Ei niin ei

Vanhemmalle miehelle jo varasija on saavutus 👆

Tuolla maailmalla tuollainen deittailutyyli on ihan arkipäivää. Jutellaan ja tavataan matalalla kynnyksellä uusia ihmisiä rennosti tutustumismielessä. Ei loukkaannuta siitä että toinen jutustelee muidenkin ihmisten kanssa, sillä se on sikäläistä kulttuuria.

Maailman mittakaavassa on hyvin erikoinen ajattelutapa, että heti ensimmäisen "moin" jälkeen ollaan jo jotakuinkin pariskunta.

Olisiko siis parempi ettei kukaan haluaisi jutella kanssasi lainkaan, elleivät ole heti valmiita unohtamaan muita optioita ja keskittymään vain sinuun? Eikös sen tutustumisen pointti oli nimenomaan se, että kumpikin selvittelee onko kiinnostusta tehdä paremminkin tuttavuutta?

Esimerkiksi Ameriikoissa on hyvinkin tyypillistä että käydään treffeillä monien ihmisten kanssa silloin kun on kumppani etsinnässä. Siinähän sitä sitten huomaa haluaako jonkun kanssa viettää enemmänkin aikaa.

Ja eipä se aktiivisempi tapailukaan vielä tarkoita että pitäisi kaikki muut verkot vetää takaisin veneeseen. Tapailun edetessä voi hyvinkin huomata toisessa piirteitä, jotka eivät miellytä. Miksi pitäisi keskittyä vain yhteen ihmiseen kerralla, kun ei vielä ole varmuutta kiinnostuksesta puolin tahi toisin?

Suomalaisena tämä oli vähän hankala konsepti alkuun ymmärtää, kun laillasi ajattelin että onpa töykeää ettei tämä toinen osapuoli keskity vain ja ainoastaan minuun, vaan ihan avoimesti kertoo tapailevansa muitakin. Siellä päin tuo vaan on niin yleinen käytäntö, että siihen oli sopeuduttava jos ei halunnut jatkuvasti olla pahoilla mielin.

Jaa moiset Disney-prinsessa haaveet pariutumisesta, no se selittää!
Voi valitettavasti käydä aika vähän pitkäksi ootellessa että rinsessa tipahtaa taivaalta syliin ja rakastutte ensisilmäyksellä.

Pariutuminen on kyllä verrattavissa työnhakuun. Aikoinaan naiset "rakastuivat" miehiin herkemmin, kun avioliitto oli tae elintasosta. Se oli naisilta juurikin sitä järkiperäistä parinvalintaa. Ei siinä rakkaudella ollut asian kanssa paljoa tekemistä.

Nykyään naiset eivät enää TARVITSE miestä henkensä pitimiksi. Puoliso HALUTAAN, sitä ei TARVITA. Siksipä kriteeritkin kumppanille on kiristyneet - ja siksi ei tarvitse ottaa ensimmäistä ehdokasta.

Pelkkä rakkaus ei harmi kyllä vielä riitä parisuhteen rakentamiseen. Paljon muutakin tarvitaan kun kahden yksilön elämiä ruvetaan sovittelemaan yhteen.

Voisi kyllä kuvitella että tämä olisi miehillekin mukava tieto - tajuta ettei naiset ole rahojen perässä, vaan sit kun tulet valituksi niin se johtuu siitä että sut oikeasti halutaan kumppaniksi jakamaan elämää - eikä vain rahoittamaan sitä.

Ai ettei KUKAAN lähde venaamaan puoltatoista viikkoa? Taas joku joka luulee että kaikki toimivat ja ajattelevat samalla tavalla kuin hän.

Aika moni lähtee "venaamaan" vaikka pari kuukautta.

