SAKSALAISET!
KANSALLISOSIALISTIT
Raskaiden huolien painostamana, kuukausien pituiseen hiljaisuuteen tuomittuina on nyt hetki, jolloin voin vihdoin puhua rehellisesti.
Kun Saksan valtakunta sai 3. syyskuuta 1939 Englannin sodanjulistuksen, toistettiin uudelleen brittiläinen yritys tehdä mahdottomaksi jokainen konsolidoinnin ja siten Euroopan nousun alku taistelemalla mitä tahansa valtaa vastaan, joka mantereella oli kulloinkin vahvin. aika.
Näin Englanti ennen tuhosi Espanjan monissa sodissa. Näin hän johti sotiaan Hollantia vastaan. Näin hän myöhemmin taisteli Ranskaa vastaan koko Euroopan avustuksella ja näin hän aloitti vuosisadan vaihteessa silloisen Saksan valtakunnan piirityksen ja vuonna 1914 maailmansodan. Saksa voitti vuonna 1918 vain sisäisten erimielisyyksiensä vuoksi. Seuraukset olivat kauheita.
Tekopyhäisten julistusten jälkeen, joiden mukaan taistelu oli vain keisaria ja hänen hallintoaan vastaan, Saksan valtakunnan tuhoaminen alkoi suunnitelman mukaisesti Saksan armeijan laskettua aseensa.
Samaan aikaan kun ranskalaisen lausunnon ennustukset, että saksalaisia oli 20 000 000 liikaa – toisin sanoen, että tämä luku joutuisi tuhoamaan nälän, taudin tai maastamuuton vuoksi – ilmeisesti toteutuivat kirjaimellisesti, kansallissosialistinen liike aloitti työnsä. Saksan kansan yhdistäminen ja siten valtakunnan elpymisen käynnistäminen. Tämä kansamme nousu ahdingosta, kurjuudesta ja häpeällisestä piittaamattomuudesta kantoi kaikki puhtaasti sisäisen renessanssin merkit. Se ei vaikuttanut tai uhannut millään tavalla varsinkaan Britanniaa.
Siitä huolimatta uusi saartopolitiikka Saksaa vastaan, joka oli syntynyt vihasta, alkoi välittömästi uudelleen. Sisäisesti ja ulkoisesti tuloksena oli meille kaikille tuttu juoni juutalaisten ja demokraattien, bolshevistien ja taantumuksellisten välillä, jonka ainoana tarkoituksena oli estää uuden Saksan kansanvaltion perustaminen ja upottaa Valtakunta uudelleen impotenssiin ja kurjuuteen.
Meitä lukuun ottamatta tämän kansainvälisen maailmansalaliiton viha kohdistui niitä ihmisiä vastaan, jotka kuten mekin olimme laiminlyöneet ja jotka joutuivat ansaitsemaan jokapäiväisen leipänsä vaikeimmassa olemassaolotaistelussa.
Ennen kaikkea Italian ja Japanin oikeus jakaa tämän maailman omaisuutta kiisteltiin aivan yhtä paljon kuin Saksan ja itse asiassa evättiin muodollisesti.
Näiden kansojen liittouma oli siksi vain itsesuojelutoimi niitä uhkaavan egoistisen vaurauden ja vallan yhdistelmän edessä.
Jo vuonna 1936 pääministeri Churchill julisti amerikkalaisen kenraali Woodin Yhdysvaltain edustajainhuoneen komitealle antamien lausuntojen mukaan, että Saksa on jälleen tulossa liian voimakkaaksi ja siksi se on tuhottava.
Kesällä 1939 näytti olevan aika Englannin alkaa toteuttaa aiottua tuhoa toistamalla kattavaa Saksan piirityspolitiikkaa.
Tätä tarkoitusta varten järjestetyn valhekampanjan suunnitelma koostui muiden ihmisten uhkailun julistamisesta, heidän huijaamisesta brittiläisillä takuu- ja avustuslupauksilla ja niiden saattaminen marssimaan Saksaa vastaan aivan kuten ennen suurta sotaa.
Näin Britannia onnistui toukokuusta elokuuhun 1939 lähettämään maailmalle, että Liettuaa, Viroa, Latviaa, Suomea ja Bessarabiaa sekä Ukrainaa uhkasi suoraan Saksa.
Useat näistä valtioista antoivat itsensä johdetuksi harhaan hyväksymään näillä väitteillä tarjotun takuulupauksen ja liittyivät näin uuteen saartorintamaan Saksaa vastaan. Näissä olosuhteissa katson olevani oikeutettu ottamaan vastuun omantuntoni ja Saksan kansan historian edessä, ei ainoastaan siitä, että vakuutan näille maille tai niiden hallituksille brittiläisten väitteiden valheellisuudesta, vaan myös idän vahvimman vallan asettamisesta. erityisesti juhlallisia julistuksia, jotka koskevat etujemme rajoja.
Kansallissosialistit! Tuolloin te kaikki luultavasti tunsitte, että tämä askel oli minulle katkera ja vaikea. Saksalaiset eivät koskaan tunteneet vihamielisyyttä Venäjän kansoja kohtaan. Kuitenkin yli kymmenen vuoden ajan juutalaiset bolshevistiset hallitsijat olivat yrittäneet Moskovasta sytyttää Saksan lisäksi koko Euroopan tuleen. Saksa ei missään vaiheessa yrittänyt viedä kansallissosialistista Weltanschauungiaan Venäjälle, vaan päinvastoin Moskovan juutalaiset bolshevistiset hallitsijat yrittivät järkkymättömästi tunkeutua meidän ja muiden Euroopan kansojen ylle, ei vain ideologisin keinoin, vaan ennen kaikkea sotilaallisella voimalla.
Tämän hallinnon toiminnan seuraukset olivat vain kaaos, kurjuus ja nälkä kaikissa maissa. Toisaalta olen pyrkinyt 20 vuoden ajan minimaalisella väliintulolla ja tuotantoamme tuhoamatta saavuttaakseni Saksassa uuden sosialistisen järjestyksen, joka ei ainoastaan poista työttömyyttä, vaan mahdollistaa myös työntekijöille yhä suuremman osuuden hänen työnsä hedelmiä.
Tämän kansamme taloudellisen ja sosiaalisen jälleenrakennuspolitiikan menestys, joka eliminoi järjestelmällisesti arvo- ja luokkaeroja, on todellinen kansojen yhteisö maailman lopullisena tavoitteena.
KANSALLISOSIALISTIT
Raskaiden huolien painostamana, kuukausien pituiseen hiljaisuuteen tuomittuina on nyt hetki, jolloin voin vihdoin puhua rehellisesti.
Kun Saksan valtakunta sai 3. syyskuuta 1939 Englannin sodanjulistuksen, toistettiin uudelleen brittiläinen yritys tehdä mahdottomaksi jokainen konsolidoinnin ja siten Euroopan nousun alku taistelemalla mitä tahansa valtaa vastaan, joka mantereella oli kulloinkin vahvin. aika.
Näin Englanti ennen tuhosi Espanjan monissa sodissa. Näin hän johti sotiaan Hollantia vastaan. Näin hän myöhemmin taisteli Ranskaa vastaan koko Euroopan avustuksella ja näin hän aloitti vuosisadan vaihteessa silloisen Saksan valtakunnan piirityksen ja vuonna 1914 maailmansodan. Saksa voitti vuonna 1918 vain sisäisten erimielisyyksiensä vuoksi. Seuraukset olivat kauheita.
Tekopyhäisten julistusten jälkeen, joiden mukaan taistelu oli vain keisaria ja hänen hallintoaan vastaan, Saksan valtakunnan tuhoaminen alkoi suunnitelman mukaisesti Saksan armeijan laskettua aseensa.
Samaan aikaan kun ranskalaisen lausunnon ennustukset, että saksalaisia oli 20 000 000 liikaa – toisin sanoen, että tämä luku joutuisi tuhoamaan nälän, taudin tai maastamuuton vuoksi – ilmeisesti toteutuivat kirjaimellisesti, kansallissosialistinen liike aloitti työnsä. Saksan kansan yhdistäminen ja siten valtakunnan elpymisen käynnistäminen. Tämä kansamme nousu ahdingosta, kurjuudesta ja häpeällisestä piittaamattomuudesta kantoi kaikki puhtaasti sisäisen renessanssin merkit. Se ei vaikuttanut tai uhannut millään tavalla varsinkaan Britanniaa.
