Finlandia-talo valmistui 50 vuotta sitten. Silloin se kuului olevan 'musiikkitalo', osa Aallon sunnitelmaa Helsingin keskustan hiuksia nostattavaksi kamaloittamiseksi. Onneksi koko suunnitelma ei toteutunut, vaikka jo osastakin tuli pohjatonKankkulan kaivo.
Arkkitehti valitsi materiaaliksi hienon värisävyn ja hennon kuvioinnin takia Carraran marmorin. Oli jo runsaassa vuosikymmenessä kalansuomuilla, irvisteli ja osa laatoista jo tippunut. Piti suojata KOKO höskä metalliverkolla.
Ehdotettiin marmoria feikkaavia metallilaattoja ja vaaleata graniittia, mutta eiväthän ne julkisessa hienossa rakennuksessa tietenkään kelvanneet. Lopulta voitti Aallon leski, joka vaati, että marmoria sen on oltava ja vieläpä carraralaista (!), kun edesmennyt niin oli päättänyt.
KALLIS remontti toteutettiin pienemmillä ja paksummilla laatoilla, joilla käpristymisogelma kuulemma oli sivuutettu, mutta taas oli marmori jo muutamassa vuodessa aivan kamalilla suomuilla. Varsinkin iltapäivän vinoauringossa vaikutelma on ollut puhutteleva.
Nyt taas tehdään suurremonttia. On lopulta pystytty luopumaan Carrarasta, muttei marmorista. Sen verta on nyt kuitenkin realismia, ettei enää kuvitellakaan tehtävän priimaa ja pysyvää, vaan selitetään jo alkujaan, että laatat kestävät vain 50 vuotta. Kallista on, muttei ole syytä uskoa tähänkään.
Pilkaksi lienee luettava, kun kuparivarkaat vielä vohkivat Finlandia-talosta Aallon koko UPEAN kaiteen.
Sama Aalto määräsi myös Katajanokan 'Kutsetin' pääkonttoriin Carraran marmorin, mutta kun se oli yksityisissä käsissä, saivat tehtyä remontin toista marmoria käyttämällä, eivätkä suostu kertomaan, mistä se on kotoisin.
No, onneksi sentään Guggenheim-museon vedättäjat itse vetivät vesiperän. 🌹👀
Arkkitehti valitsi materiaaliksi hienon värisävyn ja hennon kuvioinnin takia Carraran marmorin. Oli jo runsaassa vuosikymmenessä kalansuomuilla, irvisteli ja osa laatoista jo tippunut. Piti suojata KOKO höskä metalliverkolla.
Ehdotettiin marmoria feikkaavia metallilaattoja ja vaaleata graniittia, mutta eiväthän ne julkisessa hienossa rakennuksessa tietenkään kelvanneet. Lopulta voitti Aallon leski, joka vaati, että marmoria sen on oltava ja vieläpä carraralaista (!), kun edesmennyt niin oli päättänyt.
KALLIS remontti toteutettiin pienemmillä ja paksummilla laatoilla, joilla käpristymisogelma kuulemma oli sivuutettu, mutta taas oli marmori jo muutamassa vuodessa aivan kamalilla suomuilla. Varsinkin iltapäivän vinoauringossa vaikutelma on ollut puhutteleva.
Nyt taas tehdään suurremonttia. On lopulta pystytty luopumaan Carrarasta, muttei marmorista. Sen verta on nyt kuitenkin realismia, ettei enää kuvitellakaan tehtävän priimaa ja pysyvää, vaan selitetään jo alkujaan, että laatat kestävät vain 50 vuotta. Kallista on, muttei ole syytä uskoa tähänkään.
Pilkaksi lienee luettava, kun kuparivarkaat vielä vohkivat Finlandia-talosta Aallon koko UPEAN kaiteen.
Sama Aalto määräsi myös Katajanokan 'Kutsetin' pääkonttoriin Carraran marmorin, mutta kun se oli yksityisissä käsissä, saivat tehtyä remontin toista marmoria käyttämällä, eivätkä suostu kertomaan, mistä se on kotoisin.
No, onneksi sentään Guggenheim-museon vedättäjat itse vetivät vesiperän. 🌹👀
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koska talon akustiikka petti, puhe musiikkitalosta hiljalleen hiipui. 🌹👀
Finlandia-talo on upea komistus! Onneksi sitä päivittämässä vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.
En ikuna usko, et Aalto tarkoitti, mitä tuli.
Kyl sen mielessä kangasteli hieno marmoripintainen kestävä talo, eikä suinkaan kalansuomuista röttelöä, ja jonka katto vuotaa, ja joka alvaria tarvii isoja remontteja ja lounastaa rahaa, niiku Molok lapsia. 🌹👀
Mitä sananvaltaa leskirouvalla siihen päätökseen oli.
Ei muodollisesti mitään, mutta Helsingin kaupunginvaltuusto kuunteli häntä herkällä korvalla. Hänelle taas oli ainoa ohjenuora, mitä arkkitehtimiehensä oli päättänyt. Kun arkkitehti oli kuollut, arvovalta oli siirtynyt hänelle.
Tunnetusti julkisessa rakentamisessa hyvin harva päättäjä rohkenee uhmata arkkitehtia. On havaittu, että julkinen rakentaminen - kirkot, pääkonttorit, edustustilat, museot, näyttelytilat, johtohenkilöitten palatsit ym. - luo koleata arvokkuutta, josta harva tavallinen ihminen pitää.
Kansan maku taas on sievään ja kauniiseen päin. Kaksi rinnakkaista täysin eri intressiä, joiden yhtaikaisen olemassaolon sallii välillisen hallinnon olemassaolo. Lopulta on kyse hallintokoneiston taipumuksessa luottaa asiantuntijavaltaan edustamansa kansan sijasta.
Näin siis aivan rakenteellisista syistä syntyy sutta ja sekundaa, joista kansassa harvat pitävät.
Tunnetuimmat lienevät Makkaratalon lisäksi 'Kutsetin' pääkonttori. Kun Aalto sen suunnitteli, revittiin kaunis Norrménin talo. Syntyi Suomen eniten inhottu arkkitehtoninen tuote. https://fi.wikipedia.org/wiki/Norrménin_talo 🌹👀
Tuli mieleen kuulemani jutut eräästä julkisrakennuksesta eräällä paikkakunnalla, mikä valmistui joskus muutama vuosi sitten. Siellä lainataan kirjoja. Jälkiviisaasti kuulemma runsaasti moitteita paitsi käyttäjien, niin myös henkilökunnan taholta. Seinien koristelusta vessojen teknisiin toteutuksiin. Suunnittelijana kaupungin arkkitehti, joka kuulemma määräsi lähestulkoon kaikesta ja kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa mitään.
Tuleepa mieleeni tapaus omalta kotipaikkakunnaltani. Linja-autoasemaa muokattiin uudeksi, mutta jahkailtiin, koska ei osattu päättää, mitä tulisi tehdä kuuluisan arkkitehdin suunnittelemalle vielä kuuluisammalle tavara-asemalle, funkkishelmelle, joka suoraan sanoen jäi tielle.
Lopulta muuan valtuutettu keksi, että hyvä ihme, arkkitehtihan on vielä elossa, kysytään häneltä. Arkkitehti ei ollut niin mahtipontinen kuin arkkitehdit yleensä: "Ai niin se. Antakaas kun mietin. Niin, se oli sellainen tilapäisrakennus. Purkakaa pois." 🌹👀