Kohtaan terveellä tavalla ihmisyydestä johtuvat kivut. Ihmisen keskeneräisyyden herkkä impulsiivisuus on jotain mitä ilman en olis minä.
Addiktio kivulle
Anonyymi-ap
3463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voin lahjoittaa sulle kipuni, jos omasi loppuu kesken. Tai on liian kevyet kantaa.
Sinä mies olet niin hyvä lohduttamaan itseäsi🤗 sinä niin riität
Taisi mennä sulla sukupuolet sekaisin. Minä yleensä riitänkin itselleni, kun muut ei tunnu tajuavan minusta mitään.
Joo anonyymipalstalla voi esiintyä vaikka pingviininä
Ja harhoissaan nähdä jonkun vaikka pingviininä. Ei vika ole aina siinä jota katsellaan ja josta mielipide muodostetaan, vika on usein katsojan omassa käsityskyvyssä.
Kun on pipetillä annettu, ei voi kauhalla vaatia ja jälki on sitten tuollasta yksinkertaista lobotomia tason huutelua sillä mitä sattuu jäljellä enää päässä olemaan. Miehittelyä ja harhoja pingviineistä jne.
Kaukana nk. normaalin älyn tasosta.
No se, mutta tuo on ehkä tänne vähän liian hienosääteisrä tekstiä ja ihan eri merkityskin on kun jollain äijän mielikuvituselämällä tai muuten anonyymipalstan tuherruksilla, niillä ei pitkälle elämässä porskuttele
Mitä niitä sitten tänne kirjottelette, kun voi ihan tottakin kirjoitella? En ymmärrä ajatuskuviota tuolle mistä kirjoitat, minun nähdäkseni jonninjoutavaa, johon enitse viitsis vaivautua edes.
Jos on kirjailijan vikaa, kannattaa kirjoittaa kirjoja eikä tuhlata avujaan tänne.
Turinatiimi on erikoistunut jonninjoutavaan
Ja sinä sitten ajattelet olevasi se jolla on valtuudet määritellä turinatiimi?
Kuka sulle antoi nuo natsat?
Minusta itsensä ylentäjät on alempana, kun ne joita koittaa maalittaa. Heikko itsentuntoisia jalkoihin jääjiä, joiden ainoa keino kokea paremmuutta on koittaa mitätöidä muita jatkuvasti valittamalla näistä.
Mikä hitto on tämä turinatiimi sinun mielestä tämä miehen yksinpuhelukerhoko? Kovasti yrität ainakin jotain fundamentaalista uskoa luoda, eri asia sitten mihin🤭
Miksei sekunnit näy mulle eikö päivä valkene lain
Luovuttanet pahimmin sua vaivaavat, niin sun toipuminen helpottuu omaan tahtiin. Ja saat uutta tilaa ties mille. Vielä, käsittelyni on täysin luottamuksellista.
Voisin joo luovuttaa läjäpäin fyysistä kipua, mutta olis myös henkistä kipua pois annettavaksi.
Ei meinaa jaksaa molempien tuomaa kuormaa enää millään, vaikka kuinka sisuilee hampaat irvessä.
Ou no.
Kun fyysisyyden tuska on päällimmäisenä muistuttamassa päivittäisestä olemassaolosta, se lisää henkisyyden taakkaa automaattisesti. Siksi sulla pitää olla jotain enemmän mikä voimistaa ja auttaa jaksamaan. Luovutan sulle ihmisyyttäni, tartu siihen. 🙄
Sellainen hetken kooma tekis hyvää. Tietoisuus pois päältä.
Ei auta kun tekohymy nenän alle ja eteenpäin. Mitkään sanat ei tunnu enää auttavan. Mutta kiitos. 😊❣️
En vähättele mielenterveyden heittelyä potevia, mutta joskus mietin, ymmärtääkö jokainen että elämään kuuluu henkisiä kipuja olematta silti sairas. Yleensä päällimmäisenä on hyvät tapahtumat, mutta jos kaivelemaan rupean, niin eletystä pätkästä löytyy aika kinkkisiä aikoja. Juuri niin, ilman niitä en minäkään olisi minä. Kenellekään en niitä antaisi.
Toiset ymmärtää ja se on musta mainitsemasi syy selviytymiseen ja monenlaiseen kannatteluun. Elämä koostuu draamasta, missä mukanaolo vahvistaa sua. Ja se tuntuu jumalattoman hyvältä.
minä katson avaruussarjoja monia uusiaki
siis paljon katosn tuollaisia avartuusjutuja.
