Mulla on tälläinen tapaus...
Tapasin kivan miehen kaksi kuukautta sitten laskettelukeskuksessa. Ihastuttiin heti ja koska lähekkäin asuttiin niin seuraavana viikonloppuna sitten tavattiin kotipuolessa.
Minä seurustelin tällöin (loppuun kulutetussa suhteessa kylläkin...) ja lopetin sen suhteen samantien, koska en ole pettäjätyyppiä.
Alusta asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Nyt musta tuntuu että tulen hulluksi ja seinät kaatuu päälle! Aina vain haluan nähdä tätä ihmistä, mutta kuitenkin jotenkin ahdistaa... Tykkään hänestä ja hän minusta. En myöskään osaa olla hänestä mustasukkainen, vaikka aikaisemmissa suhteissa minusta on sellaisia piirteitä kyllä löytynyt.
Hän on kaikkein ihanin mies ketä minulla on koskaan ollut, osaa näyttää tunteensa, puhuu ja pussaa.
Tapahtuikohan kaikki liian äkkiä, siitäkö johtuu?
En haluaisi lopettaa suhdetta, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että onkohan tämä lopun alku ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan??
Onko samanlaisia kokemuksia ja onko niistä selvitty vai onko suhde ollu tuhoon tuomittu alusta alkaen?
Sanotaan vielä se, että asuin siis yhdessä reilun vuoden edellisen miehen kanssa ja muutin siis pois hänen luotaan heti silloin kun uuden löysin (omaan kämppään kuitenkin...).
Koko homma tapahtui niin äkkiä, etten ehtinyt edes surra koko eroa, vaikka jättävä osapuoli olinkin. Itkin muuton jälkeen yhden kerran ehkä minuutin, ja sekin tapahtui silloin kun sain tavarani uuteen asuntoon ja paiskasin oven kiinni...
Oliko suhde jo niin loppu ettei ero tuntunut missään, vai mistä ihmeestä johtuu...
Tapasin kivan miehen kaksi kuukautta sitten laskettelukeskuksessa. Ihastuttiin heti ja koska lähekkäin asuttiin niin seuraavana viikonloppuna sitten tavattiin kotipuolessa.
Minä seurustelin tällöin (loppuun kulutetussa suhteessa kylläkin...) ja lopetin sen suhteen samantien, koska en ole pettäjätyyppiä.
Alusta asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Nyt musta tuntuu että tulen hulluksi ja seinät kaatuu päälle! Aina vain haluan nähdä tätä ihmistä, mutta kuitenkin jotenkin ahdistaa... Tykkään hänestä ja hän minusta. En myöskään osaa olla hänestä mustasukkainen, vaikka aikaisemmissa suhteissa minusta on sellaisia piirteitä kyllä löytynyt.
Hän on kaikkein ihanin mies ketä minulla on koskaan ollut, osaa näyttää tunteensa, puhuu ja pussaa.
Tapahtuikohan kaikki liian äkkiä, siitäkö johtuu?
En haluaisi lopettaa suhdetta, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että onkohan tämä lopun alku ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan??
Onko samanlaisia kokemuksia ja onko niistä selvitty vai onko suhde ollu tuhoon tuomittu alusta alkaen?
Sanotaan vielä se, että asuin siis yhdessä reilun vuoden edellisen miehen kanssa ja muutin siis pois hänen luotaan heti silloin kun uuden löysin (omaan kämppään kuitenkin...).
Koko homma tapahtui niin äkkiä, etten ehtinyt edes surra koko eroa, vaikka jättävä osapuoli olinkin. Itkin muuton jälkeen yhden kerran ehkä minuutin, ja sekin tapahtui silloin kun sain tavarani uuteen asuntoon ja paiskasin oven kiinni...
Oliko suhde jo niin loppu ettei ero tuntunut missään, vai mistä ihmeestä johtuu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laskettelukeskuksesta alkaneet suhteet ei kauan kestä. Itse menin Ru.. tyttökavereiden kannsa. Jo lentokoneessa oli kaksi iskuyritystä. Koko viikonlopun sai heittää ukkoa pois tieltä vasemmalle ja oikealle (ukoilla jopa selvät sormuksen jäljet sormeesa itse sormus taskussa). Tuli nähtyä pikaromansseja paljon. Firmaporukat ym. aivan perseestää pelkkää sikailua seksin ja viinan kanssa. Mitä kerrotaan vaimolle/avokille. Mitä väliä perheestä!!!
Tapasin aikoinaan juuri eroamassa olevan naisen.Vuoden verran hän ehti olla naimisissa.Omassa asunnossa hän kuitenkin jo asui kun tavattiin.Heti alusta lähtien oli jutussa lämpöä ja läheisyyttä ja seksiä.3 kuukauden päästä hän lopetti suhteen koska ei ollut ehtinyt toipua edellisestä.