Siitä huolimatta uusi saartopolitiikka Saksaa vastaan, joka oli syntynyt vihasta, alkoi välittömästi uudelleen. Sisäisesti ja ulkoisesti tuloksena oli meille kaikille tuttu juoni juutalaisten ja demokraattien, bolshevistien ja taantumuksellisten välillä, jonka ainoana tarkoituksena oli estää uuden Saksan kansanvaltion perustaminen ja upottaa Valtakunta uudelleen impotenssiin ja kurjuuteen.
Meitä lukuun ottamatta tämän kansainvälisen maailmansalaliiton viha kohdistui niitä ihmisiä vastaan, jotka kuten mekin olimme laiminlyöneet ja jotka joutuivat ansaitsemaan jokapäiväisen leipänsä vaikeimmassa olemassaolotaistelussa.
Ennen kaikkea Italian ja Japanin oikeus jakaa tämän maailman omaisuutta kiisteltiin aivan yhtä paljon kuin Saksan ja itse asiassa evättiin muodollisesti.
Näiden kansojen liittouma oli siksi vain itsesuojelutoimi niitä uhkaavan egoistisen vaurauden ja vallan yhdistelmän edessä.
Jo vuonna 1936 pääministeri Churchill julisti amerikkalaisen kenraali Woodin Yhdysvaltain edustajainhuoneen komitealle antamien lausuntojen mukaan, että Saksa on jälleen tulossa liian voimakkaaksi ja siksi se on tuhottava.
Kesällä 1939 näytti olevan aika Englannin alkaa toteuttaa aiottua tuhoa toistamalla kattavaa Saksan piirityspolitiikkaa.
Tätä tarkoitusta varten järjestetyn valhekampanjan suunnitelma koostui muiden ihmisten uhkailun julistamisesta, heidän huijaamisesta brittiläisillä takuu- ja avustuslupauksilla ja niiden saattaminen marssimaan Saksaa vastaan aivan kuten ennen suurta sotaa.
Näin Britannia onnistui toukokuusta elokuuhun 1939 lähettämään maailmalle, että Liettuaa, Viroa, Latviaa, Suomea ja Bessarabiaa sekä Ukrainaa uhkasi suoraan Saksa.
Useat näistä valtioista antoivat itsensä johdetuksi harhaan hyväksymään näillä väitteillä tarjotun takuulupauksen ja liittyivät näin uuteen saartorintamaan Saksaa vastaan. Näissä olosuhteissa katson olevani oikeutettu ottamaan vastuun omantuntoni ja Saksan kansan historian edessä, ei ainoastaan siitä, että vakuutan näille maille tai niiden hallituksille brittiläisten väitteiden valheellisuudesta, vaan myös idän vahvimman vallan asettamisesta. erityisesti juhlallisia julistuksia, jotka koskevat etujemme rajoja.
Kansallissosialistit! Tuolloin te kaikki luultavasti tunsitte, että tämä askel oli minulle katkera ja vaikea. Saksalaiset eivät koskaan tunteneet vihamielisyyttä Venäjän kansoja kohtaan. Kuitenkin yli kymmenen vuoden ajan juutalaiset bolshevistiset hallitsijat olivat yrittäneet Moskovasta sytyttää Saksan lisäksi koko Euroopan tuleen. Saksa ei missään vaiheessa yrittänyt viedä kansallissosialistista Weltanschauungiaan Venäjälle, vaan päinvastoin Moskovan juutalaiset bolshevistiset hallitsijat yrittivät järkkymättömästi tunkeutua meidän ja muiden Euroopan kansojen ylle, ei vain ideologisin keinoin, vaan ennen kaikkea sotilaallisella voimalla.
Tämän hallinnon toiminnan seuraukset olivat vain kaaos, kurjuus ja nälkä kaikissa maissa. Toisaalta olen pyrkinyt 20 vuoden ajan minimaalisella väliintulolla ja tuotantoamme tuhoamatta saavuttaakseni Saksassa uuden sosialistisen järjestyksen, joka ei ainoastaan poista työttömyyttä, vaan mahdollistaa myös työntekijöille yhä suuremman osuuden hänen työnsä hedelmiä.