Mutta näin unesa jännän: tulee jotain ihmeellistä porukkaa: NATO black ops, ja tappavat kaikki paitsi vain itse jäät henkiin, sinua eivät tappaneet.
Tuos ku eellä joku sano, et anonyylipalstalla voi esiintyä vaikka pingviininä, nii mää rupesin miettiin, et voiks pigviini niiku ite esiintyä pigviininä. Näyttäis kyl siltä, et voi. Terv. Pingvy 🐧
Henkinen kipu, kunhan ei ole sairautta vaikeusasteeltaan, voi myös kehittää. Eihän se siltä koskaan akuutissa vaiheessa tunnu, mutta asioiden loksahdettua paikoilleen ja kun vaiheeseen saa etäisyyttä. Kipu voi auttaa ymmärtämään mikä on itselle tai läheisille parasta, se voi saada näkemään mikä on tärkeää, se voi auttaa ymmärtämään mistä on päästettävä irti tai mihin suuntaan on seuraavaksi mentävä. Joskus kipu tai ahdistus toimii aktivaatioenergiana, joka saa tekemään tarvittavat muutokset elämässä.
Kun kipu menee sairauden asteelle, se ei ole koskaan kehitä, se on aina liikaa ja kohtuutonta! Silloin ei myöskään normaalit työkalut käsitellä asioita yleensä toimi kunnolla.
Keskeneräisyys on tosiaan ihmisyyttä ja osa elämää.
Olit hienosti koonnut aiheen työkaluja myöten ymmärrettäväksi.
Persoonalla ja tempperamentilla on vaikutuksensa, millaisen jäljen jättää taakseen. Jääkö suurtakaan aukkoa siirryttäessä seuraavalle selviytymistasolle.
Joskus oliskin vaan niin paljon helpompaa, kun ei olis mitään tunteita. Vois turruttaa ihmisyyden kivut. Hyppäis vaan seuraavaan elämänvaiheeseen ja skippais kaikki surun käsittelyn vaiheet ja uuden aloittamisen epävarmuudet. - Toki ne tunteet voisi turruttaakin lääkkeillä ja se helpottaa ehkä hetkeksi, mutta asiat jäävät silloin käsittelemättä ja nousisivat kuitenkin myöhemmin pintaan, eikö.
Ryvetään nyt sitten ihan pohjamutia myöten prkl ja sitten jatketaan eteenpäin v*tu, s*tana..
”Havuja Prkele” huusi yksi hiihtolegenda ladulla aikanaan. Vaikka en nyt elä tätä elämänvaihetta, lähes jokainen on sen joskus kokenut.
https://m.youtube.com/watch?v=90kifV4_Fyc
Olen monen "pohjamudissa", surussakin huomannut vihaa ja kirosanoja. Itselläni ei niitä ole, on vain tyhjä lohduttomuus. Tai riippuu tietysti mitä suree.
- Sheena
Hyvä biisi 👍 Se sopi myös hyvin aamun ajatuksiini. 🙂
Joskus elämä tuntuu niin epäreilulta. Useimmiten en pysähdy edes siksi aikaa, että pystyisin pohtimaan miltä minusta oikeasti tuntuu.
Miksikäs näin? Voi tulla aika paljon kaikensorttista patoumaa ja sitten pato halkeaa..
Minua helpotti aikanaan toteamus, ettei elämä ole tarkoitettukaan reiluksi puhumattakaan helpoksi (helppo elämä olisi paitsi utopiaa myös tylsää). Toisilla on jotain, toisilla ei, mutta heillä on jotain toista. Jokaisen elämä on kuitenkin juuri sitä mitä se on, millaiseksi sen tekee, riippumatta siitä millaista muiden elämä on.
- Sheena
Niin.. Kyllä minä pärjäänkin.
Elämä vain on niin hiuskarvan varassa ja pienessä hetkessä kaikki voi olla ohi.
Tuo on kyllä niin totta. Koskaan ei tiedä milloin elämä päättyy.
- Sheena
Riippuvuus kivuista, miten otsikko "addiktio kivulle" liittyy asiaan?
Kaikenlainen kipuilu kuuluu ihmisen elämään, addiktiota ei tarvita tässäkään.
- Sheena
No valmista ihmisestä ei tule koskaan, eli kipua ja mahdollista kasvua tiedossa loppuun asti