakin kovan elämän koulun käynyt jo tähän ikään nähden etten nyt aivan tietämätön asioista oo yleensäkkään..
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mutta se että on 3-kymppinen auttaa tajuamaan esim. sen että kun 16v viettää aikaa yli 3-kymppisen kanssa ei ole seurustelua vaan se on perverssiä lapseensekaantumista.
"se likka oli paljon kehittyneempi henkisesti.Se opetti miehellensä Engannin kielen perus sanoja jne." - henkinen kehitys ei tarkoita sitä että osaisi englanninkielen perussanat. Voi olla henkisesti kehittynyt vaikka osaisi vaan suomea ja ruotsia.
Eli myönnä nyt että 3-kymppinen on kehittyneempi kuin 2-kymppinen.
oli lapsen tasolla kaikissa muissakin asioissa.Varsinkin henkisesti.
voit tietää ettenkö olisi jo mennyt yli 30:nen.En tarkoittanut ainoastaan itseäni tossa tekstissä..ja jos näsäviisastelemaan aletaan niin siitä ei tuu loppua ja se ainakin tietää että molemmat on samalla tasolla.
Sä et takuuvarmasti ole yli 30. Se näkyy kieliasusta ja siitä että sinulla on motiivi kirjoittaa tälläisiä aloituksia. Mutta ei siinä herranjumala mitään pahaa ole! Olen minäkin ollut 2-kymppinen!
Näin parikymppisenä täytyy sanoa, vaikken itsestäni liikoja luulekaan, niin jotkut tapaamani kolmekymppiset ovat kyllä niin pässejä ettei uskoa saata. Ei voi yleistää ketään 2- tai 3- kymppistä, se riippuu ihan ihmisestä. On todellakin joitan keskenkasvuisia 5-kymppisiäkin. Että näin. Se se vasta keskenkasvuista onkin että alkaa arvostelemaan muita sen takia kun "olen kolmekymppinen ja sinua niin paljon viisaampi"
Älä viitsi arvostella kokoajan muita.
Oliko toi nyt minulle tarkoitettu? Ketäs minä nyt taas koko ajan arvostelen? *haukotus*
se tarkoitti sitä kun sanoin että jotkut vanhemmatkin ihmiset ovat keskenkasvuisia, niin se nyt taitaa olla ihan tosiasia, jos ruvetaan määrittelemään sillä miten tämä 3-kymppinen määrittelee. Ei ihmisiä voi iän perusteella arvioida, ihmiset ovat erilaisia iästä riippumasta.
Koko ajan arvostelemasta, niinpä niin. Mikä teillä hei mättää, kertoisiko joku inda-vastaisista tyypeistä?
Kyllä jotkut vanhemmat ihmiset saattavat olla keskenkasvuisia.
Pointti on nyt siinä, että esimerkiksi sinä olet huomattavasti henkisellä tasolla kehittyneempi kymmenen vuoden päästä kuin nyt! Mutta ehkä sinä olet sen valmis myöntämään vasta sitten 10 vuoden kuluttua.
Turha kenenkään 2-kymppisen on kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken kun elämä ja sen tuomat kokemukset ovat vasta edessä.
Joskus 16-vuotiaana luulin olevani fiksu, niin muistan kyllä sen tunteen. Nyt osaankin ajatella asioita ulkopuolisesta näkökannastakin, myöntää mahdolliset puutteeni jne. Ihmiset kuitenkin voivat ehtiä kokea muutamassa vuodessakin paljon asioita ja luulen että mullakin on joistain asioista enemmän kokemusta kuin huom, joillakin kolmeakymppiä lähestyvillä. Olen kuitenkin muuttanut pois kotoa 15-vuotiaana, syistä joitten johdosta piti aikuistua aikaisemmin jo kotona asuessa, asunut samantien avoliitossa, ja joskus pari vuotta sitten pystyin sanomaan että nyt on nähty ja opittu sen verran että tästä on hyvä jatkaa ilman sellaisia kommelluksia kuin aiemmin. Ainahan sitä uutta oppii ja näkee, mutta tietyt perusjutut mitkä on nyt on myös samalla tavalla 10 vuoden päästä. Joittenkin asioitten suhteen olen avoin, eli valmistautunut siihen että ne saattavat muuttua, en ole monissakaan asioissa ehdoton - tällä hetkellä näin ja ehkä 10 vuoden päästä eri tavalla ja se voi silloin tuntua paremmalta ratkaisulta. En kuvittele tietäväni kaikkea, mutta aika paljon enemmän olen nähnyt ja kokenut kuin jotkut paljonkin vanhemmat. En niinkään sanoisi että olen 10 v päästä henkisesti kehittyneempi, mutta joissain asioissa voi olla eri näkökulmia oman elämänsä elämisen suhteen. Ja väite, että elämä ja sen tuomat kokemukset ovat vasta edessä - kuule, voin sanoa että aika paljon on tullut koettua, ja olisin kyllä iloisempi jos ne olisivat vasta edessä, ei "lapsiaikuisen" rooliin ole kiva joutua. Mutta sen myötä on nyt hyvä jatkaa suht järkevänä henkilönä.
