Tuntuu

tosi pahalta kirjoitti:

Erottiin poikaystävän kanssa yli kolme vuotta sitten. Rakastin miestä ihan hirveesti alusta asti ja mun luottamus siihen oli 100 prosenttinen. Meiän välillä oli joku ihmeellinen voima ja ymmärsimme toisiamme. Erottiin mun toimesta, koska jätkä käytti niin paljon alkoholia. Erosta huolimatta pidimme tiiviisti yhteyttä. Soittelimme vähintään joka toinen päivä ja näimme aina silloin tällöin. Välillämme oli kuitenki eron jälkeen 70 km:ä et usein ei voitu senkään takia nähä ku asumme kaukana toisistamme. Tätä kesti eron jälkeen tän vuoden helmikuuhun asti eli kolmisen vuotta, kunnes se lopetti soittamisen ja tällä hetkellä emme enää pidä mitään yhteyttä. Aluksi en uskonu et siinä kävis niin et se "jättää" mut, mutta nyt näiden kuukausien jälkeen tajuan että se on lopullista. Erosta huolimatta se oli mulle paras ystävä, jolle pystyin kertoon kaikki tunteeni ja asiani ja se ymmärsi ja tuki. Kyllä mä sitä rakastin ja rakastan edelleen, mut en ole enää muutamaan vuoteen ajatellu et meil olis yhteistä tulevaisuutta siinä mielessä et asuisimme saman katon alla, olisin muuten vaan halunnu pitää hänet lähelläni. Nyt olo on tosi yksinäinen. En vaan ymmärrä miten se voi olla näin ilkee mulle ja jättää mut. Tottakai mulla on aika paljon kavereita, mut kyl se tuntuu erittäin pahalta kun joutuu luopumaan ystävästä ja ilman järkevää selitystä. Mulla on niin paljon kysymyksiä, mihin en todennäiköisesti ikinä saa vastauksia. Kaipaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä