Oletteko koskaan pelästyneet omaa ajatteluanne? Miettineet miksi noinkin ajattelitte ja että onko väärin ajatella näin.
Tiedän että ajattelu on vasta ajattelua. Siitä on pitkä matka vielä puheeksikin, varsinkin tekoihin. Kai meidän ihmisten päässä käy välillä ihan järjenvastaisiakin ajatuksia.
Minulla ainakin on välillä ihan "outoakin" ajattelua. Osa johtuu kai pakko-oireisista ajatuksista. Käy mielessä että vaikka tapan tuon vaikka se on viimeinen asia mitä haluaa tehdä. Onneksi näitä pakko-oireisia ajatuksia ei ole kovin häiritsevästi, mutta joskus niitä tulee. Mieli kai silloin kiusaakin.
Mutta ajattelu on vasta ajattelua ja siitä on pitkä matka edes oikeisiin sanoihin. Meillä käy monia ajatuksia päivän aikana päässä.
Viimeksi pelästyin omaa ajatteluani eilen kun aloin miettimään omaa lähisukulaistani seksuaalisessa mielessä. En mitenkään paljoa edes mutta mieli kai taas kiusasi ja ajatus alkoi soimaan päässä. Ei minulla todellakaan ole mitään sellaisia haluja lähisukulaistani kohtaan ja mietinkin miksi tuollaisia ajatuksia yhtä äkkiä aloin pyörittämään päässäni. Sitten kun se jäi vielä päähän soimaan niin asia tuntui mielessäni pahenevan.
Onko teillä muilla koskaan ollut sellaisia ajatuksia että on toisaalta kyseenalaista niitä miettiä? Kummastuttavatko ajatukset joskus?
Tiedän että ajattelu on vasta ajattelua. Siitä on pitkä matka vielä puheeksikin, varsinkin tekoihin. Kai meidän ihmisten päässä käy välillä ihan järjenvastaisiakin ajatuksia.
Minulla ainakin on välillä ihan "outoakin" ajattelua. Osa johtuu kai pakko-oireisista ajatuksista. Käy mielessä että vaikka tapan tuon vaikka se on viimeinen asia mitä haluaa tehdä. Onneksi näitä pakko-oireisia ajatuksia ei ole kovin häiritsevästi, mutta joskus niitä tulee. Mieli kai silloin kiusaakin.
Mutta ajattelu on vasta ajattelua ja siitä on pitkä matka edes oikeisiin sanoihin. Meillä käy monia ajatuksia päivän aikana päässä.
Viimeksi pelästyin omaa ajatteluani eilen kun aloin miettimään omaa lähisukulaistani seksuaalisessa mielessä. En mitenkään paljoa edes mutta mieli kai taas kiusasi ja ajatus alkoi soimaan päässä. Ei minulla todellakaan ole mitään sellaisia haluja lähisukulaistani kohtaan ja mietinkin miksi tuollaisia ajatuksia yhtä äkkiä aloin pyörittämään päässäni. Sitten kun se jäi vielä päähän soimaan niin asia tuntui mielessäni pahenevan.
Onko teillä muilla koskaan ollut sellaisia ajatuksia että on toisaalta kyseenalaista niitä miettiä? Kummastuttavatko ajatukset joskus?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuorena, kun minulla oli ongelmia elämän hallinnan ja vastuun ottamisen kanssa, oli mt-ongelmaa, päihdeongelmaa, ym. , niin silloin ajattelin huonoja ja pahoja ajatuksia.
Kun sain ( toki avun kanssa ) itseni parempaan kuntoon, pääsin sellaisista ajatuksistakin eroon. Johtuen ehkä siitä, kun sain asiat kuntoon itseni kanssa, sekä myös yleisesti, tilanteet helpottivat psyykkisesti, eikä ajatukset enää vaivanneet.
Kyllä vieläkin monesti pysähdyn miettimään omia ajatuksiani, jotka eivät tosin enää ole mitenkään aggressiivisia tai pahoja muutenkaan.
Silti tulee pysähdyttyä jonkin ajatuksen kanssa, että miksi nyt juuri ajattelenkin näin ja näin.
Ehkä se on aika normaaliakin, että ajattelee omia ajatuksia. Tavallaan se on hyödyllistäkin ja rakentavaa, opettavaistakin.
Olisi hyvä miettiä, jos tulee pahoja ajatuksia, että mistä ne kumpuavat, mikä niitä aiheuttaa, ja miten niiden kanssa pitäisi toimia.
On totta, että ajatuksista on vielä matkaa tekoihin, mutta ei tuollaiset väkivaltaisuuteen ja ehkä seksijuttuihinkaan liittyvät ajatukset ihan normaaleja ole.
Vaikka tekoihin onkin matkaa, niin kyllä he, jotka ovat jotain pahaa joskus tehneet, ovat myös ensin ajatelleet jos vaikka mitä.
Parastahan olisi, jos tuollaisia ajatuksia ei edes tulisi.
Kaiken kaikkiaan ajatustyö on hyvä juttu. Eräs filosofikin puhui ajattelemisen ajattelemisesta.