Varmasti sanomasi pätee henkilöissä jotka eivät esim. minun ikäisenäni ole vielä kotoa muuttoa miettimässäkään jne.
Kirjoitat kyllä ihan fiksusti ikäiseksesi. Freud on sanonut että vasta silloin kun tiedostaa oman tyhmyytensä voi olla viisas. Sama pätee mielestäni tähän kokemus-hommaan.
Turha kuvitella että olet saavuttanut nyt jotenkin lakipisteen henkisessä kehityksessäsi. Elämä opettaa, koko ajan. Näet asiat aivan eri tavalla 10 vuoden päästä.
"En niinkään sanoisi että olen 10 v päästä henkisesti kehittyneempi"
- Varmasti olet ja tajuat sen itsekin silloin.
"Ja väite, että elämä ja sen tuomat kokemukset ovat vasta edessä - kuule, voin sanoa että aika paljon on tullut koettua, ja olisin kyllä iloisempi jos ne olisivat vasta edessä"
- mutta sulla on vielä kokemuksia valtavasti edessä koska olet elänyt aikuiselämää vasta pari vuotta.
Myös nämä asiat elämä on juuri opettanut minulle ;-) Ja se on vielä sinulla edessä, näemmä.
Kuten itsekin sanoin, niinhän sitä elämässä tulee aina uusia asioita vastaan. Mutta mun omat näkökannat ja kyky katsoa asioita monista eri näkökulmista on jo niin laajat, että taitaa aivot poksahtaa jos siitä vielä laajenee. Mutta varmasti tulee asioita joista ei nyt tiedä käytännön kokemuksen kautta, mutta sitten tietää. Jos se on sen henkinen kehitys sanan määritelmä niin sitten siinä käy niin.
Freud oli fiksu hemmo :)
"Mutta mun omat näkökannat ja kyky katsoa asioita monista eri näkökulmista on jo niin laajat, että taitaa aivot poksahtaa jos siitä vielä laajenee."
Mitäs jos nyt vielä laajennat sitä näkökulmaasi ja yrität ottaa huomioon että mitä jos et 2-kymppisenä sittenkään olisi henkisen kehityksen huipulla?
Käytännön kokemuksen kauttahan se henkinen kehitys yleensä tapahtuukin. Ihminen kokee elämässään asioita jotka vaikuttavat tähän kehitykseen. Ihan käytännön asioitahan nuo sun kokemukset ovat olleet mistä kerroit.
Juu on se niin vaikeaa lopettaa tätä pohtimista. Eli; en sanonut olevani henkisen kehityksen huipulla. Mutta ajattelen kyllä asioita jo niin monesta näkökantista, että ei se ainakaan voi hirveästi laajeta. Tarkoitan siis sitä, että otan kaikki seikat huomioon, kuten myös sen että 10 vuoden päästä varmasti ymmärtää joitain asioita entistä paremmin. Ehkäpä palataan keskusteluun 10v päästä :P
Kyllä sä sanoit tuolla aikaisemmin ettet ole juurikaan henkisesti kehittyneempi 3-kymppisenä kuin nyt. Tämähän tarkoittaa että olisit nyt henkisen kehityksen huipulla...?
"Tarkoitan siis sitä, että otan kaikki seikat huomioon, kuten myös sen että 10 vuoden päästä varmasti ymmärtää joitain asioita entistä paremmin."