Tuo sana "venaamaan" viittaa siihen että asut etelässä. Kuules kun kaikki eivät asu pääkaupunkiseudulla missä on lyhyet välimatkat ja hyvät kulkuyhteydet julkisilla. Jotkut asuvat pohjoisemmassa pikkukaupungissa tai maaseudulla. Kiinnostavia ihmisiä ei ole parinkymmenen kilometrin päässä, sellaiset täytyy etsiä kauempaa. Treffikumppani voi asua yli sadan kilometrin päässä. Sinne kulkee ehkä bussi päivässä. Omalla autolla jos lähtee, niin sitten ei voi ottaa edes lasillista viiniä, jos lähdetään yhdessä syömään. Ja aikaakin siihen menee, joten kyllä se tapaaminen pitää miettiä ja suunnitella etukäteen.

Sitä paitsi jotkut ihmiset käyvät töissä eivätkä ole senkään puolesta vapaita tulemaan milloin vain..

Se on ihan luvallista ja normaalia että kirjoittelee useamman kanssa ja käy monilla treffeillä. Jos et sitä kestä niin lopeta deittailun.

Miksi yrität edes "onkia" tietoa siitä tapaileeko mätsisi muita? Se asia ei kuuluu sinulle.

Minä en ikinä kysele onko miehellä muita mätsejä ja treffaileeko hän muita. Voihan olla että olen siellä vain joukon jatkona. Entä sitten?
Ehkä olen varasijalla numero kymmenen, ehkä en. Mitä väliä kun en edes tunne häntä emmekä ole tavanneet? Hän saa tehdä mitä haluaa.

Kuulustelu ei tee hyvää vaikutusta. Se mitä mätsi tekee ja keitä tapailee ei kuulu minulle yhtään.

Enkä siedä kuulustelua omalla kohdallanikaan. Pari kertaa on käynyt niin että mätsi on kysynyt minulta tuota asiaa kaunaiseen ja loukkaantuneeseen sävyyn, ikään kuin halunnut varmistua siitä että hän on ainoa jolle kirjoittelen. Sori vain, tuohon kysymykseen en edes vastaa. Seurauksena oli että sanoin kiitos ja hyvästi. Mustasukkainen ja kontrolloiva mies on viimeinen asia jonka elämääni tahdon. Jos joku luulee voivansa omia minut ennen kuin on edes nähty niin suksikoon suolle.

Höh, noinhan miehetkin tekevät. Ja saavat tehdä, se on ihan luvallista. Ei ole olemassa sellaista sääntöä että saa viestitellä ja treffailla vain yhtä ihmistä kerrallaan. Niin kauan kuin ei ole sovittu seurustelusta, kumpikin saa tehdä mitä haluaa.

Nettideittailu menee niin. Jos itsetunto ei sitä kestä ja käy liikaa oman turhamaisuuden päälle niin sitten ei pidä nettideittailu.

Selkeästi olet kuvitellut, jos luulit ettei naisella ole lupa tapailla muita. Sadannen kerran: jos ei olla sovittu seurustelusuhteesta, niin kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Saa käydä treffeillä vaikka viikon jokaisena päivänä ja vaikka aina eri ihmisen kanssa.

Sinulla on ilmiselvästi joko surkea itsetunto tai sitten omistava ja mustasukkainen luonne. Tai molempia.

Minä olen sitten varmaan vanhanaikainen"

Etkä ole. Tuo että tapaillaan ilman sitoutumista on nimenomaan se vanha ja perinteinen tapa. Vanhempani tutustuivat yliopistossa 1940-luvulla. Olivat kumpikin opiskelijoita. Siellä oli ihan normaalia että nuori mies meni yhtenä iltana yhden ja toisena iltana toisen naisen kanssa kävelylle tai elokuviin. Sama iski naisiakin. Tarkoitus oli tutustua kaikessa rauhassa. Isä ja äiti kävivät kumpikin monilla treffeillä. Ei siinä mihinkään sitouduttu.

