Elikkä siis.. mistä voisin aloittaa. Tunnen jo nyt palstan pisteliäiden kirjoitusten vuoksi painetta, mutta antaa mennä. Luotan täällä olevan järkeviäkin henkilöitä jotka yhtyvät keskusteluun.
Olen ollut yhteydessä erääseen mieheen vuoden päivät, ja tapaamme kohta. Olen kiinnostunut hänestä ja siitäkin voiko meillä olla kunnon suhdetta joskus. Sitähän en saa tietää, ellen saa viettää aikaa hänen kanssaan hieman enemmän. Esimerkiksi jos en saa häntä tänne. Itse en voi ulkomaille lähteä pidemmäksi aikaa opiskelujen tähden. Lisäksi tuntuu välillä niin onnettomalta edes ajatella mitään tällaista, kun olen kuullut kertomuksia, kuinka vaikeaa se saattaa olla päästä tänne ja niin edelleen.
Haluaisin kuulla nyt henkilöiltä, joilla on puoliso/rakas eu maan ulkopuolelta, mikä valoi teille jaksamista ja rohkeutta? Otitteko ehkä vain riskin vai..? Mikä oli ensimmäinen askeleenne? Kaipaisin tukea, neuvoja, kaveria ja kaikkea mahdollista kokemusta omaavilta ihmisiltä. =((
Olen ollut yhteydessä erääseen mieheen vuoden päivät, ja tapaamme kohta. Olen kiinnostunut hänestä ja siitäkin voiko meillä olla kunnon suhdetta joskus. Sitähän en saa tietää, ellen saa viettää aikaa hänen kanssaan hieman enemmän. Esimerkiksi jos en saa häntä tänne. Itse en voi ulkomaille lähteä pidemmäksi aikaa opiskelujen tähden. Lisäksi tuntuu välillä niin onnettomalta edes ajatella mitään tällaista, kun olen kuullut kertomuksia, kuinka vaikeaa se saattaa olla päästä tänne ja niin edelleen.
Haluaisin kuulla nyt henkilöiltä, joilla on puoliso/rakas eu maan ulkopuolelta, mikä valoi teille jaksamista ja rohkeutta? Otitteko ehkä vain riskin vai..? Mikä oli ensimmäinen askeleenne? Kaipaisin tukea, neuvoja, kaveria ja kaikkea mahdollista kokemusta omaavilta ihmisiltä. =((
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoa, että olet varovainen, etkä ole pitänyt mitään kiirettä tapaamisen kanssa. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu, kun joudut pohtimaan mitä kannattaisi tehdä. Itse olen ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa. Meitä ei kenties voi verrata, mutta voin silti kertoa oman kantani asiaan.
Tutustuimme nykyisen mieheni kanssa internetissä, jossa chattailimme useita kuukausia. Sitten yhteisestä päätöksestä hän tuli Suomeen minua tapaamaan. Asuimme yhdessä useita kuukausia seurustellen ja toisiimme tutustuen. Ajan kuluessa tunteemme syvenivät ja tajusimme, että emme halua erota, vaan olla yhdessä. Menimme naimisiin (seitsemän kuukautta tutustumisemme jälkeen). Monien mielestä se ei ollut järkevää, minua varoiteltiin alusta alkaen tälläisestä suhteesta. Kuuntelin kyllä neuvoja, mutta itse tein lopullisen ratkaisun yhdessä mieheni kanssa. Ja voin sanoa, että en ole katunut hetkeäkään.
Olemme olleet nyt yli puoli vuotta naimisissa ja olemme todella onnellisia. Ikäviä asioita olemme joutuneet kohtaamaan, mutta enimmäkseen olemme saaneet positiivista palautetta. Ainoa neuvo minkä voin sinulle antaa, on se, että kannattaa olla varovainen, muttei kuitenkaan liikaa, sillä silloin voi menettää paljon. Tutustukaa rauhassa toisiinne, katsokaa mitä teillä on yhteistä, miettikää millainen tulevaisuus teillä olisi ja uskaltakaa luottaa toisiinne. Jos suhteenne on aito ja teillä on rakkautta, niin mikä voisi olla sen parempaa? Miten käykin, niin toivotan onnea :-)
sydämellä Mari
Kiitos siis kokemuksistasi. Suurin ongelma kuitenkin taitanee olla se, että pelkään suoraan sanoen edes päästää tunteitani syvenemään vielä tästä, jos jossain vaiheessa ulkomaalaisvirasto pystyttääkin muurin eteemme tai jotakin muuta. Miten lähdemme edes eteenpäin tästä? Millä saan hänet suomeen? Millaisista rahasummista puhutaan? Auttavatko esim tämän kyseisen maan konsulaatissa? Kerro lisää Mari ja muutkin..