No tulihan se sieltä kun vähän potki ;-)
"En niinkään sanoisi että olen 10 v päästä henkisesti kehittyneempi, mutta joissain asioissa voi olla eri näkökulmia oman elämänsä elämisen suhteen." Eli näin sanoin ja tässä meidän junnauksessa taisi olla kyse käsitteiden erilaisesta määrittelystä. "Kyllä sä sanoit tuolla aikaisemmin ettet ole juurikaan henkisesti kehittyneempi 3-kymppisenä kuin nyt. Tämähän tarkoittaa että olisit nyt henkisen kehityksen huipulla...?" tuo muuten kuulostaa juuri siltä, kun mieheni sanoo jotain ja sitten tulkitsen sitä ja hän ihmettelee miksen ymmärtänyt sitä niinkuin hän tarkoitti. Jännää tietää nyt miltä se tuntuu - sanoa jotain tarkoittaen jotain eikä toinen tulkitse sitä niinkuin sen tulkittavaksi tarkoitti :) Hipshei, nyt tämä sitten on selvä :)
asia,että naiset kehittyvät miehiä nopeammin niin fyysisesti(murrosikä alkaa huomattavasti aikaisemmin) ja henkisesti(naiset ajattelee kypsemmin nuorempana kuin miehet).Että periaattees ei ole järkevää teidän väitellä kumpi on ja mitä.Voitte hyvinkin olla samalla tasolla.Vaikka tietenkin voi olla kokemusta enemmän vanhemmalla,mutta noin periaatteessa voi olla mahdollista.
"Joskus 16-vuotiaana luulin olevani fiksu, niin muistan kyllä sen tunteen."
Mitäpä jos tämä nykyinen olotilasi on samanlaista, luulet, mutta et kuitenkaan. En väitä mitään, itse vain avasit tämän ikkunan. Jos olet taas varma itsestäsi, miksei asiat voisivat olla samoin kuin tuolloin, ja ymmärrät sen vasta ajan päästä?
Kuollessaan ihminen vasta tajuaa että elämähän on vielä alussa ja kokematta...;-}
ihmisten erillaisuuden.esim.on paljon lapsia jotka joutuvat olemaan pikkusisaruksilleen heidän vanhempia.Ei siinä paljon ikää kysytä jos tulee tolanne tilanne,että nyt on pakko olla aikuinen ja toimia aikuistan tavalla.Hoitaa asiat kuin he hoitaisivat jos pystyisivät ja kuinka hyssytellä pienempää sisarusta kun elämä on päin persettä.Voin sanoa,että se elämä opettaa eikä ne vuodet että kuinka monta vuotta täs nyt on tullut elettyä.
Huomaa itse asiassa ihmisessä sen ettei ole kovin kovia kokenut jos pitää ruveta ikävuosilla vertailemaan kumpi on kokenut ja tuntenut enemmän kuin toinen.
Eipä tuu tollasta mieleen jos on elämä päin persettä!
Mutta kun se pointti oli siinä että paljon nuorena kokenut myöskin jatkaa kokemistaan ja oppimistaan. Elämä opettaa, koko ajan. En voinut alkujaan kuvitella että tämä olisi vaikea asia ymmärtää, mutta kait sekin täytyy itse kokea. En voi kuvitella että olisi joku ihminen, joka olisi sitä mieltä ettei ole kehittynyt henkisellä tasolla 10 vuodessa ollenkaan.
Ei me olla vertailtu kumpi on kokeneempi kuin toinen. Ihmiset kuvittelevat olevansa aina todella kokeineita ja älykkäitä ja luulevat ettei elämä muuta heitä enää. Ja kannattaa nyt vähän miettiä millaisia etuja siitä nuoruuden paskalla elämällä on verrattuna hyvään elämään. Ei se nyt pelkästään niin mene että hankaluudet ja vaikeudet muuttais ihmistä henkisellä tasolla parempaan suuntaan.
Inda on aivan oikeassa siinä, että se miten kypsä ihminen on riippuu aivan täysin ihmisestä. Itse seurustelen 29 vuotiaan miehen(?) kanssa, jonka temput ja oikut muistuttavat lähinnä 15 vuotiaan tasoa. Tunnen olevani se, kuka meistä "huolehtii", ei vaan siten, että itse olen nuori nainen.
Tuollainen ikärasismi on hanurista, kaikilla on parisuhdeongelmia iästä ja sukupuolesta riippuen.
Siis kaikilla on parisuhdeongelmia iästä ja sukupuolesta riippumatta =)
kaikkien kohdalla. Jotkut 2-kymppiset ovat vähintään yhtä "kehittyneitä" kuin 4-kymppiset - siis ihan elämän perusasioissa. "Kehitysaste" riippuu täysin ihmisen elinympyröistä ja niistä kokemuksista, joita on kohdannut.
Itse olen ollut aikuinen jo syntymästä asti :). Olen aina huomioinut muut ja tehnyt sitä mikä on järkevää. Se on ollut varsin rasittavaa. Koskaan en ole kuvitellut tietäväni elämästä kaikkea; eikä sitä koskaan tiedäkään, ei omasta eikä toisten elämästä! Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän "keskenkasvuisia" koko elämämme ajan!
