Oletko ehkä havainnut saman ilmiön;kollektiivisen masennuksen?
Globaalin kapitalismin ja rajun "tuotannon tehostamisenhan" olisi kaiken järjen mukaan pitänyt parantaa ihmisten elämänlaatua. Lisää tuotteita rutkasti halvemmalla hinnalla! Meillehän sanottiin, että työttömyys koskee vain laman aikana syrjäytyneitä? Jostain syystä Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kuitenkin rajuin nuorisotyöttömyys kautta historian, mutta silti maahanmuuttajia tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jokin tässä ei nyt oikein täsmää.
Me elämme mielipuolisuuden aikoja. Olemme oikeastaan eläneet jo kauan kauan sitten. Sairaalloisen mielipuolisuuden, jonka oli määrä parantaa meidän kaikkien elämänlaatua, mutta kuinka siinä sitten lopulta kävikään? Työttömyys kasvaa, verot nousevat, sosiaalinen levottomuus lisääntyy. Odotammeko me kaikki vain suurta finaalia? Tiedämmekö me, että jotain tulee vielä tapahtumaan? Onko se hyvä vai huono asia? Ehkä kuolema ei sittenkään ole niin paha asia? Yksilön kuolema, yhteisön kuolema. Kansakunnan, miksei samantien Euroopan, koko valkoisen rodun ja sivilisaation kuolema? Puhdistaako tämä suuri kuolema, tämä suuri katastrofi lopulta meidät kaikki? Täydellinen masennus, tyhjiö, tyhjyys ja toimettomuus. Jotain tapahtuu vielä. Tunnen, ymmärrän sen! Jotain tapahtuu vielä, eikä enää mene paljoa aikaa, niin lopulta ihmiset reagoivat. Ironista, että kapitalismin ja demokratianhan piti ratkaista kaikki ongelmat. Mutta tässä me seisomme emmekä muuta voi. Valmiina kapinaan, valmiina sotaan uuden maailmanjärjestyksen edessä. Ironista todellakin! "New World Ordersiksihan" ne tätä kutsuvat. Maailmaa, joka ei enää millään tule muistuttamaan entistä. Neuvostoliitto kaatui 90-luvulla, nyt on USA:n ja Euroopan vuoro! Siitä vaan hyppimään muurille!
Globaalin kapitalismin ja rajun "tuotannon tehostamisenhan" olisi kaiken järjen mukaan pitänyt parantaa ihmisten elämänlaatua. Lisää tuotteita rutkasti halvemmalla hinnalla! Meillehän sanottiin, että työttömyys koskee vain laman aikana syrjäytyneitä? Jostain syystä Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kuitenkin rajuin nuorisotyöttömyys kautta historian, mutta silti maahanmuuttajia tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jokin tässä ei nyt oikein täsmää.
Me elämme mielipuolisuuden aikoja. Olemme oikeastaan eläneet jo kauan kauan sitten. Sairaalloisen mielipuolisuuden, jonka oli määrä parantaa meidän kaikkien elämänlaatua, mutta kuinka siinä sitten lopulta kävikään? Työttömyys kasvaa, verot nousevat, sosiaalinen levottomuus lisääntyy. Odotammeko me kaikki vain suurta finaalia? Tiedämmekö me, että jotain tulee vielä tapahtumaan? Onko se hyvä vai huono asia? Ehkä kuolema ei sittenkään ole niin paha asia? Yksilön kuolema, yhteisön kuolema. Kansakunnan, miksei samantien Euroopan, koko valkoisen rodun ja sivilisaation kuolema? Puhdistaako tämä suuri kuolema, tämä suuri katastrofi lopulta meidät kaikki? Täydellinen masennus, tyhjiö, tyhjyys ja toimettomuus. Jotain tapahtuu vielä. Tunnen, ymmärrän sen! Jotain tapahtuu vielä, eikä enää mene paljoa aikaa, niin lopulta ihmiset reagoivat. Ironista, että kapitalismin ja demokratianhan piti ratkaista kaikki ongelmat. Mutta tässä me seisomme emmekä muuta voi. Valmiina kapinaan, valmiina sotaan uuden maailmanjärjestyksen edessä. Ironista todellakin! "New World Ordersiksihan" ne tätä kutsuvat. Maailmaa, joka ei enää millään tule muistuttamaan entistä. Neuvostoliitto kaatui 90-luvulla, nyt on USA:n ja Euroopan vuoro! Siitä vaan hyppimään muurille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
se on totta jotain tulee tapahtumaan ja se voi olla esim. luonnovoimat joille ihminen ei mahda mitään.
elämme suurta itsekkyyden aikaa. pahoinvoivia ihmisiä näkee joka puolella. perhesurmia, itsemurhia mielenterveysongelmia, työttömyyttä jne.
ihminen pitää itseään luomakunnan kruununa vaikka ihminen ei ole yhtään mitään esim. jos luonto alkaa puhua kuten kävi tsunamissa.
yhtään omaisuutta et saa mukaasi kun tulee aika mennä toiselle puolelle. en usko että kuolema on elämää pahempi olotila, voi olla päinvastoin ;)
kamala miten tosi masentavaa tekstiä,onneks ainakin kohta ruoka valmistuu uunissa ja mulla masennukset katoo hevon-kuuseen,ku saa ruokaa,ja keitän päälle kahvit.Mitä olenko tosiaan ainut ihminen täällä palstalla joka ei pode mitään masennuksia,eikä ees nuppikaa oo ihan seko seko .(miettii oonkohan Siriuksesta,ku ei mua vaivaa masennukset,huomenna ja ensiviikolla aon kivat lämpimät kesäilmat,elkää hyvät ihmiset masentuko piristykää.).
en ole tippaakaan masentunut. nautin edelleen auringon paisteesta jne. yhteiskuntamme vain on menossa huonoon suuntaan, ollut jo pitkään. ei tarvitse olla masentunut, jos ei nyt riemustakaan kilju koska elämä on monelle tosi kovaa kamppailua, valitettavasti.
hyvä meitä sitten täällä ainakin kaksi keitä ei masennukset riivaa,kuumaa jätskikesää vaan sinne.
Ei ahneuteen ja omanedun tavoitteluun perustuva yhteiskunta voi pysyä ikuisesti kasassa. Mutta et pysty vaikuttamaan asiaan millään tavalla, varsinkaan murehtimalla.
Sinun on löydettävä jotain elämääsi mikä on sinun omaasi, mitä kukaan ei voi viedä pois. Oli se sitten vaikka vain kuntoilua tai joogaa.
Elämä on tarpeeksi lyhyt muutenkin.
olet oikeassa. kiitos myös jedille. en ole työtön vaikka luen palstaa. ihmisen korvien välistä on kaikki kiinni mutta on ihmisiä jotka tämän oivaltavat, heille/meille se ei ole vaikeaa mutta nämä toiset ovat heikommilla. olen kokenut myös työttömyyden ollessani valtionhallinnossa määräaikaisena.
siis ette voi uskoa tätä. Tittelin oli kerran 80-luvulla: Tilapäinen osa-aikainen toimistoapulainen. Näin jälkeenpäin se tuntuu uskomatttoman Ihanalta! Yes! Se näkyy yhä nimikirjassani! Siulla on muuten kivat sivut kävin kurkkaamassa.