Onko normaalia et kavereihin menee hermot? Oon ollu sinkku jo vähä pidempään ja mua on alkanu pelottaan et erakoidun ihan kokonaan kohta. Luokkakaverit, joita nään joka päivä alkaa pikku hiljaa ärsyttään. Tiedän, et kukaan ei oo täydellinen, mut onko vaarallista et kavereitten jotkin ominaisuudet on alkanu ärsyttään ihan hirveesti. Onko musta tulossa kiukkunen vanha piika joka ei hyväksy muuta kun ittensä vai onko se ihan normaalia et kavereitten tietyt piirteet ärsyttää? Muutenkaan en halua pitää kavereihin mitenkään kauheen läheisiä suhteita, koska pelkään et tulee riitoja ja kyllästymisiä. Musta on kiva nähä kavereita, mut se et nähään esim. monta kertaa viikossa niin alkaa menee jo hiukan yli. Perheeseen taas on tiiviit ja lämpöiset välit.
Erakoidunko?
mietityttää
4958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Kyllä mulla menee usein hermot ihmisiin, joita näen riittävän usein. Mutta en ole pitkävihainen, paitsi jos mua tosissaan loukataan. Ärsyttää mm. liika viinasta puhuminen, se ettei voi lähteä leffaan, se että vähätellään omia kykyjä kaiken aikaa ---ja vaikka mitä. Joskus vain ärsyttää :)
Ja en tosian väitä etteikö monilla menis muhun hermot ihan yhtälailla.
Nyt vaan ei ole enää koulua vaan asun yksin eikä kaveereita ole samassa kaupungissa. Nyt en siis voi hermostua kehenkään mutta erakoidun silti...
Kaikkeni yritän saadakseni kavereita mut ei se helppoa ole kun ei ole paikkaa jossa tutustua...
Pitää olla kriittinen kavereiden suhteen: liika nyökkäily ja myöntyminen ei ole hyväksi :) Hermostu siis välilä ihan rauhassa!
Elikkäs mullakin on oikeutta olla ärsyttävä muille? Tiedän olevani ärsyttävä, mutta koen siitä huonoa omaatuntoa. Välil ajattelen et aivan sama, ajatelkoon mitä ajattelee, mä oon mä, mut sit välil tulee taas sellanen tunne etten voi sanoo pahasti vaan pitää varoo toisten tunteita. Mä en vaan jaksa kuunnella ku yhellä ei oo muuta sanottavaa ku valivali ja toinen on taas sellanen pilkun viilaaja ettei sen kans voi tehä mitään ryhmätöitä tuntematta itteensä täysin luuseriks ja kolmas... Hermohan siin aina välillä menee. Silti yritän hillitä itteeni ja olla satuttamatta ketään... En haluu et mua aletaan pelkään :)
Kyllähän tunteensa saa näyttää ja mielipiteensä ilmaista. Ei aina tarvi kaikkia miellyttää. Itsekin toisinaan syyllistyn liikaan kiltteyteen ja en meinaa uskaltaa olla ärsyttävä (ei tietty pidä tahallaan ärsyttää).
Eiköhän noi jutut kuulu ihan normaaliin elämään. Oon kuullut olevani vaikea ihminen, mutta lähinnä äidiltä. Joskus vain tekee hyvää ottaa vähän etäisyyttä.
Sinä pitkästyt ja tartteet uusia tuulia. Ole hieman suvaitsevampi, aktiivisempi ja avoimempi. Tutustu hiukan enemmän uusiin ihmisiin.
Samat kuviot pyörii koko ajan niin johan se alkaa nyppiä...