Ystävätkin jättää yksin

Samaa mietin.. toisaalta pitäisi osata olla yhtä ystävä muillekin, mutta jos olet niin kannattaa etsiä/odottaa itsensä arvoisia ihmisiä

Tuollaisissa tilanteissa, ne oikeat ystävät tunnistaa. On niitäkin, jotka tulee paikalle vasta kun heillä menee huonosti ja häviävät taas, kun heillä itsellä menee hyvin. En sanoisi heitä ystäviksi.

On todella ikävää, kun ystävä / ystävät eivät pidä yhteyttä. Olen itse ottanut yhteyttä, ajanut pitkiä matkoja, kun on pyydetty käymään, soitellut, lähetellyt viestejä... en jatkuvasti, mutta aika ajoin. Aina se on ollut minun puolelta. Nyt olen pidemmän aikaa ajatellut, että enpä häiritse, vaan odotan, kuuluuko sieltä toisesta päästä milloinka jotain. Ei kuulu. Siitä olenkin sitten vetänyt johtopäätöksen, että eipä seurani ja kuulumiseni enää kiinnosta. Ystävyys on sitten jäänyt, enkä koe enää ystävä heille olevanikaan. Monesti sain kyllä kuulla pitkän ajan päästä yhteyttä ottaessani, että "usein olet mielessä ollut"... mutta niin on nykyaikana vaikea sitä yhteyttä ollut ottaa. Eräs ystävä ottaa aina silloin yhteyttä, kun miesystävän kanssa tulee tauko. Seuraavassa tauossa en ehkä olekaan valmis hänelle olkapää enää olemaan.

Toivonkin, että ne joilla vielä ystäviä on, mutta ei tule yhteyttä pidettyä - pitäkää yhteyttä! Se ei paljoa vaadi eikä ota, mutta voi joku päivä olla äärettömän tärkeää.

Aikani jaksoin sitä että autoin paria ihmistä milloin missäkin asiassa kun pyydettiin, mutta sitten kun itse olisin apua tarvinnut niin kummastakaan ei ollut auttajaksi vaan jouduin pyytämään apua ihan vieraalta. Muuten se yhteydenpito oli aina minun varassani ja kun tuon avuntarpeeni jälkeen jätinkin soittelematta niin huomasin että eivät he ystäviä olleetkaan vaan hyväksikäyttäjiä, jopa taloudellisesti. Eivät edes jälkeenpäin kysyneet sainko apua eivätkä edelleenkään ole yhteyttä ottaneet.

Mullekin soitti yksi ystävä selitti kaikki murheensa. Yritin omia asioita jotain puhua ei sitä kiinnostanut. Menee nyt tosi huonosti. Rupesin itkemään sen puhelun jälkeen.

Joskus pitkän kituuttelun jälkeen ghostasin vain pari tyyppiä kun yhteydenpito oli minun aktiivisuuteni varassa. Se oli keinoni näpäyttää heitä, jotta he voisivat alkaa itsetutkiskeluun. Sanoisin että vain samalla syvyydellä (pinnallisuus-syvällisyysskaalalla) olevat persoonat voivat olla keskenään ystäviä. Kaveruus vaatii vähemmän yhteisiä intressejä, mutta pelkkä kaveruus ei kiinnosta minua.

Ystävyys toimii hetken. Loppupelistä ollaan yksin toisten ihmisten vilahtaessa välillä elämässä. Rehellisesti ihmisen omat tarpeet menee etusijalle. Itse opin tämän jo lapsena.

Olen itse tuo jättäjä puoli ystävyydessä.

En yksinkertaisesti enää halunnut olla aina se hyväksyvä puoli tapaamisten peruutuksissa ja uudellen järjestelyissä. Vihdoin kun hän saapui paikalle , hänellä olikin aikaa vain 15 minuuttia. Tuo useamman viikon vatkuttelun jälkeen.

Tiedä että hänellä on ongelmia, meillä kaikilla on joskus vaikeuksia. Mutta tuo omaan napaan tuijottaminen oli liikaa liian kauan. Joten vastasi vain lyhyesti viesteihin ja ne sitten loppuivat kokonaan.
Iso sääli, oli meillä hyviäkin juttelutuokoita vuosien varrella.
Mutta joskus käy noin.