Tämän kansamme taloudellisen ja sosiaalisen jälleenrakennuspolitiikan menestys, joka eliminoi järjestelmällisesti arvo- ja luokkaeroja, on todellinen kansojen yhteisö maailman lopullisena tavoitteena.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatkuu:
Sen vuoksi vain äärimmäisen vaikeasti ryhdyin elokuussa 1939 lähettämään ulkoministerini Moskovaan yrittämään siellä vastustaa Ison-Britannian Saksan piirityspolitiikkaa.
Tein tämän vain kaikesta vastuusta Saksan kansaa kohtaan, mutta ennen kaikkea siinä toivossa, että päästään pysyvästi jännityksiin ja pystyisin vähentämään uhrauksia, joita meiltä muuten olisi voitu vaatia.
Samalla kun Saksa vahvisti Moskovassa juhlallisesti, että luetellut alueet ja maat - Liettuaa lukuun ottamatta - ovat kaikkien Saksan poliittisten etujen ulkopuolella, tehtiin erityinen sopimus siltä varalta, että Britannia onnistuisi yllyttämään Puolan todella sotaan Saksaa vastaan.
Myös tässä tapauksessa Saksan vaatimuksia rajoitettiin täysin suhteettomasti Saksan joukkojen saavutuksiin nähden.
Kansallissosialistit! Tämän itse toivomani ja Saksan kansan etujen mukaisesti tehdyn sopimuksen seuraukset olivat erittäin ankarat erityisesti kyseisissä maissa asuville saksalaisille.
Yli 500 000 saksalaista miestä ja naista, kaikki pienviljelijät, käsityöläiset ja työläiset, joutuivat jättämään entisen kotimaansa käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä pakenemaan uutta hallintoa, joka aluksi uhkasi heitä rajattomalla kurjuudella ja ennemmin tai myöhemmin täydellisellä tuholla.
Siitä huolimatta tuhannet saksalaiset katosivat. Oli mahdotonta koskaan määrittää heidän kohtaloaan, puhumattakaan heidän olinpaikastaan.
Heidän joukossaan oli peräti 160 Saksan kansalaisuutta. Kaikesta tästä olin hiljaa, koska minun oli pakko. Sillä loppujen lopuksi se oli minun ainoa toiveeni päästä lopulliseen jännitteeseen ja, jos mahdollista, pysyvään ratkaisuun tämän valtion kanssa.
Kuitenkin jo etenemisemme aikana Puolassa Neuvostoliiton hallitsijat vaativat yhtäkkiä, vastoin sopimusta, myös Liettuan.
Saksan valtakunnalla ei koskaan ollut aikomusta miehittää Liettuaa, eikä se vain jättänyt esittämättä Liettuan hallitukselle sellaista vaatimusta, vaan päinvastoin kieltäytyi silloisen Liettuan pyynnöstä lähettää Saksan joukkoja Liettuaan tätä tarkoitusta varten, koska se oli ristiriidassa Liettuan tavoitteiden kanssa. Saksan politiikkaa.
Kaikesta tästä huolimatta noudatin myös tätä tuoretta venäläistä vaatimusta. Tämä oli kuitenkin vain alkua jatkuvasti uusiutuville kiristyksille, jotka ovat toistuneet siitä lähtien.
Puolan voitto, jonka saksalaiset joukot voittivat, sai minut esittämään vielä yhden rauhantarjouksen länsivalloille. Se evättiin kansainvälisten ja juutalaisten sodanlietsojien ponnistelujen vuoksi.
Syy tällaiseen kieltäytymiseen oli jo tuolloin siinä, että Britannialla oli vielä toiveita saada liikkeelle eurooppalainen koalitio Saksaa vastaan, johon kuuluisivat Balkan ja Neuvosto-Venäjä.
Siksi Lontoossa päätettiin lähettää Mr. Cripps [Sir Stafford Cripps] Moskovaan suurlähettilääksi. Hän sai kaikissa olosuhteissa selkeät ohjeet palauttaa suhteet Englannin ja Neuvosto-Venäjän välille ja kehittää niitä brittimieliseen suuntaan. Brittilehdistö raportoi tämän tehtävän edistymisestä niin kauan kuin taktiset syyt eivät johtaneet hiljaisuuteen.
