Olen monet kerrat miettinyt, miksi ylä-asteella ei koskaan puhuta siitä, että minkälaisen elintason kukin joskus tulevaisuudessa haluaa?!
Ensin pitäisi kysyä haluatko omakotitalon uudehkon auton ja lapsille kunnolliset vaatteet ym. vai riittääkö vuokrakaksio ja polkupyörä.
Tämän jälkeen sitten käytäisiin läpi millaisilla työpaikoilla haluttuun elintasoon on mahdollisuus päästä. Näistä mahdollisista työpaikoista valittaisiin haluttu, ja katsottaisiin sitten millaiseen kouluun on hakeuduttava tähän ammattiin päästäkseen.
Ylä-asteikäisenä en todellakaan ajatellut palkan suuruuden merkitystä pätkääkään, vaikka vanhemmat kyllä sanoivat että hanki sitten kunnollinen ammatti että pärjäät meitä paremmin. Opinto-ohjaaja sauhusi pelkästään, että sinne haette mikä eniten kiinnostaa. Kiinnostavuus on tärkeää, mutta sanokaa mitä sanotte niin nykypäivänä raha ratkaisee.
Ansaitsen tällä hetkellä 1600 €/kk (n.9500 mk/kk), josta jää käteen vanhassa rahassa noin 7000 mk. Tästä kun vähentää vuokrat, ruuat, vaatteet, lainat ym. niin eipä paljoa jää!
Näillä palkoilla ei omakotitaloa osteta eikä edes uudehkoa autoa, uudesta puhumattakaan. Vituttaa käydä kaupassa, kun aina pitää ynnätä, että malttaako sitä ja tätä ostaa.
Opiskelen tällä hetkellä iltalinjalla tradenomiksi, ehkäpä pääsen sitten joskus parempipalkkaiseen työhön. On vain sairaan raskasta olla päivät töissä ja illat istua koulussa.
Olen katkera itselleni, olisinpa lukenut ylioppilaaksi ja mennyt yliopistoon!
Ensin pitäisi kysyä haluatko omakotitalon uudehkon auton ja lapsille kunnolliset vaatteet ym. vai riittääkö vuokrakaksio ja polkupyörä.
Tämän jälkeen sitten käytäisiin läpi millaisilla työpaikoilla haluttuun elintasoon on mahdollisuus päästä. Näistä mahdollisista työpaikoista valittaisiin haluttu, ja katsottaisiin sitten millaiseen kouluun on hakeuduttava tähän ammattiin päästäkseen.
Ylä-asteikäisenä en todellakaan ajatellut palkan suuruuden merkitystä pätkääkään, vaikka vanhemmat kyllä sanoivat että hanki sitten kunnollinen ammatti että pärjäät meitä paremmin. Opinto-ohjaaja sauhusi pelkästään, että sinne haette mikä eniten kiinnostaa. Kiinnostavuus on tärkeää, mutta sanokaa mitä sanotte niin nykypäivänä raha ratkaisee.
Ansaitsen tällä hetkellä 1600 €/kk (n.9500 mk/kk), josta jää käteen vanhassa rahassa noin 7000 mk. Tästä kun vähentää vuokrat, ruuat, vaatteet, lainat ym. niin eipä paljoa jää!
Näillä palkoilla ei omakotitaloa osteta eikä edes uudehkoa autoa, uudesta puhumattakaan. Vituttaa käydä kaupassa, kun aina pitää ynnätä, että malttaako sitä ja tätä ostaa.
Opiskelen tällä hetkellä iltalinjalla tradenomiksi, ehkäpä pääsen sitten joskus parempipalkkaiseen työhön. On vain sairaan raskasta olla päivät töissä ja illat istua koulussa.
Olen katkera itselleni, olisinpa lukenut ylioppilaaksi ja mennyt yliopistoon!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi toitotat tätä surkeuttasi jo toista kertaa? Olisit ihan itse ottanut selvää opiskelemaan lähtiessäsi, paljonko tulet saamaan palkkaa tulevaisuudessa. Älä sälytä sitä koulun vastuulle.
tradenomina olet yhtä ahtaalla taloudellisesti. Ne luulee itestään vaan liikoja ja kirjoittelevat täällä muka hyvistä liksoista, todellisuudessa niitä tapaa enimmäkseen nakkikioskin myyjinä.
kauppakorkeen käyneet ne sitä työtä saavat. se on fakta.
joo tuo on vaan ihan yleisessä tiedossa, jo siellä yläasteella ja ala-asteellakin, joten jos ei kaikkia tavoita, minkäs mahtaa, saisi ne kyllä jonkin palkkataulukon koulussa esittää jossa on kaikki ammatit ja koulutukset jottei jäisi kellekään asia epäselväksi
ei ole riippuvainen tutkinnosta. Eihän mikään tutkinto varmuudella mitään palkkatasoa/elintasoa takaa. Sen takaa vaan jokaisen yksilölliset ominaisuudet. Hyvän elintason = omakotitalot, autot, veneet ym muut saa millä tahansa tutkinnolla kun niihin aktiivisesti pyrkii ja on tarpeeksi motivoitunut panemaan itsensä likoon päämääriensä saavuttamiseksi.
Perustutkintotasoinen ammatillinen tutkinto sopii kuitenkin vähintään olla, helpottaa töihin pääsyä. Töissä voi sitten antaa parhaansa. Kyllä se sitten ajan kanssa palkkiutuu. Osaavat pääsevät eteenpäin tavoitteisiinsa muut jää sitten valittamaan tänne palstoille!
