Hei!
Täällä on kirjoitettu lasten ja isovanhempien tapaamisista ym. Minulla on hieman omalaatuinen tilanne. Anoppi sanoi minulle puhelimessa, että olen hänen tyttärelleen huono aviomies ja että se on hänen (siis anopin) ongelmansa. Kyse ei ollut vähättelystä, vihjailusta tms., vaan asia tuli sanotuksi niin selvästi kuin suoomen kielellä sanotuksi saa. Taustalla on joistakin kotiin liittyvistä asioista erimielisyyksiä. Mielestäni todellinen kysymys on ollut, kuka meidän asioistamme päättää, siis vaimoni ja minä vai onko hänen vanhemmillaan tietyissä asioissa viimeinen sana. Suoranaisia riitoja on ollut hyvin vähän eikä viime vuosina ollenkaan, mutta tämä kysymys on niin kuin taustalla koko ajan - siis minun ja myös vaimoni ymmärryksen mukaan.
Anoppi haluaisi lapsia itsensä ja apen hoidettaviksi. Tässä tilanteessa emme ole sitä heille suoneet. He ovat voineet meillä käydä, vaimo on lasten kanssa käynyt anoppilassa, harvakseltaan tosin. Tahtiin vaikuttaa usean tunnin välimatkakin. Minä en ole anopin kommentin jälkeen heillä käynyt. Kun he ovat käyneet meillä, en kovin innokkaasti ole jutellut, vaan enemmänkin vetäytynyt keskusteluista.
Miten näette, pitäisikö yrittää selvitellä asioita vai odotella mahdollista lähentymistä anopilta?
Täällä on kirjoitettu lasten ja isovanhempien tapaamisista ym. Minulla on hieman omalaatuinen tilanne. Anoppi sanoi minulle puhelimessa, että olen hänen tyttärelleen huono aviomies ja että se on hänen (siis anopin) ongelmansa. Kyse ei ollut vähättelystä, vihjailusta tms., vaan asia tuli sanotuksi niin selvästi kuin suoomen kielellä sanotuksi saa. Taustalla on joistakin kotiin liittyvistä asioista erimielisyyksiä. Mielestäni todellinen kysymys on ollut, kuka meidän asioistamme päättää, siis vaimoni ja minä vai onko hänen vanhemmillaan tietyissä asioissa viimeinen sana. Suoranaisia riitoja on ollut hyvin vähän eikä viime vuosina ollenkaan, mutta tämä kysymys on niin kuin taustalla koko ajan - siis minun ja myös vaimoni ymmärryksen mukaan.
Anoppi haluaisi lapsia itsensä ja apen hoidettaviksi. Tässä tilanteessa emme ole sitä heille suoneet. He ovat voineet meillä käydä, vaimo on lasten kanssa käynyt anoppilassa, harvakseltaan tosin. Tahtiin vaikuttaa usean tunnin välimatkakin. Minä en ole anopin kommentin jälkeen heillä käynyt. Kun he ovat käyneet meillä, en kovin innokkaasti ole jutellut, vaan enemmänkin vetäytynyt keskusteluista.
Miten näette, pitäisikö yrittää selvitellä asioita vai odotella mahdollista lähentymistä anopilta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos anoppisi on tosiaan sinusta tota mieltä niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Älä tuhlaa energiaasi turhaan anopin lepyttelyyn, leppyy kyllä itsekseen jos on leppyäkseen. Mun äiti ajatteli mun miehestä vähän samalla tavalla yhdessä vaiheessa kun mieheni teki vähän typerästi. Nyt äitini kuitenkin on taas ihan onnellinen puolestani. Ja tykkää kyllä miehestänikin. Koskaan ei mun miehelle sanonut mitään, mutta mulle sanoi et kannattais vielä harkita et mitä mä olen tekemässä. Tsemppiä sulle.
Jos anoppisi kysyy vielä sinulta että voiko lapset tulla kylään, niin kysy sinä häneltä että miten hän voi hyväksyä sinun lapsesi jos sinuakaan ei hyväksytä? Ovat lapset kuitenkin osa sinua.
anopilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja nämä jotka sotkee lapsenlapset heti mukaan ovat syyllistäjiä ja alistavat anopin heidän muottiinsa.Eli se vielä anoppi ei ole hyväntekijä joka vaan joustaa ja mielistelee vaan ihminen jolla on myös tunteet.Eikä anoppi ole mikään huoltaja sillä olette aikuisia ihmisiä ja turha kiukutella kun lapset.Kunnioitusta molemminpuolin!
Eipäs anoppikaan osoittanut kunnioitusta ilmoittamalla ettei tykkää vävystä. Pitäisi olla vähän suvaitsevaisuutta eikä oman mielipiteiden laukominen ole aina se oikee ratkaisu.
En veis lapsiani tollaselle anopille joka ei hyväksy lasten omaa isää! Nou nou.
äitiä eli siis minua, mutta näkee silti lapsen lapsiaan säännöllisesti. Yritän olla sekottamatta mun ja anopin suhteita isoäidin ja -lapsenlapsien suhteeseen, vaikka se välillä h--vetin vaikeeta onkin...
mutta rajansa kaikella. Lasten isänä ja kasvattajana en noin vai voi kävellä sen yli, että minusta sanotaan aika railakkaita asioita. Tämä ei tarkoita, etteikö anopilla ja kaikilla muillakin olisi vapautta tunteisiinsa, mielipiteisiinsä ja niiden ilmaisuun. Asioilla vain on seurauksensa. Jos lasteni hoitaja haukkuisi minua päin naamaa lasten kasvatukseen tai kotiimme liittyvistä asioista, voi olla, että edessä olisi hoitopaikan vaihto. Tai jos valtion A päämies sanoisi valtion B päämiehelle, että tämä on huono maansa johtaja, voi olla, että välit viilenisivät. Kunnioituksen ja sananvapauden puolesta toki kaikki voisivat edelleen olla, mutta lämpimään luottamukseen olisi matkaa.
Olen pyrkinyt säilyttämään asialliset välit, antanut kaikille mielipiteen- ja puheenvapauden, mutta sitä luottamusta, jota lasten hoitoon vieminen vaatisi, ei tässä tilanteessa ole. Mikä onnellisinta meidän tapauksessamme, tällä linjalla on vaimoni tuki ja hänellä puolestaan on vapaus olla vanhempiensa kanssa tekemisissä ilman minua.
Siitä olemme samalla kannalla, ettei anopilla ole velvollisuutta mielistellä, eikä hän myöskään ole perheemme huoltaja.
Tarvitaan viisautta. On vaikeaa hyväksyä anopin sanomisia, hän sanoi sen siten että tahtoi sinun täysin ymmärtävän mitä mieltä hän on. Tässä onkin se pointti että kannattaisi ilmaista anopille huoli siitä miten hänen asennoitumisensa/mielipiteensä sinusta vaikuttaisi lapsiin kun he olisivat anopin hoidossa. Olethan lasten rakastama isä, ja anopin negatiivinen asenne sinua kohtaan voi tulla esiin, vaikka vain pikku huomautuksina. Tämä hämmentää lasten mieltä.
Harkitsisin tarkkaan haluaisinko altistaa lapset tälläiseen negatiiviseen ilmapiiriin.