Kuulostaa hieman epäilyttävältä jos sun pitää maksaa hänen tänne tulonsa...
Minä vanhana skeptikkona uskon, että tapaamatta tätä miestä livenä olet ennemminkin ihastunut yhdessä luomaanne mielikuvaan miehestä, kuin itse mieheen. Tosin asiahan ei selviä, ellette tapaa.
Jos sinä et voi lähteä häntä tapaamaan, niin sitten hänen pitäisi päästä käymään Suomessa. Jos hänen kotimaansa ja Suomen välillä ei ole viisumivapaussopimusta, sinun täytyy lähettää hänelle kutsukirje. Kirjeen kanssa hän menee sitten Suomen lähetystöön anomaan viisumia.
Lisäksi hänen täytyy pystyä osoittamaan, että hänellä on Suomessa majapaikka (sinun asuntosi?), sekä rahaa elämiseen. Huhu kertoo vaatimuksen olevan 40€/päivä. Lisäksi täytyy olla valmiiksi lentolippu myös kotimaahan paluuta varten.
Jos teillä sitten lempi leimahtaa, niin miehen kannattaa palata kotimaahansa, pidätte tiiviisti yhteyttä, sinä vierailet siellä ym. Näin luotte yhteistä historiaa ja opitte tuntemaan toisenne. Tämä kaikki edesauttaa mahdollista oleskeluluvan saamista. Se kun ei käy kädenkäänteessä, edes naimisiin menemällä tai raskaaksi hankkiutumalla.
Onko nyt niin, että jos on opiskelija tai muutoin vähävaraisempi, eikä ole varaa matkustella useita kertoja edestakaisin luodakseen tätä "historiaa", niin silloin ei ole pariskunnalla mitään toivoa yhteisestä elämästä?
Jos olet kerran tavannut ihmisen, viettänyt hänen ja perheensä kanssa aikaa ja avioitunut, koska kumpikin on varma tunteistaan, mutta ei ole varaa luoda tätä "historiaa" eikä toiselle osapuolelle myönnetä viisumia, niin viranomaiset ovat ikään kuin puolestasi päättäneet, että näille ihmisille ei suoda onnea, eikä heillä ole oikeutta omaan perheeseen. Näinkö se menee tässä maassa? =O ......
Kyseessä ei tässäkään tapauksessa ole rikollinen henkilö. Ja sen tiedän aivan varmaksi.
Juuri niin se menee. Edelleen vanhana skeptikkona en usko tällaisiin "Rakkautta ensisilmäyksellä"-juttuihin, enkä tunteiden varmuuteen tuntematonta ihmistä kohtaan. Minun mielipiteestäni vähät väliä, mutta tuskin uskovat viranomaisetkaan.
Toisekseen: Jos suomalaisella opiskelijalla ei ole varaa maksaa molempien elämistä Suomessa, eikä sen enempää hänen ulkomaalaisella kumppanillakaan ole rahaa, niin kenen lysti sitten pitäsi maksaa? Muiden veronmaksajien? Siitäkös henkiset nahkatukat vasta riemastuisivatkin. (Tosin ovat tietävinään asioiden jo nyt olevan tällä tolalla.)
En osaa sanoa mitä vaaditaan häneen Suomeen tuloaan ajatellen. Se riippuu paljon siitä mistä maasta hän on kotoisin. Useimmiten tarvitaan viisumi, että voi tulla Suomeen. Matkakulut voivat vaihdella paljonkin riippuen paljon maasta ja etäisyydestä, siitä miten matkustaa (lentokoneella,junalla,laivalla jne) ja monista muista asioista. Neuvoa voi kysellä poliisilta ja ulkomaalaisvirastosta, matkatoimistoista yms.