Monessakaan ammatissa ei ole sitten minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Sitä teet lopun elämää tai potkuihin asti, mitä aloit valmistuttuasi tekemään.
Monikin tutkinto taasen takaa erinomaisen hyvin elintason. Pääsee suoraan niihin hommiin joita joku keskitason tutkinnon suorittanut parhaassa tapauksessa tekee työuransa huipennukseksi. Siitä ne hommat sitten tutkinnon suorittaneella vain paranevat.
Ammatillisilla tutkinnoilla ei pääse kuin yhteen ainoaan hommaan, eikä siitä tutkinnosta ole mitään hyötyä jos tahtoo hommaa vaihtaa.
Nykyisin yliopistotason tutkinto on ehdoton edellytys vähänkään parempiin hommiin pyrittäessä.
Hyvin moni pätevä ja ahkera ammattimies alkaa yrittäjäksi jossakin elämänsä vaiheessa ja silloinhan ansiotaso voi nousta minne tahansa. Yliopisto- tai insinööri tms. tutkinto helpottaa uralla etenemistä etenkin vieraan palveluksessa mutta pitemmän päälle ratkaisee todellakin ihmisen ammattitaito ja muut henk.koht. ominaisuudet.
Hommien hyvyyttähän voi tietysti mitata niin monella tavalla. Toiselle hyvä homma on se, että saa lojua konttorissa tekemättä mitään konkreettista palkkansa eteen. Toiset taas pitävät vähän haastavimmista töistä joissa itse voi vaikuttaa ansiotasoonsa.
Kaikissa piireissä (etenkin teollisuudessa) yliopistotutkintoa ei välttämättä arvosteta mitenkään erityisen paljon ainakaan verrattuna amk-tutkintoihin.
"Kaikissa piireissä (etenkin teollisuudessa) yliopistotutkintoa ei välttämättä arvosteta mitenkään erityisen paljon ainakaan verrattuna amk-tutkintoihin. "
Mistähän voisi johtua? Ollaan täynnä itseä, vaikka ei ymmärretä mihin teoriaoppia voisi hyödyntää. Tutkinto on vasta perusta oppimiselle.
t. Osastopäällikkö, DI
organisaation taakse piiloutuminen, itsensä ylistäminen, tittelin kipeys ja muodollisen aseman hyväksikäyttö on varmin tapa saada työtoverit ja alaiset pitämään itseään pellenä ja konttorirottana.
Itse olen onneksi sen verran onnellisessa asemassa toimiessani yhden miehen yrityksessäni ettei ole edes periaatteellista mahdollisuutta aseman väärinkäyttöön. Sen sijaan koko ajan näkee tälläistä pelleilyä kun oikeisiin asioihin ja ongelmiin ei puututa vaan käytetään aikaa joutaviin toisarvoisiin asioihin.
T: amk ins. yrittäjä/konsultti
Jos saa palkkaa ex-markkoina käteen 700 mk /kk, se on vaan sillä hetkellä hyväksyttävä, tai luettava lisää. Tai sitten nuoleskeltava pomoa, oikein pyrkimällä pyrittävä pätemään työpaikalla. Tai vaadittava nyrkkiä pöytään lyöden lisää liksaa faktoihin ja fiktioihin vedoten.
Ei se tutkintokaan autuaaksi tee eikä takaa mitään hemmetin omakotitaloja tai loistoveneitä. Itse suoritin sinisilmäisenä mutta suht laiskana nuorena yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon. Takan yli 10 vuotta julkishallinnon määräaikaisia hommia, ja nyt "urani huipulla" vakuutustoimihenkilönä. Liksaa käteen kovien korotusvaatimusten jälkeen vain nettona 8300 mk/kk -korkeakoulututkinnolla (brutto n.12 tmk)! Ja en ole suinkaan ainoa, vaan aika moni ikäluokkani (36 v) edustajista joutuu tyytymään samaan ellei ole joku lääkäri, juristi tai dippa-inssi. Ei tuolla 8300 mk:lla kauhiasti törsäillä Hesassa asuessa. Korkean vuokran kun on kerrostalomurjusta maksanut plus muut menot, ei paljoa omakotitaloja tai kesämökkejä hankita -eikä koskaan tulla hankkimaan ellei tulisi joku lottovoitto (heh). Alla vanha japsiauto, ei uutta farkkuvolvoa.
Toisaalta ajatus täytyy alempituloisena kääntää toisinpäin: ei se omakotitalo, kaunis vaimo (nimittäin pienituloinen keski-ikää lähestyvä komeakin mies ei saa helposti pysyvää naissuhdetta Hesassa ellei ole nimeä ja varallisuutta) tai moottorivene tee onnelliseksi. Onhan se rikkaiden julkkistenkin kohdala nähty! Tyydytys on saatava halvoista iloista, kuten liikunnasta, leffoista, muista harrastuksista jne. Nykyään jo ihmettelen, mikä hinku on saada välttämättä se omakotitalo, muija, lapset, moottorivene ja -pyörä sekä kesäpaikka saaristossa? Tappaa samaan aikaan itsensä työllä, muija ottaa avioeron ja käteen jää lopulta vain juristin tuoma avioeropaperi omaisuuden ositusvaatimuksineen. Onnea?
Siis: tsemppiä elämään! Asiat vois olla pahemminkin:ei olis olenkaan työtä. Ei ne työttömyyskorvaukset niin häävejä ole, ja sossu ei nykyisin kovin helpolla kunnon kansalaiselle rahaa anna!
Joo sinne sossuun tarvitsisi vankilareissun tms. taustalle.. tai ainakin hyvin väkivaltaisen käytöksen, niin olisivat tussut märkinä rahaa jakamassa.