Sinun asenteesi ei ole sen vanhanaikaisempi kuin sekään että tapailla useampaa yhtä aikaa.
Mustasukkaisuus ja omistushalu ei ole vanhanaikaisuutta eikä uudemaikaisuutta. Se on asenne- ja luonnevika.,

Ei se ainakaan synny ennen kuin on tavattu useampaan kertaa. Rakkaus on useimpien lopullisena haaveena, mutta ei siihen rynnätä suin päin ja suoraa päätä. Rakkaudesta puhuminen kovin aikaisessa vaiheessa viittaa todellisuuspakoinen ja fantasioissa elämiseen. Tai - pahempi vaihtoehto - narsismiin. Kuvitteletko että rakkaus syttyy ihan tuosta vain kuin vaöokatkaisijasta naps painamalla?

En jatka nettideittailua koska löysin sieltä jo etsimäni.

Kumpikin meistä kävi monilla treffeillä ja viestitteli useamman kanssa yhtä aikaa.

Tämä on selvinnyt meille vasta nyt jälkeenpäin kun jo seurustelemme. Siinä vaiheessa kun sovimme treffeistä, kumpikaan ei kysynyt toiselta tapaileeko tämä muitakin.

Jos olisin ennen treffejä ruvennut tivaamaan mieheltä muista mätseistä, hän olisi kokenut minut mustasukkaiseksi kyttääjäksi ja perunut treffit. Ja niin minäkin olisin tehnyt hänelle jos hän olisi kuulustellut minua vastaavalla tavalla. Emmekä olisi ikinä tavanneet. Mikä olisi todella iso vahinko.

Jälkeenpäin olen kuullut että olin todellakin varalla.. Hän ehdotti treffejä minun kanssani koska yhdet toiset, kiinnostavammat treffit kiinnostavamman naisen kanssa olivat peruuntuneet. En siis ollut hänelle se ykkönen. Mitä siitä? Se oli silloin se. Nyt olen hänelle ykkönen ja ainoa ja hän minulle.

Emme me kumpikaan lähteneet tapaamaan toisiamme mitenkään kovin suurin odotuksin.

Mutta treffeillä tapahtui jotain mitä kumpikaan ei ollut osannut odottaa: kaikki loksahti kohdalleen ja se oli alusta asti pääsinlihaa.

Joo. Nettideittailu on upeaa ja toimivaa, ja toimivaa se on nimenomaan sillä tavalla että viestittelee useamman kanssa, ja että ei utele, ei kysele, ei kuulustelee toista. Tapailee itse ketä haluaa eikä edes mieti tapaileeko se toinenkin muita kuin minua. Treffailee siis kaikenlaisia miehiä. Kunnes se oikea tulee vastaan. Se Oikea voi olla yllätys. Se voi olla joku josta et ole ollut erityisen kiinnostunut. Meille kävi niin.

Nettideittailu on upeaa ja toimivaa, kun ei heittäydy herkkänahkaiseksi eikä nättinokkaiseksi. Niin upeaa ja toimivaa että se saavuttaa tarkoituksensa ja sen jälkeen sen voi lopettaa.

Tämä minun metodini todistettavasti toimii. Sinun metodisi ei, kun et pääse edes treffeille.

Olet jutellut muidenkin kanssa ja ne kaikki ovat olleet sitä mieltä että ei sovi kirjoitella kuin yhden kanssa kerrallaan, muuten touhu on perseestä. En epäile. Ovatko he sitten tätä periaatetta noudattamalla löytäneet kumppanin? Epäilen että eivät ole. Luulenpa että noista kavereistasi jotka noin sanovat ja ovat kanssasi samaa mieltä, yksikään ei ole löytänyt nettideittailemalla itselleen kumppania. Tuo itsepäisyys ja typerä mustasukkaisessa asenteessa pitäytyminen takaa sen etteivät löydä tulevaisuudessakaan.

Ei se ole kohtalo vaan oma valinta.

