mä oon tosi epätoivoinen, tuun kohta hulluksi!!!
elän parisuhteessa (4vuotta olemme olleet yhdessä), meillä on yksi yhteinen lapsi. välillä tuntuu että olemme enemmän sisko ja veli. Mies ottaa monta kertaa riidan yhteydessä eron esille. itse en ole tehnyt sitä kertaakaan. mutta nyt ei mene päivääkään etten eroa miettisi. me emme tee yhdessä yhtään mitään. mä olen aina se, joka sitä ehdottaa. kahdestaan emme voi tehdä mitään kun se on kuulemma "niin vaikea järjestää". tota en usko, jos halua on niin kyllä se lapsenvahtikin löytyy. Mies kysyy aina et: meetkö sä, vai mä? just tota mä vihaan, miksei yhdessä? nyttenkin olen yksin lapsen kaa kotona, mies lähti kaverin luo. ehotin aikasemmin illalla, että lähdetäänkö myöhemmin kävelylle, mutta hän ei kuulemma kuullut sitä...! älkääkä luulko, että mä oon joku onneton joka ei osaa tehdä mitään ilman miestään, vaan se että me olemme perhe, hän ei ole poikamies. (vielä..) jos lähen baariin, menen omien kavereiden kanssa. olemme käyneet 3 kertaa ravintolassa yhdessä, koko tänä aikana. eka kerran teimme jotain kahdestaan (menimme laivalle) kun lapsi oli 14kk vanha.
mä kaipaan ROMANTIIKKAA, HUOMIOTA!! onko se väärin? mies ei huomioi mua millään tavalla, paisi että "tehään seksiä" jee... siinäpä onkin huomiota kerrakseen. mä en saa huomiota, mä kuulun vaan kalustoon.mua ei kehuta, ei kysytä mitä mulle kuuluu, mitä mä haluisin tehä? mies unohti meidän vuosipäivänkin. me ei olla KERTAAKAAN "juhlittu" vuosipäiväämme. ja joidenkin miehet vie emäntänsä silloin ulos syömään... olisin otettu, kun hän mut joskus yllättäs. miten sitä saan? miten saan miehen kiinnostuksen heräämään, ennekuin menetän omani kokonaan? oon miettinyt, että pitääkö mun lapsen takia tässä suhteessa olla? en haluisi tehä sitä lapselle, että joutuu eroon isästään. heillä on kuitenkin erittäin hyvä isä-lapsi suhde, isä jaksaa olla lapsen kanssa. me ei hirveesti riidellä, välillä mulla on peräti hauskaa, ja välillä tunnen ikävääkin. eli kaikki ei ole vielä kuollut? illat on samanlaisia, jos en ole töissä : katotaan telkkaa, laps nukkuuu. eikä paljoo puhuta. sit ehkä seksiä, joka on jo ihan rutiinia. ei mitään yllätyksiä. mitä mä voisin tehä? haluisin myös kuulla miesten mielipiteitä!! kiitos
elän parisuhteessa (4vuotta olemme olleet yhdessä), meillä on yksi yhteinen lapsi. välillä tuntuu että olemme enemmän sisko ja veli. Mies ottaa monta kertaa riidan yhteydessä eron esille. itse en ole tehnyt sitä kertaakaan. mutta nyt ei mene päivääkään etten eroa miettisi. me emme tee yhdessä yhtään mitään. mä olen aina se, joka sitä ehdottaa. kahdestaan emme voi tehdä mitään kun se on kuulemma "niin vaikea järjestää". tota en usko, jos halua on niin kyllä se lapsenvahtikin löytyy. Mies kysyy aina et: meetkö sä, vai mä? just tota mä vihaan, miksei yhdessä? nyttenkin olen yksin lapsen kaa kotona, mies lähti kaverin luo. ehotin aikasemmin illalla, että lähdetäänkö myöhemmin kävelylle, mutta hän ei kuulemma kuullut sitä...! älkääkä luulko, että mä oon joku onneton joka ei osaa tehdä mitään ilman miestään, vaan se että me olemme perhe, hän ei ole poikamies. (vielä..) jos lähen baariin, menen omien kavereiden kanssa. olemme käyneet 3 kertaa ravintolassa yhdessä, koko tänä aikana. eka kerran teimme jotain kahdestaan (menimme laivalle) kun lapsi oli 14kk vanha.