Monet naiset ovat kertoneet minulle etteivät kykene heti uuteen suhteeseen vanhan päätyttyä.
Toki poikkeuksiakin löytyy.
Kertomasi perusteella epäilen juttunne kestävyyttä.
ihmiset yleensäkin tarvitsevat aikaa "toipuakseen" edellisestä suhteesta.
Toivon kuitenkin, että salamaromanssisi kestää. Itselläni on se käsitys, että rakastuminen on jonkin asteen mielenhäiriö, tosin mukava sellainen.
Moikka!
Luulen, että edellisen suhteesi oli tarkoitus loppua kuitenkin, vaikkakaan ei juuri tämän "lomaromanssin" takia. Alitajuisesti olit tehnyt jo töitä eroamisen eteen. Sitten kun tapasit tämän ihanuuden, oli sinulla hyvä syy päätyä eroon.
Koska kuitenkin suruaika jäi olemattomaksi, on suhteesi tähän "lomaromanssiin" vain eräänlainen siirtymävaihe uuteen elämään.
Kyllä ongelmasi todellakin taitaa olla liian kova vauhti. Et ole käsitellyt edellistä eroa ollenkaan ja se kalvaa sisälläsi aiheuttaen levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Haluaisit olla vapaa, mutta toinen ihana mies löytyikin heti. Etkä varmaankaan haluaisi päästää tätä tilaisuutta käsistäsi. Eihän teillä ole kuitenkaan kiire eli ottakaan rauhallisesti. Älä missään nimessä suunnittele jo yhteisasumista tai tehkö muitakaan tulevaisuudensuunnitelmia, ne lisäävät aihdistusta. Pidät vain pään kylmänä ja koitat selvittää ajatuksesi. Jos pyytäisit aikaa olla yksin ajatusten selvittämiseksi, niin mietippä oikeasti mitä lisäarvoa se yksin oleminen tuo elämääsi??? Tuntisitko vaikka vuoden päästä samoin tätä nykyistä kohtaan? Jos kerran noin nopeasti nytkin tapasit toisen ihmisen, niin missä olisitte molemmat jo vuoden päästä? Tuskin kohtaisitte uudelleen. Haluatko pilata mahdollisuuden hänen kanssaan??
Mietipä miksi edellinen suhde ajoi itsensä loppuun? Onko tässä nykyisessä miehessä jotain uutta ja erilaista, jotta te onnistuisitte paremmin yhdessä? Vai oliko tämä suhde sittenkin sinulle vain herätys lähteä edellisestä liitosta eroon. Tarkoitat sitä, että huomasit maailmassa olevan muitakin ihmisiä, joten mitä tässä enää paskassa suhteessa olemaan. Saat uudelta mieheltä kaipaamasi huomiota, jota toiselta et saanut ja tunnet alkuhuumaa parhaimmillaan. Nyt olet heräämässä todellisuuteen, ettei se ruoho taida ollakaan niin vihreää.. Aika näyttää miten teidän käy. Älä mieti liikaa.
Kuulostaa oikealta teorialta. Kaipa täsä vauhti on ollut kova...toivottavasti tämä on kuitenkin muutakin kuin vain välivaiheen suhde. Mies on todellakin niin kultainen.
Olen samaa mieltä yhteen muutosta, vaikka mies niin sitä haluaisikin.
Silloin tämä tuskin kestäisi...
Mulla on ollut vähä samantapainen tilanne, erosin edellisestä suhteesta puolisen vuotta sitten, ja vannoin että olen nyt todellakin jonkin aikaa yksikseni..
Ehdin siinä pari kk ollakkin sinkkuna, kunnes sitten tupsahti elämääni eräs mies.. Alettiin tapailla, ihastuttiin jne..
Minullekkin tuli äskettäin kamala "ahdistumiskohtaus", jotenkin tuntui että happi loppuu vaikka halusi olla toisen seurassa..
Itsekin mietin meninkö liian nopeeta uuteen suhteeseen. Olen "toppuutellut" usempaan otteeseen, ettei vauhti kovene, ja se onkin auttanut "ahdistukseen".
Joten, ota rauhallisesti, älä mieti liikoja, ja tee vain niinku hyvältä tuntuu :)
Ja sano jos ahdistaa tai jotain..
Aika näyttää miten meidän käy kun ollaan vähä samassa tilanteessa.. :)
vähän toisin päin eli ite oon mies mutta nyt oon vuoden verran seurustellu tytön kanssa jota rakastan yli kaiken.EX kanto tavaroitaan meiltä pois samana viikonloppuna ku tapasin nykysen.Tosin suhde ehti olla kuollu ja muutamaa kuukautta aikasemmin.Oltii kuitenkin 8 vuotta exän kanssa yhessä.
Mutta nykynen suhde on jotai ihan muuta ku välivaihesuhde.Ja exä kuitenki itse tilas koko
tilanteen sillon aikanaan.