Gabriel

Surullinen tarina ystävästä nimeltään Gabriel. Timantit loistivat silmistä, sai osan eläimen. Lastenvaunuja alettiin potkia ja työntää saastaisimpaan viemäriin. Joka potkun jälkeen täytyi potkijan myöntää, jalka osui liekkeihin. Hänet yritettiin keihästää salamoilla sekä jääpuikoilla. Oli tartunut hampailla elämään, kesti aina tulen ja jään.
Veljensä asui vankilassa, siskonsa laivoissa. isä eli sadistina herruudessa, äiti herran pelossa.
Nahkatakkiinsa hän kirjoitti Gabriel G:llä jotta kaikki tietäisivät millä toisella nimellä ylpeyden nimeäisivät.
ja nahkatakkiaan hän ei riisunut milloinkaan, ei kesällä eikä talvella, ei edes viimeisenä iltana.
Hän puhui stadin slangia vaikkei ollut siellä käynnytkään. Kehui polttaneensa hassista vaikkei ollut sitä nähnytkään. Ja kätensä heiluivat ilmassa kun hän puhui suunnitelmistaan ja ajatukset lensivät avaruudessa ja saivat hänet suunniltaan.
Elämänjanonsa ei ollut koskaan sammuva
sitä hän joi, siitä aina humaltui.
Gabriel ei viihtynyt koulussa, olisi sen lopettanut. Faija sanoi jos joulutodistuksessa on nelosia niin tapan sut. Todistuksessa oli kolme nelosta, joulujuhla päättynyt. Hän ei vapissut pelosta, oli elämästään päättänyt. Ja saman päivän iltana hän roikkui narun jatkeena oman talonsa vintissä, tähdet loistivat silmistään
Moni sanoi Gabriel teki itsemurhan, totuus kuitenkin on, hän vain lopetti matkan turhan. Täällä oli koditon.
Tiedän että Gabriel tahtoi elää, ei tehdä pahaa kenellekään. Hänen ei annettu elää, hän koki elämän. Elämän hän koki niin kuin Jack Kerouac ja James Dean, se on ratsastamista villihevosella sekä myrskytuulella.