Minulla on niin paha olla. On tapahtunut niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaisin kertomaan.. Yritän saada kirjoitetuksi tästä mahdollisimman selkeästi. Elän parisuhteessa minua yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa ja meillä on yksivuotias lapsi. Tammikuussa tapasin ravintolassa toisen miehen jonka kanssa oli helppo jutella, tuntui että hän ymmärtää minua ja antoi minulle jotain jonka huomasin elämästäni puuttuneen. En tiedä mitä se oli, huomioa kai loppujenlopuksi. Meille tuli oman mieheni kanssa ero, osittain kai tämän uuden ihastukseni takia. Asuimme erillämme n.3 kk ja tänä aikana mieheni ei muuta tehnyt kuin etsi uusia naisia, kävi jopa sellaisten ihmisten vuoteissä joita minä ennen kutsuin ystävikseni. Minä en kertaakaan edennyt suutelua pidemmälle tämän uuden tuttavani kanssa ja tapailummekin loppuivat pian eroni jälkeen, kun huomasin kaipaavani niin paljon omaa miestäni. Elämäni oli silloin niin tuskallista... Kuitenkin huhtikuun alussa päätimme mieheni kanssa yrittää uudelleen. Hän lupasi antaa minulle enemmän aikaa ja arvostusta, jota en ennen ollut kokenut saavavni. Kuitenkin eräänä viikonloppuna mieheni meni käymään "muutamalla" eikä tullutkaan neljään yöhön takaisin. Sain kuulla hänen viettäneen ne päivät erään "miestennielijän" Kanssa. Kun koitti arki hän oli taas itkemässä minun ovellani. Minuun sattui niin, ettei sanat riitä sitä kuvaamaan. En olisi halunnut antaa anteeksi, mutta muutaman päivän kuluttua huomasin etten voisi elää ilman miestäni. Niinpä annoin anteeksi. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa muutaman kerran ja alkuun kaikki näytti hyvältä, mutta nyt mieheni on taas kaukainen ja hellyyttä saan häneltä lähes anella. Hän on aina vain väsynyt, mutta jaksaa kyllä tietokoneella pelailla, yms. Seksiä saa vain kerran viikossa, jos silloinkaan ja ei koskaan mieheni tee aloitetta. Auttakaa minua ja kertokaa mitä mieheni käytös kertoo teidän mielestänne?? Itse en saa enää mistään mitään tolkkua. Olen niin väsynyt...
Sekavaa..
Niin onneton..
21012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voin olla väärässä, mutta lue kuitenkin.
Jotenkin tuntuu, että miehesi on itsekeskeinen, voi olla jopa narsisti. Hän tietää, että voi tehdä mitä tahansa, niin kun vähän anelee, otat takaisin. Tulee käyttäytymään noin ellet tee siitä loppua. Miten se tapahtuu, vaikea neuvoa, mutta sinun on se itse tehtävä, onko elämäsi alistettuna onnellista? Älä ainakaan pyytele ja anele, se lisää hänen varmuutta, että sinä pysyt siinä.
Toinen vaihtoehto on, että miehesi on niin omaa itseänsä täynnä, että kokee jäävänsä toiseksi lapselle, ei saa kaikkea huomiotasi, niin tai näin, et alistumalla ainakaan saa toista pidettyä kotona.
Näinhän se kyllä taitaa olla. Mutta kuinkahan minun tulisi käyttäytyä, että mieheni huomaisi etten olekaan niin "varma tapaus"? Välinpitämätön häntä kohtaan?? Vinkkejä kaipailisin!