Jos et uskaltaudu vielä näin pitkälle, niin voitte ainakin jutella keskenänne matkan mahdollisuudesta. Otatte ensin selvää ja mietitte mitä kannattaa tehdä. Ensin tosiaan kannattaa vain tavata, tutustua rauhassa viettämällä aikaa yhdessä. Ei kannata ottaa yhtään paineita siitä, että kaiken pitäisi edetä johonkin tiettyyn päämäärään. Annatte asioiden mennä omalla painollaan, ettekä tee mitään hätiköityjä päätöksiä ja ratkaisuja puoleen tai toiseen.
Tässä nyt oli muutama neuvo, toivottavasti niistä oli jotain apua pohdintoihisi. Ajattele asioita ihan rauhassa, kyllä ne ajatukset selkiytyvät ajan kanssa. Ole iloinen ja nauti näistä ihanista ja lämpimistä päivistä :-)
Mikset et ota suomalaista miestä heitä täällä riittää vaan pitää olla joku elukka ulkomailta?
Hei,
itse olin/olen samassa tilanteessa.
En asu Suomessa ja poikaystavani asuu ulkomailla (emme siis asu samassa maassa).
Olemme tunteneet noin puolitoista vuotta. Tutustuimme netissa. Kirjoteltuamme noin 8 kuukautta menin katsomaan hanta. Tutustuin haneen, perheeseen, ymparistoon ym. Ja tunteet syvenivat. Han teki saman. Tuli tanne, vietimme aikaa yhdessa, han tutustui minun elamaan ym. ja koko ajan pidamme yhteyyta puhelimitse ja kirjotellen. Nyt olemme paatyneet siihen tulokseen etta kannattaa 'riskeerata' ja toisen muuttaa toisen luokse. Ja koska minulla on parempi tyo ym. han muuttaa tanne.
Neuvo jonka antaisin on se etta ala viela ala miettimaan oleskelulupia ym. Vaan tapaa hanet, kay hanen maassaan ja pitakaa yhteytta. Jos vierailujen jalkeen tuntuu silta etta haluatte yrittaa yhteista elamaa ni kannattaa yrittaa. Pida aina huoli etta sinulla on myos 'oma' elama. Eli jos muutat hanen luo - hanki tyopaikka ja omat kaverit. Ja jos han tulee Suomeen niin sama juttu. Ei ainakaan tule riippuvuus suhdetta.
Valiettavasti meidan ihmismieli toimii valilla niin etta jos jo nyt alat miettimaan oleskelulupia ynna muuta, ja ottamaan selvaa asioista, olet tehnyt 'paatoksen' talta pohjalta. Pyorat on laitettu pyorimaan etka ehka tavatessa osaa objektiivisesti tarkastaa tunteitasi ja todella tutustua tahan mieheen.
Eli jarki ja tunteet kasi kadessa.
Onnea yritykselle!
Ihania viestejä tuli, kiitos niistä, mutta joitakin asioita minun pitänee hieman tarkentaa. Siis tämän miehen kanssa olemme tavanneet jo viime kesänä aivan kunnolla, en siis tapaa häntä livenä ensi kertaa nyt.
Ja mitä opiskeluun tulee, minulla ei varaa yksin olisikaan välttämättä kutsua häntä vierailulle tänne viettääkseni aikaa. Onneksi olen keskustellut paljon äitini kanssa tästä ja hän on luvannut tukea sillä saralla jos päätän haluavani yrittää. Ja kuten monet viisaana totesivat, tarvitsee aikaa toisen kanssa yhdessä tehdäkseen jotakin päätöksiä. Tuntuu vain silti kokoajan niin siltä että voi hyvänen aika, en jaksaisi paisutella tunteitani "turhan" takia =(. Olen siis hieman samanlaista ihmistyyppiä kuin tämä wille jollain lailla ja rohkaisua ei todellakaan voi antaa liikaa.. Että pitääkin aina miettiä liikaa "entä jos.." juttuja. =(
Joku kehoitti nauttimaan lämpimistä päivistä.. kiitos. Mutta voih, saisinpa ajatukset pois tästä edes vähäksi aikaa. Olen ihastunut, sitä ei voi kieltää. Rakastumiseen ensisilmäyksellä en minäkään usko.. Menipä taas hankalaksi tämä selittäminen.
Joka tapauksessa. Lisää kaivataan uusilta ja jo vastanneilta kirjoittajilta. =)