mä kaipaan ROMANTIIKKAA, HUOMIOTA!! onko se väärin? mies ei huomioi mua millään tavalla, paisi että "tehään seksiä" jee... siinäpä onkin huomiota kerrakseen. mä en saa huomiota, mä kuulun vaan kalustoon.mua ei kehuta, ei kysytä mitä mulle kuuluu, mitä mä haluisin tehä? mies unohti meidän vuosipäivänkin. me ei olla KERTAAKAAN "juhlittu" vuosipäiväämme. ja joidenkin miehet vie emäntänsä silloin ulos syömään... olisin otettu, kun hän mut joskus yllättäs. miten sitä saan? miten saan miehen kiinnostuksen heräämään, ennekuin menetän omani kokonaan? oon miettinyt, että pitääkö mun lapsen takia tässä suhteessa olla? en haluisi tehä sitä lapselle, että joutuu eroon isästään. heillä on kuitenkin erittäin hyvä isä-lapsi suhde, isä jaksaa olla lapsen kanssa. me ei hirveesti riidellä, välillä mulla on peräti hauskaa, ja välillä tunnen ikävääkin. eli kaikki ei ole vielä kuollut? illat on samanlaisia, jos en ole töissä : katotaan telkkaa, laps nukkuuu. eikä paljoo puhuta. sit ehkä seksiä, joka on jo ihan rutiinia. ei mitään yllätyksiä. mitä mä voisin tehä? haluisin myös kuulla miesten mielipiteitä!! kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet oikeutettu huomioon. annatko sinä huomiota? onko miehesi tyytymätön sinuun? eikö huvita halua "esiinty" sinun kanssa julkisilla paikoilla? onko sillä toinen? öö vähän kinkkinen tilanne. olettako keskustelleet avoimesti miksi ei yhteistä toimintaa?? meillä ainaskin yhdessä tehdään koti hommat siivous, pyykit, tiskit, lapset... ja ollaan vuorotyössä tai mies on ja jos mulla vapaata niin lapset päivällä tarhassa niin mies monesti ehottaa että mennäänkö rakas lounaalle no eihän siitä voi kieltäytyy. ja joka päivä sanoo että rakastaa. seksi on monipuolista lelui yms.. tänään lähti töihin pyysi että halataan kunnolla voimia toisillemme kun on pitkä työpäivä! tuntui hyvälle. kerroin oman tarinan. ollaan oltu 7v yhdes.
en usko että kyse on siitä, ettei huvita esiintyä mun kaa julk. paikoilla. enkä kyllä usko että sillä olisi toistakaan. (nämä asiat olen jo tarkkaan miettinyt!) kuulemma ei ole aikaa yht. toiminnalle. ei pidä paikkaansa. mies päivä työssä, mulla vuorotyö. en edes muista milloin olisin kuullut "rakastan". kun kysyn, tykkäätkö, vastaus on joo, joo, tykkään, tykkään. mä hoidan kodin, suurimmaksi osaksi. leluja myös löytyy, käytämmä silloin tällöin, eli en usko että olen ihan tylsimyskään. tottakai nämä asiat vaivaavat päätäni.. mutta miten saisin sen kiinnostuksen heräämään mua kohtaan? mistä saan tuota hellyttä ja huomiota? mistäpä rakkautta? ei kyllä tällä hetkellä tule kuin ero mieleen, enköhän yksinkin jaksa tätä arkea pyörittää.
voisitko koittaa vielä sellaista että järkkään miehesi tietämättä lapset hoitoon ja menette johonkin hotelliin/kylpylään!! jos se ei miestä kiinnosta ja sanoo että en nyt pääse ja on sillä vapaata niin anna sit koko jutun olla. mut tämä on mun mielipide.