Ei olla pitkään aikaan nähty

Halusin uskoa, että kohtalo kertoo mulle: ei pidä haaveilla. Kun elämä on ihan hyvä näinkin.
Ensi yönä ollaan molemmat töissä. Mietin, miten keksisin tikusta asiaa, että voisin soittaa. Pala kurkussa, sydän jyskyttäen ja toivoen, että kuulisin sun äänestä sen mitä itse tunnen. Kun saisi edes sen yhden kerran koskea, halata, suudella. Että olisi jotain konkreettista, mitä muistella ja haaveilla.
Todellisuudessa puhun virkaäänellä, piilotan kasvoni maskin taakse ja jatkan tätä arkista elämää, missä intohimo on pelkkää kaukaista unelmaa.