Ihan oikeesti hei: Minulla on esim. täti, jonka käytöstä välillä häpesin jo alle 10-vuotiaana. Hän laukoo "totuuksia" toisista, sekaantuu kaikkien henkilökohtaisiin asioihin, tietää aina muiden asiat paremmin kuin he itse, riitelee tyhjästä jne. Hän on ollut samanlainen koko 40-vuotisen elämäni ajan.
Lisäksi on paaaljon ihmisiä, jotka asuvat yksin, tekevät työtäkin yksin tai sitten eivät liioin kommunikoi työtoverien kanssa. Eivät harrasta eivätkä mitään muutakaan! He vain ovat. Mistä heille kertyy kokemuksia? Miten elämä voi heitä muuttaa? Vähän sama juttu on parisuhteessa, jossa olla nyhrätään päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen saman "lukujärjestyksen" mukaan, samojen ihmisten (jotka tietysti ovat samanlaisia nyhriä kuin he itse :))kanssa.
Sitten tuosta kokemisesta. Ei todellakaan voi vertailla kumpi on kokeneempi. Kokemuskin voi olla hyvä tai huono. Huonoista kokemuksista voi oppia ja kääntää ne vahvuudekseen- tai sitten tapahtuu juuri päinvastoin. Ihminen lamaantuu ja sulkeutuu. Yleensä se johtaa alkoholismiin tai/ja mielenterveysongelmiin.Tällaisia ihmisiä on säälittävän paljon.
Eli siis; omasta persoonasta sekä ympäristöstä riippuu miten "suoriutuu" kokemastaan ja huom. ennenkaikkea> mitä haluaa kokea ja miten. Usein on niin, että vain ne oppivat ja kehittyvät, jotka osaavat ratkoa ongelmansa itse sekä ottaa toiset ihmiset huomioon.
Tulee mieleen kirjoituksestasi että "muna opettaa kanaa".
Ihmisen ajatusmaailma muuttuu iän ja kokemuksen mukana. On asioita josta nuorempana pulttas ja nyt ei korviaan lotkauta.
Ikävuosien myötä aioihin tulee tiettyä syvyyttä ja harkitsevaisuutta. Nuorempana tulee spontaamimmin tehtyä ratkaisuja.
Ja aina on parempi kourallinen kokemusta kuin tynnyrillinen kirjatietoa.
tarkoitus että muna opettaa kanaa vaan se,että ei leimattaisi heti iän perusteella ettei toi tiedä "mistään mitään" kun on vielä noin lapsi vaikka ikää olis päälle 20-v..Tottakai ihminen kehittyy koko ajan.
Esim.oon törmännyt tälläiseen asiaan täälä kun vaikka seksistä puhutaan niin nuori ei tiedä siitä mitään..Kyllähän siinäkin oppii koko ajan lisää,mutta sekin riippuu siitä esim.kauanko on ollut saman kumppanin kanssa,kuinka paljon on perehtynyt asiaan ja kuinka hyvin sitä kautte on oppinut toisen sukupuolen anatomiaa jne.Voihan niitä olla kuinka vanhoja vaan jotka ei ole perehtynyt asiaan kunnolla ja ollut yhden illan suhteita vaan koko elämän.Koska mun käsittääkseni kunnon seksin perustaminen vaatii pitkäaikaisen ja toimivan suhteen ja että molemmat tietää mistä toinen tykkää.Sen verran oon kehittynyt 5-vuodessa että tiedän pitkän seurustelun jälkeen vasta kunnolla miltä voi seksi maistua.
Totta kai se on niin että vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta,tietoa ja alkaa ajatella erillalailla.
Ja tuon 50-vuotiaan kirjoitus on totta kans.Mun mummu ei tiedä edes kuinka päin kännykkää pidetään kädessä kun siihen puhutaan eikä osannu käyttää cd_soitinta vuoteen minkä sai joululahjaks kun oli levyä yrittäny väärin päin soittaa..
Mutta ei saa kaikkia mummojakaan sen takia haukkua,kun mun toinen mummu mikä on vanhempi toista mummua niin se viestittelee lapsenlapsille,se surffailee netissä,kiertää päivittäin 10kilsan lenkkejä ja kävi vielä hetki sitten terävöittämässä engannin kieltään kursseilla ja just tuli serkun kanssa Thaimaan lomalta.
Eli ei se ikä kerro kaikkea ihmisestä...
Voin kertoa teille ilouutisen. Viiskymppisenä elämä on yhä rikasta. On ehtinyt käydä läpi jo lähes koko elämän kirjon. On perspektiiviä. Asiat osaa asettaa paremmin oikeisiin mittasuhteisiin. En mistään hinnasta haluaisi palata 4-,3-,tai 2-kymppisen henkiselle tasolle.