Jos pitää itsepintaisesti kiinni sellaisesta periaatteesta joka estää löytämästä kumppania, ei pidä puhua kohtalosta. Sinulle nuo periaatteet ("saa treffailla vain yhtä kerrallaan") ovat ilmeisesti elämää suurempi asia, ellei ihan ykkösasia niin ainakin tärkeämpi asia kuin kumppanin löytäminen.

Sinulla on oikeus ajatella niin. Ei siinä mitään.

Yksin jääminen on kylläkin tuon periaatteen väistämätön seuraus ja ihan itse aikaansaatu tilanne. Eikä mikään hemmetin kohtalo!

Kohtalo on asia johon ei voi vaikuttaa. Tähän todellakin voi.,
,

Sitten treffailet yhtä kerrallaan. Olennaista on ettet vaadi toista osapuolta toimimaan samalla tavalla. Hänellä voi olla aikaa ja energiaa toimia normaaliin nettideittailu tapaan eli tapailla useampia. Älä kuulustele naista ja vaadi häntä kertomaan muista mätseistä yhtään mitään. Se asia ei ollenkaan kuulu sinulle. Älä kysele siitä. Kysy jotain hänen harrastuksistaan, arvoistaan, unelmistaan, siitä miten hän haluaa elämäänsä elää. Onko hänellä ystäviä, onko lemmikkejä, onko aamu- vai iltaihminen, mikä on lempiruoka, millaisesta musiikista pitää jne. ÄLÄ kysy onko hänellä paljon mätsejä, viestitteleekö muiden kanssa ja tapaileeko muita. (Paitsi tietenkin siinä tapauksessa että haluat päästä hänestä eroon. Kun heittäydy omistavaksi ja kuulustelet kuin konstaapeli, pääset nopeasti eroon!)

Niin tai näin, tässä on kyse sinun omista valinnoistasi. Haluatko löytää kumppanin vai suojella "loukattua" turhamaisuuttasi?

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen sitten varmaan vanhanaikainen"

Etkä ole. Tuo että tapaillaan ilman sitoutumista on nimenomaan se vanha ja perinteinen tapa. Vanhempani tutustuivat yliopistossa 1940-luvulla. Olivat kumpikin opiskelijoita. Siellä oli ihan normaalia että nuori mies meni yhtenä iltana yhden ja toisena iltana toisen naisen kanssa kävelylle tai elokuviin. Sama iski naisiakin. Tarkoitus oli tutustua kaikessa rauhassa. Isä ja äiti kävivät kumpikin monilla treffeillä. Ei siinä mihinkään sitouduttu.

Sinun asenteesi ei ole sen vanhanaikaisempi kuin sekään että tapailla useampaa yhtä aikaa.
Mustasukkaisuus ja omistushalu ei ole vanhanaikaisuutta eikä uudemaikaisuutta. Se on asenne- ja luonnevika.,

Lue lisää

Juuri niin. Entisaikaan tutustuttiin tansseissa. Ei siellä ollut sellaista sääntöä että saa illan aikana tanssia vain yhden kanssa. Sai tanssia joka tanssin eri miehen tai naisen kanssa.

Tuo että pitäisi heti sitoutua ja seurustella eikä saisi tutustua ja tapailla useampia on nimenomaan näitä nykyajan hömpötyksiä.

Vanhanaikaisesti ajatteleva ei toimi niin. Vanhaan aikaa tutustuttiin rauhassa vaikka kuinka moneen. Prinssi on nyt haksahtanut ultramoderniin nykyhömppään.

. Saisi ainakin nopeasti tietää, kannattaako mitään edes yrittää enää koskaan"

Miten niin? Ei tuolla vadtauksella saisi tietää tuota asiaa muuten kuin juuri sen naisen kohdalla. Jos joku nainen kertoo että olet liian vanha, tylsä, tyhmä tai ruma, niin se kertoo kyllä että juuri sen naisen kanssa ei kannata mitään yrittää enää koskaan. Se ei kertoisi yhtään mitään siitä mitä muut naiset ajattelevat.