Syksyllä 1939 ja keväällä 1940 ensimmäiset tulokset tuntuivat itse asiassa. Kun Venäjä sitoutui alistamaan asevoimin paitsi Suomen, myös Baltian maat, hän yhtäkkiä perusteli tämän toiminnan väittämällä, yhtä naurettavalla kuin valheellisellakin väitteellä, että hänen on suojeltava näitä maita ulkopuoliselta uhalta tai estettävä se.
Tämä voisi koskea vain Saksaa, sillä mikään muu valta ei voinut edes päästä Itämeren alueelle, saati sitten käydä siellä sotaa. Silti minun piti olla hiljaa. Kremlin vallassa olevat menivät kuitenkin välittömästi pidemmälle.
Kun Saksa keväällä 1940 niin kutsutun ystävyyssopimuksen mukaisesti veti joukkonsa Kaukoidän rajalta ja itse asiassa vapautti nämä alueet suurimmaksi osaksi kokonaan saksalaisilta joukoilta, Venäjän joukkojen keskittyminen tuo aika oli jo alkamassa toimenpiteessä, jota voitiin pitää vain tarkoituksellisena uhkana Saksalle.
Molotoffin [Neuvostoliiton ulkoministeri ja silloinen pääministeri Vjatšesiaff Molotoff] tuolloin henkilökohtaisesti antaman lausunnon mukaan pelkästään Baltian maissa oli jo keväällä 1940 22 venäläistä divisioonaa.
Koska Venäjän hallitus itse väitti aina, että paikallinen väestö kutsui sen paikalle, heidän läsnäolonsa tarkoituksena saattoi olla vain mielenosoitus Saksaa vastaan.
Kun sotilaamme 5. toukokuuta 1940 alkaen olivat murtaneet Francon brittiläisen vallan lännessä, Venäjän sotilaallista toimintaa itärajallamme jatkettiin yhä uhkaavammassa laajuudessa.
Jatkuu:
Elokuusta 1940 lähtien katsoin siksi Valtakunnan eduksi, ettemme enää salli itäisten provinssien, jotka sitä paitsi oli jo niin usein tuhottu, jäädä suojaamattomiksi tämän valtavan bolshevististen jakautumien keskittymisen edessä.
Siten syntyi Britannian ja Neuvostoliiton venäläinen yhteistyö, joka oli tarkoitettu pääasiassa niin voimakkaiden joukkojen sitomiseen idässä, että sodan radikaalia päättymistä lännessä, varsinkin lentokoneiden osalta, Saksan ylin komento ei enää voinut taata.
Tämä oli kuitenkin sopusoinnussa ei vain Britannian, vaan myös Neuvosto-Venäjän politiikan tavoitteiden kanssa, sillä sekä Englanti että Neuvosto-Venäjä aikovat antaa tämän sodan jatkua niin kauan kuin mahdollista heikentääkseen koko Eurooppaa ja muuttaakseen sen. asteittain impotentti.
Venäjän uhkaaman hyökkäyksen Romaniaa vastaan oli viime kädessä tarkoitus yhtä lailla saada haltuunsa tärkeä tukikohta, ei vain Saksan vaan myös Euroopan talouselämälle, tai ainakin tuhota se. Valtakunta, varsinkin vuodesta 1933 lähtien, pyrki loputtoman kärsivällisesti saamaan Kaakkois-Euroopan valtioita kauppakumppaneiksi. Siksi olimme myös erittäin kiinnostuneita heidän sisäisestä perustuslaillisesta lujituksestaan ja organisoinnistaan. Venäjän eteneminen Romaniaan ja Kreikan liittoutuminen Englantiin uhkasi muuttaa myös nämä alueet lyhyessä ajassa yleiseksi sotateatteriksi.
Vastoin periaatteitamme ja tapojamme ja tuolloisen Romanian hallituksen, joka itse oli vastuussa tästä kehityksestä, kiireellisestä pyynnöstä neuvoin suostumaan Neuvosto-Venäjän vaatimuksiin rauhan ja Bessarabian luovuttamisen vuoksi.
Romanian hallitus kuitenkin uskoi, että se voisi vastata tästä oman kansansa edessä vain, jos Saksa ja Italia korvauksina ainakin takaavat sen eheyden, mikä on vielä jäljellä Romaniasta.
