Luetko runoja?

Onko sinulla hyllyssä runokirjoja, lainaatko ja luetko niitä? Seuraatko uusia runoiljoita?! Onko sinulla lempparia?
13255
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

EI
en lue kirjoja, en runoja

kirjoittelen itse mitä milloinki sattuu sisimmästä pulppuamaan,
joskus vuolaastiiki sanat virtaa,
joskus tökkii pahasti
joskus kaikki sanat hukassa,
sitten annan ajan kulua
ja asioitten olla,
pakosta ei tule ainuttakaa runoa,,,

Äänestä

Aloittaja, esitän samat kysymykset sinulle, kerro,
onko sinulla hyllyssä runokirjoja, lainaatko ja luetko niitä?
Seuraatko uusia runoiljoita?! Onko sinulla lempparia?

Äänestä
  • on hyllyssä kirjoja
    en piiiiiiitkiiiiin aikoihin ole niitä kattonu,
    olen ajatellu viedä ne kellariin, en enään pidä niistä ne jotenki häiritsee silmiä,
    ei ole ketään mieleistä runojen kirjoittajaa,
    en tiedä mistä kumpuaa kaikenlaisia vanhoja runon pätkiä mieleen
    niitä joskus höpötän yksikseni ääneenki, höh,

    Äänestä

Ostin eilen tuon Kiira Korven mestarillisen ja yliälykkään runokirjan "Vittusaatanaperkelehelvettijumalautapersepillumulkkusaakeli", koska nimen perusteella oletin sen olevan hyvinkin korkealentoista tekstiä.

Tulikin pieni pettymys, sillä yhtään uutta kirosanaa en siitä oppinut.

Äänestä

Kirjallisuuden "pakollisten" klassikkorunoihin tutustumisen jälkeen olen myöhemmin elämässäni lukenut satunnaisesti muutamia runokirjoja
vuodessa, kun kirjastosta on sattunut kiinnostavan tuntuista tekstiä
löytymään.
Lähes aina kirjapinossa on ainakin yksi runokirja odottamassa "hetkeä".

Jos löydän mieluisan runokirjan, lainaan yleensä runoilijan loputkin
teokset.
Aika moni runoilija on tullut pinnallisesti tutuksi, harva ystäväksi.

Pidän monenlaisista runoista, eniten proosarunoista tai yleensäkin runoista,
joissa on "vapaa teksti".

Uusin suosikkini on Bo Carpelan, jonka runot löysin vasta viime vuonna.
Harmi ja häpeä.
Hänen runonsa ovat filosofisia, hienostuneita, tyylikkäitä,
joskus humoristisia ja leikitteleviä, pitkiä, lyhyitä, syvällisiä,
tai (näennäisen) kepeitä. Niissä on kerroksia, ne kestävät useamman
lukemisen.

Runokirjat antavat hengähdyshetken arkirutiineista.
Runon tai muutaman voi lukea milloin vain. Aina on sen verran aikaa.
Runo voi virkistää, se voi rauhoittaa, se voi naurattaa, se voi tuoda muistoja,
se voi lohduttaa, se voi antaa voimaa.
Hyvä runo versoo aina ajatuksia ja herättää tunteita.

1Äänestä
  • Millainen on proosaruno?

    Äänestä

  • Anonyymi00009 kirjoitti:

    Millainen on proosaruno?

    Proosaruno on säkeisiin jakamaton eli proosan muotoon asemoitu runo. Modernin proosarunon isänä pidetään ranskalaista Charles Baudelairea. Hänen teoksensa Pariisin ikävä teki proosarunoudesta suosittua. Wikipedia

    Äänestä

Minulla on runokirjoja, luen niitä, mutta en lainaa..)) Suositella voin. Lempparini ovat "vanhoja" kuten minäkin..))
Lempirunoilijani on Eeva Kilpi - ellei Eino Leinoa lasketa - muita voisivat olla Arja Tiainen, Liisa Laukkarinen, Helena Anhava. Uusia runoilijoita oli toisessa ketjussa listattu, yhtäkään heistä en tunne. Ehkä pitäisi tutustua..))

Äänestä
  • Minulla on jonkun tuntemattoman kirjailijan teos "Laukkaava Ratsuhevonen".
    Tämä runokirja on melkein 1200 sivuinen ja jokaisella sivulla ihan sama teksti:
    "Hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti, hopoti..."

    Äänestä

  • En minäkään runokirjojani lainaa enkä kierrätä, niillä on valtavasti tunnearvoa. Minulle on kertynyt muutamia tärkeitä antologioita, ensimmäinen rippilahjaksi saatu Aale Tynnin toimittama Tuhat laulujen vuotta, valikoima länsimaista lyriikkaa. Viimeisin Jenni Haukion toimittama Katso Pohjoista taivasta, Runoja Suomesta ja siltä väliltä paljon lukemani ja siteeraamani Mirjam Polkusen toimittama Tämän runon haluaisin kuulla. Kaikkein kulunein teos on Paavo Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä. Pari hyllymetriä on runokirjoja, jotkut perittyjä ja täysin unohtuneita, vaikka olivat tärkeitä aikuistuessa. Enää esimerkiksi Saima Harmajan, Edith Dödergranin tai edes Eino Leinon runot eivät samalla tavalla kosketa kuin nuorena.