Haluaisin takaisin terveyden ja elinvoimaisuuden ja kiinteän kehon. Mutta jos minulle tarjoutuisi tilaisuus aloittaa elämä uudelleen 2-kymppisestä, en haluaisi sitä missään tapauksessa. Niin paljon menettäisin henkisellä puolella.
On ihanaa katsella elämän maailmaa täältä "puurajan" yläpuolelta.
Kuitenki, nöyränä ajattelen noita 6-kymppisiä ja 7-kymppisiä. Ihan lapsi olen vielä 9-kymppisen näkökulmasta.
Nyt vasta oikein käsitän, miten typerä olin muinoin, kun kuvitelin tietäväni kaiken elämästä.
En ole kaikkitietävä vieläkään, en toki. 2-kymppiset opettavat minulle koko ajan nykypäivän nuorten elämästä. Nuoren elämä on tänään erilaista monessa suhteessa kuin ennen. Nuoret ovat valtava uusi rikkaus elämääni... Mutta on ne niin kakaroita..hih.
Musta ihminen ei koskaan ole kehityksessään ikään kuin "valmis".On suurta naiviutta uskoa, että joku numeromääräinen "etappi" määrittelisi ihmisen kehittyneisyyden absoluuttisesti.
Silti iän mukana tulee niitä kullanarvoisia elämänkokemuksia.Toisin sanoen: kolme- tai neljäkymppinen on eittämättä elämän merissä enemmän "ryvettynyt" ( huono termi tuo ryvettynyt, mutta muutakaan en tähän hätään keksi...) kuin parikymppinen, ja näin ollen on kaksikymppiseltä melkoista ylimielisyyttä ( ja juuri sitä naiviutta!), jos hän väheksyy vanhemman elämän kokemuksia.
Yksilöllisiin ihmisten välisiin eroihin en tässä sen suuremmin ota kantaa, muutoin kuin toteamalla, että idiootteja & henkisesti kakaran tasolla olevia toki löytyy kaikista ikäryhmistä.Hyvinkin nuori voi olla yllättävänkin kypsä henkisesti, joskus kypsempi kuin useita vuosia itseään vanhemmat...Yhden seikan olen kuitenkin huomannut: ehdoton ja ns. mustavalkoinen ajattelu yleensä vähenee ihmisillä, mitä enemmän elämää on eletty.Tuohon ei voi olla muuta syytä, kuin elämän kokemuksen lisääntyminen iän myötä.
asiaa,että miksi minusta tuntuu ettet todellakaan ole 50v.Tuntuu,että juuri sinun kirjoitus näistä kaikista on se pinnallisin ja naiivi.Tunnen monta 50.v olevaa naista ja en ole kuullut niitten suusta noin ylimielistä tekstiä.Ja HIH.Toi ainakin anto potkua mielipitelleni..Ei minun tuntevani viiskymppiset ole noin "lapsemielisiä"..
Itse haluaisin todellakin elää uudestaan ensimmäiset ihastumiset ja ryyppyreissut.Eipä niitä voi huoleti enää vanhempana viettää.
on "valmis" vasta kun se viedään niillä kärryillä siunauskappeliin ja sen jälkeen laitetaan maata päälle..silloin vasta tietää kaiken kaikesta. Niin se vaan on.
Vanhempanakin voi kokea tavallaan uudestaan "ensimmäisen ihastuksen" ja jopa rakastua, ikävä kyllä ;). Sotkee pahasti sen perinteisen kuvion. No, siitäkin selviää... Itse elän vasta nyt nuoruuttani, jonka vietin liian aikuismaisesti ja vastuuntuntoisesti. Enpä ihan ranttaliksi ole laittanut, mutta saatan juoda pussikaljaa puistossa. Kerran otin salaa huikat siideriä junassa :O. Niin kuvittelin. Sitten toisella kerralla käväisin konduktööriovaunussa ja näin tv-kamerakuvat vaunuista... Että hävetti!
ehdoton ja mustavalkoinen ajattelu vähentyy mitä enemmän on kanssakäymisessä eri ikäisten kanssa. Itselläni on ystäviä ikähaarukassa 19-45v. Tuskin minua yli puolet nuorempia "poikaystäviä" kiinnostaisi tavata minua jos suhtautuisin heihin "höö, et sä mitään tajua, kun olet niin nuori" -asenteella. Sitten olen ilokseni huomannut, ettei nämä nuoret miehet kuin nuoret naisetkaan ajattele mustavalkoisesti.