Tein sen raskaalla sydämellä, pääasiassa siksi, että kun Saksan valtakunta antaa takuun, se tarkoittaa, että se myös noudattaa sitä. Emme ole englantilaisia emmekä juutalaisia.
Uskon edelleen tänä myöhäisenä hetkenä palvelleni rauhaa tällä alueella, vaikkakin ottamalla vakavan henkilökohtaisen velvoitteen. Kuitenkin vihdoinkin ratkaistakseni nämä ongelmat ja saadakseni selvyyden Venäjän asenteesta Saksaa kohtaan sekä jatkuvasti lisääntyvän mobilisoinnin paineessa itärajallamme, kutsuin herra Molotoffin Berliiniin.
Neuvostoliiton ulkoministeri vaati sitten Saksalta selvitystä sopimuksesta seuraaviin neljään kysymykseen:
Ensimmäinen kohta oli Molotoffin kysymys: Oliko Saksan takuu Romanialle suunnattu myös Neuvosto-Venäjää vastaan, jos Neuvosto-Venäjä hyökkää Romaniaan?
Vastaukseni: Saksan takuu on yleinen ja sitoo meitä ehdoitta. Venäjä ei kuitenkaan koskaan ilmoittanut meille, että hänellä olisi muita etuja Romaniassa Bessarabian ulkopuolella. Pohjois-Bukovinan miehitys oli jo rikkonut tätä vakuutta. En siksi uskonut, että Venäjällä voisi nyt yhtäkkiä olla kauaskantoisempia aikeita Romaniaa vastaan.
Molotoffin toinen kysymys: Että Venäjä tunsi jälleen olevansa Suomen uhattuna. Venäjä oli päättänyt olla sietämättä tätä. Oliko Saksa valmis olemaan antamatta Suomelle apua ja ennen kaikkea vetämään välittömästi pois Kirkkoniemelle marssivat saksalaiset avustusjoukot?
Vastaukseni: Saksalla ei edelleenkään ollut poliittisia etuja Suomessa. Venäjän uutta sotaa pientä Suomen kansaa vastaan ei kuitenkaan Saksan hallitus voinut enää pitää siedettävänä, varsinkin kun emme koskaan voineet uskoa, että Suomi uhkaa Venäjää. Emme missään tapauksessa halunneet uuden sotateatterin nousevan Itämerelle.
Molotoffin kolmas kysymys: Oliko Saksa valmis suostumaan siihen, että Venäjä antaa takuun Bulgarialle ja lähettämään Neuvostoliiton venäläisiä joukkoja Bulgariaan tätä tarkoitusta varten, minkä yhteydessä hän-Molotoff-oli valmis toteamaan, että neuvostoliitto ei tarkoittanut sitä esim. , syrjäyttää kuningas?
Vastaukseni: Bulgaria oli suvereeni valtio, enkä tiennyt, että Bulgaria olisi koskaan pyytänyt Neuvosto-Venäjältä minkäänlaista takuuta, kuten Romania oli pyytänyt Saksalta. Lisäksi minun pitäisi keskustella asiasta liittolaisteni kanssa .
Molotoffin neljäs kysymys: Neuvosto-Venäjä vaati vapaata kulkua Dardenellien läpi kaikissa olosuhteissa ja suojeluksensa vaati myös useiden tärkeiden tukikohtien valtaamista Dardenelleilla ja Bosporinsalmella. Oliko Saksa samaa mieltä vai ei?
Vastaukseni: Saksa oli aina valmis suostumaan Montreux'n perussäännön muuttamiseen Mustanmeren valtioiden hyväksi. Saksa ei ollut valmis suostumaan siihen, että Venäjä ottaa haltuunsa salmen tukikohdat.
Kansallissosialistit! Tässä omaksuin ainoan asenteen, jonka saatoin omaksua Saksan valtakunnan vastuullisena johtajana, mutta myös eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation edustajana ja tietoisena vastuustani.
Seurauksena oli Neuvosto-Venäjällä Valtakuntaa vastaan suunnatun toiminnan lisääntyminen, ennen kaikkea kuitenkin uuden Romanian valtion horjuttaminen sisältäpäin ja pyrkimys poistaa Bulgarian hallitus propagandalla.
Jatkuu:
Romanian legioonan (rautakaartin) hämmentyneiden ja kypsymättömien johtajien avustuksella Romaniassa järjestettiin vallankaappaus, jonka tarkoituksena oli kaataa valtionpäällikkö kenraali Antonescu ja saada aikaan kaaos maassa, jotta kaikki lailliset valtuudet poistettiin hallitus ja siten edellytys Saksan takuun täytäntöönpanolle.
Silti uskoin, että on parasta olla hiljaa.
Välittömästi tämän yrityksen epäonnistumisen jälkeen Venäjän joukkojen keskittymistä Saksan itärajalle vahvistettiin uudelleen. Panssariosastoja ja laskuvarjohyppääjiä siirrettiin jatkuvasti kasvavassa määrin vaaralliselle lähelle Saksan rajaa. Saksalaiset taistelujoukot ja Saksan kansa tietävät, että vielä muutama viikko sitten ei ollut yhtään panssarivaunua tai koneistettua divisioonaa itärajallamme.
Jos Englannin ja Neuvosto-Venäjän välille tällä välin muodostetulle koalitiolle kaikesta hajauttamisesta ja naamioinnista huolimatta vaadittiin lopullisia todisteita, Jugoslavian konflikti tarjosi sen.
Vaikka tein kaikkeni tehdäkseni viimeisen yrityksen Balkanin rauhoittamiseksi ja kutsuin myötätuntoisessa yhteistyössä Il Ducen kanssa Jugoslavian liittymään kolmikantasopimukseen, Englanti ja Neuvosto-Venäjä järjestivät yhteisessä salaliitossa tuon vallankaappauksen, joka yhdessä yössä poisti silloisen hallitus, joka oli valmis pääsemään sopimukseen.
Sillä voimme tänään ilmoittaa Saksan kansakunnalle, että serbiputssi Saksaa vastaan ei tapahtunut pelkästään brittien, vaan ensisijaisesti Neuvosto-Venäjän suojeluksessa. Koska olimme vaiti tästäkin asiasta, Neuvostoliiton johtajat menivät nyt vielä askeleen pidemmälle. He eivät vain järjestäneet Putssia, vaan muutamaa päivää myöhemmin myös päättivät tunnetun ystävyyssopimuksen serbien kanssa tahtoessaan vastustaa Balkanin rauhoittamista ja yllyttää heitä Saksaa vastaan.
Ja tämä ei ollut platoninen tarkoitus: Moskova vaati serbiarmeijan mobilisointia.
Koska edelleenkin uskon, että on parempi olla puhumatta, Kremlin vallassa olevat menivät vielä pidemmälle: Saksan valtakunnan hallituksella on nykyään asiakirjatodisteita, jotka osoittavat, että Venäjä, saadakseen Serbian lopulta sotaan, antoi hänelle lupaa toimittaa hänelle Salonikan kautta aseita, lentokoneita, sotatarvikkeita ja muuta sotatarviketta Saksaa vastaan.
Ja tämä tapahtui melkein sillä hetkellä, kun itse neuvoin Japanin ulkoministeri Matsuokalle, että jännityksen lieventäminen Venäjän kanssa oli aina toivossa, palvelemaan siten rauhan asiaa.
Ainoastaan verrattomien divisioonatemme nopea eteneminen Skoplieen sekä itse Salonikan valtaaminen tekivät tyhjäksi tämän Neuvostoliiton venäläis-anglosaksisen juonen tavoitteet. Serbien ilmavoimien upseerit kuitenkin pakenivat Venäjälle ja heidät vastaanotettiin siellä välittömästi liittolaisiksi.
Akselivaltojen voitto Balkanilla ensinnäkin teki tyhjäksi suunnitelman ottaa Saksa mukaan tänä kesänä kuukausia kestäviin taisteluihin Kaakkois-Euroopassa ja samalla saattaen tasaisesti päätökseen Neuvosto-Venäjän armeijoiden linjaus ja lisätä niiden sotavalmiutta, jotta lopulta yhdessä Englannin kanssa ja amerikkalaisten odotettujen toimitusten tukemana murskatakseen Saksan valtakunnan ja Italian.
Siten Moskova ei vain rikkonut, vaan myös surkeasti petti ystävällisen sopimuksen määräykset. Kaikki tämä tapahtui, kun Kremlin hallitsijat, aivan kuten Suomen ja Romaniankin tapauksessa, viime hetkeen saakka teeskentelivät rauhaa ja ystävyyttä ja tekivät näennäisen viattoman dementin.
Vaikka tähän asti olin olosuhteiden pakottanut olemaan hiljaa kerta toisensa jälkeen, nyt on tullut hetki, jolloin pelkkänä tarkkailijana jatkaminen ei olisi vain laiminlyönti, vaan rikos Saksan kansaa vastaan - kyllä, jopa koko kansaa vastaan. Euroopassa.
Nykyään noin 160 venäläistä divisioonaa seisoo rajoillamme. Tämän rajan jatkuvia loukkauksia on tapahtunut viikkojen ajan, ei pelkästään meissä vaan kaukaa pohjoisesta Romaniaan asti.
Venäläiset lentäjät pitävät urheilullisena sivuuttaa näitä rajoja, luultavasti todistaakseen meille, että he tuntevat jo olevansa näiden alueiden herra.
Yön 17. ja 18. kesäkuuta välisenä aikana venäläiset partiot tunkeutuivat jälleen Valtakunnan alueelle ja ne voitiin ajaa takaisin vasta pitkittyneen tulituksen jälkeen. Tämä on tuonut meidät siihen hetkeen, jolloin meidän on ryhdyttävä toimiin tätä juutalaisten anglosaksisten sodanlietsojien ja yhtä lailla Moskovan bolshevistisen keskuksen juutalaisten hallitsijoiden suunnittelemaa juonea vastaan.
Saksalaiset ihmiset! Tällä hetkellä on meneillään marssi, joka on laajuudeltaan verrattavissa tähän mennessä näkemäänsä suurimpiin. Yhdessä suomalaisten tovereidensa kanssa Narvikin voiton taistelijat seisovat pohjoisella arktisella alueella. Norjan valloittajan komentamat saksalaiset divisioonat, yhteistyössä Suomen vapauden sankarien kanssa, heidän marsalkkansa alaisuudessa, suojelevat Suomen maaperää.
Jatkuu:
Saksan itärintaman muodostelmat ulottuvat Itä-Preussista Karpaateille. Saksalaiset ja romanilaiset sotilaat yhdistyvät valtionpäällikkö Antonescun alaisuudessa Pruthin rannoilta Tonavan alajuoksua pitkin Mustanmeren rannoille. Tämän rintaman tehtävänä ei siis ole enää yksittäisten maiden suojelu, vaan Euroopan turvaaminen ja sitä kautta kaikkien pelastus.
Siksi päätin tänään jälleen antaa Saksan valtakunnan ja kansamme kohtalon ja tulevaisuuden sotilaiemme käsiin.
Auttakoon Jumala meitä erityisesti tässä taistelussa!
[ New York Times , 23. kesäkuuta 1941]
aamen
Vähäpoika väittää vuonna 1940 Saksan ja Neuvostoliiton olleen liitossa keskenään, kun taas Hitler väitti Iso-Britannian ja Neuvostoliiton olleen liittolaisia:
"Elokuusta 1940 lähtien katsoin siksi Valtakunnan eduksi, ettemme enää salli itäisten provinssien, jotka sitä paitsi oli jo niin usein tuhottu, jäädä suojaamattomiksi tämän valtavan bolshevististen jakautumien keskittymisen edessä.
Siten syntyi Britannian ja Neuvostoliiton venäläinen yhteistyö, joka oli tarkoitettu pääasiassa niin voimakkaiden joukkojen sitomiseen idässä, että sodan radikaalia päättymistä lännessä, varsinkin lentokoneiden osalta, Saksan ylin komento ei enää voinut taata."
Kumpi valehtelee?
No, miten siinä kävi?
AuttoikoJumala?
Tietääkö joku?
Sinänsä Hitler ei ollut uskonnollinen, vaikka saikin katolisen kasvatuksen, puheissaan kylläkin käytti tilanteen vaatiessa uskonnollisia fraaseja tehokeinoina.
Tähän täytyy vielä lisätä, että Hitler sanoi myös, että "emme tarvitse muita jumalia kuin Saksa yksinään", eli Hitler tavallaan jumalisoi Saksan kansan,