    Demeterin luettelossa on tuttuja nimiä, Helena Anhava on yksi eniten arvostamieni joukossa. Runoja tulee selailtua, kun etsin vaikkapa rippilapselle runoa korttiin. Nykylyriikkaa en juurikaan seuraa, en edes kotimaista, saati ulkomaista - olen kai taantunut tai arkipäiväistynyt. Ehkä eivät lyriikan huippunimiä, mutta sopivaa käyttölyriikkaa löydän esimerkiksi Tommy Tabermanilta ja Ilpo Tiihoselta, jonka sanoilla leikittelystä nautin.

    1Äänestä

  • Ramoona kirjoitti:

    En minäkään runokirjojani lainaa enkä kierrätä, niillä on valtavasti tunnearvoa. Minulle on kertynyt muutamia tärkeitä antologioita, ensimmäinen rippilahjaksi saatu Aale Tynnin toimittama Tuhat laulujen vuotta, valikoima länsimaista lyriikkaa. Viimeisin Jenni Haukion toimittama Katso Pohjoista taivasta, Runoja Suomesta ja siltä väliltä paljon lukemani ja siteeraamani Mirjam Polkusen toimittama Tämän runon haluaisin kuulla. Kaikkein kulunein teos on Paavo Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä. Pari hyllymetriä on runokirjoja, jotkut perittyjä ja täysin unohtuneita, vaikka olivat tärkeitä aikuistuessa. Enää esimerkiksi Saima Harmajan, Edith Dödergranin tai edes Eino Leinon runot eivät samalla tavalla kosketa kuin nuorena.

    Demeterin luettelossa on tuttuja nimiä, Helena Anhava on yksi eniten arvostamieni joukossa. Runoja tulee selailtua, kun etsin vaikkapa rippilapselle runoa korttiin. Nykylyriikkaa en juurikaan seuraa, en edes kotimaista, saati ulkomaista - olen kai taantunut tai arkipäiväistynyt. Ehkä eivät lyriikan huippunimiä, mutta sopivaa käyttölyriikkaa löydän esimerkiksi Tommy Tabermanilta ja Ilpo Tiihoselta, jonka sanoilla leikittelystä nautin.

    Kannattaa lukea Keskustan vaalirunokirja.
    Sen nimenä on Vankileirien saarikko.

    1Äänestä

  • Anonyymi00012 kirjoitti:

    Kannattaa lukea Keskustan vaalirunokirja.
    Sen nimenä on Vankileirien saarikko.

    Tuossa on juuri sitä lyriikkaan kuuluvaa verbaalista kekseliäisyyttä!👍😊

    1Äänestä

  • Ramoona kirjoitti:

    En minäkään runokirjojani lainaa enkä kierrätä, niillä on valtavasti tunnearvoa. Minulle on kertynyt muutamia tärkeitä antologioita, ensimmäinen rippilahjaksi saatu Aale Tynnin toimittama Tuhat laulujen vuotta, valikoima länsimaista lyriikkaa. Viimeisin Jenni Haukion toimittama Katso Pohjoista taivasta, Runoja Suomesta ja siltä väliltä paljon lukemani ja siteeraamani Mirjam Polkusen toimittama Tämän runon haluaisin kuulla. Kaikkein kulunein teos on Paavo Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä. Pari hyllymetriä on runokirjoja, jotkut perittyjä ja täysin unohtuneita, vaikka olivat tärkeitä aikuistuessa. Enää esimerkiksi Saima Harmajan, Edith Dödergranin tai edes Eino Leinon runot eivät samalla tavalla kosketa kuin nuorena.

    Demeterin luettelossa on tuttuja nimiä, Helena Anhava on yksi eniten arvostamieni joukossa. Runoja tulee selailtua, kun etsin vaikkapa rippilapselle runoa korttiin. Nykylyriikkaa en juurikaan seuraa, en edes kotimaista, saati ulkomaista - olen kai taantunut tai arkipäiväistynyt. Ehkä eivät lyriikan huippunimiä, mutta sopivaa käyttölyriikkaa löydän esimerkiksi Tommy Tabermanilta ja Ilpo Tiihoselta, jonka sanoilla leikittelystä nautin.

    Taidankin laittaa tuon Haavikon kirjan hakuun, Ramoona. En oikeastaan tunne Haavikon runoutta, muuta olen häneltä kyllä lukenut ja minua on myös aina kiinnostanut, millainen on ihminen "runojen takana"...)) Mauno Saarihan kirjoitti Paavo Haavikon viime vaiheista ja siitä taisi syntyä jonkinlainen kärhämäkin Haavikon pojan kanssa.
    Pentti Saarikoskesta ovat läheiset valottaneet sitä puolta, Aila Meriluoto on tehnyt sitä itse kirjapäiväkirjoissaan...

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Onko sinulla hyllyssä runokirjoja, lainaatko ja luetko niitä? Seuraatko uusia runoiljoita?! Onko sinulla lempparia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu