Lapset tekevät avioerosta erityisen vaikean. Tänä päivänä lisäksi joku ulkopuolinen määrää lapset 95%:sti äidille vaikkei tähän epäsuhtaan ole mitään perusteita. Vaikka miehet perheensä menetettyään maksavat korkeat elatusmaksut ja naiset saavat vielä lapsilisät, 30% yksinhuoltajanaisista ei siitä huolimatta pysty ilman yhteiskunnan tukea lapsistaan huolehtimaan.
Onko kukaan muu miettinyt miten nykyiseen tilanteeseen ollaan jouduttu? Erityisesti minua on pohdituttanut:
a) Mikä on se ulkopuolinen auktoriteetti joka määrää vanhempien yli kenen luona lapset asuvat, ja kuka on tälle valtuudet siihen antanut?
b) Jos yhteiskunnan valta lapsiin on suurempi kuin vanhempien, miksi lapset annetaan vanhemmalle joka ei pysty niitä elättämään?
Minulla on näihin kysymyksiin ratkaisuehdotukset jotka paitsi lisäävät tasa-arvoa, voivat myös vähentää avioerojen määrää.
1) Avioerossa vanhempien on keskenään päätettävä kenelle lapset jäävät. Jos vanhemmat eivät pääse asiasta sopuun, lapset vedetään yksi kerrallaan arvalla. Jos toinen tai molemmat vanhemmat eivät tähän suostu, lapset otetaan yhteiskunnan huostaan. Erityisesti kenellekään omassa elämässään epäonnistuneelle sosiaalibyrokraatille ei anneta oikeutta päättää niin tärkeästä asiasta kuin lapsen kasvatusvanhemmasta.
2) Lapsen kasvatusvanhemman on kyettävä omilla tuloillaan kasvattamaan lapsensa. Jos hän ei tähän pysty, otetaan lapset häneltä pois ja tarjotaan toiselle vanhemmalle. Jos hänkään ei kykene tai halua ottaa lapsia, otetaan lapset yhteiskunnan huostaan.
3) Jos lapset ovat yhteiskunnan huostassa, on vanhemmilla oikeus tavata lapsensa joka toinen viikonloppu normaalin tapaamisoikeuden mukaisesti. Mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista joten kummankin vanhemman on maksettava yhteiskunnalle elatusmaksua huostaanotetuista lapsista normaaliin tapaan.
Uskon, että tämä menettely vähentäisi avioerot koskemaan vain niitä tapauksia joissa ero on ainoa oikea ratkaisu. Nykyään jotkut naiset eroavat ilman mitään todellista syytä, s.o. huvikseen, koska he tietävät, että he saavat pitää heille tärkeät lapset eivätkä he taloudellisestikaan menetä oikeastaan mitään. Miesten tilanne onkin sitä synkempi.
Onko kukaan muu miettinyt miten nykyiseen tilanteeseen ollaan jouduttu? Erityisesti minua on pohdituttanut:
a) Mikä on se ulkopuolinen auktoriteetti joka määrää vanhempien yli kenen luona lapset asuvat, ja kuka on tälle valtuudet siihen antanut?
b) Jos yhteiskunnan valta lapsiin on suurempi kuin vanhempien, miksi lapset annetaan vanhemmalle joka ei pysty niitä elättämään?
Minulla on näihin kysymyksiin ratkaisuehdotukset jotka paitsi lisäävät tasa-arvoa, voivat myös vähentää avioerojen määrää.
1) Avioerossa vanhempien on keskenään päätettävä kenelle lapset jäävät. Jos vanhemmat eivät pääse asiasta sopuun, lapset vedetään yksi kerrallaan arvalla. Jos toinen tai molemmat vanhemmat eivät tähän suostu, lapset otetaan yhteiskunnan huostaan. Erityisesti kenellekään omassa elämässään epäonnistuneelle sosiaalibyrokraatille ei anneta oikeutta päättää niin tärkeästä asiasta kuin lapsen kasvatusvanhemmasta.
2) Lapsen kasvatusvanhemman on kyettävä omilla tuloillaan kasvattamaan lapsensa. Jos hän ei tähän pysty, otetaan lapset häneltä pois ja tarjotaan toiselle vanhemmalle. Jos hänkään ei kykene tai halua ottaa lapsia, otetaan lapset yhteiskunnan huostaan.
3) Jos lapset ovat yhteiskunnan huostassa, on vanhemmilla oikeus tavata lapsensa joka toinen viikonloppu normaalin tapaamisoikeuden mukaisesti. Mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista joten kummankin vanhemman on maksettava yhteiskunnalle elatusmaksua huostaanotetuista lapsista normaaliin tapaan.
Uskon, että tämä menettely vähentäisi avioerot koskemaan vain niitä tapauksia joissa ero on ainoa oikea ratkaisu. Nykyään jotkut naiset eroavat ilman mitään todellista syytä, s.o. huvikseen, koska he tietävät, että he saavat pitää heille tärkeät lapset eivätkä he taloudellisestikaan menetä oikeastaan mitään. Miesten tilanne onkin sitä synkempi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
pyh ja pyh,ei mitään järkeä.
Olen ollut ammattini takia aikoinani elatusvelvollinen nainen ja ex, jolla oli säännöllinen päivätyö ja paremmat tulot, otti huoltajuuden. Tämä tapahtui -80 luvulla.
Minulta meni ihmisarvo totaalisesti. Minut tuomittiin huonoksi naiseksi ja tuomitsijat olivat molempia sukupuolia.
Ex kertoi myös, että hänen kerrottuaan olevansa yh-isä, olivat jatkokysymykset aina sitä luokkaa, että miten kauhea se ex-vaimosi oikein oli kun ei lapsia SAANUT itselleen!
Kun erästä asiaa eräässä virastossa kerran jouduin hoitamaan ja sanomaan virkailijalle olevani elatusvelvollinen, tiskin takana oleva virkailija katsoi minua paheksuen ja kysyä täräytti päin naamaa: Kuinka sä olet oikein voinu luopua lapsistas?!
En ikinä sitä aikaa. Ihmisten suhtautuminen ei ole vieläkään muuttunut joten vahva on oltava sen naisen, joka elatusvelvolliseksi ryhtyy.
Etköhän nyt yleistä tätä hommaa..Ite olen 4 lapsen yh-äiti eikä ole tarvinu olla yhteiskunnan elättinä..Itse elätän lapseni omilla tuloillani.Olen työttömänä ollut ja nyt opiskelen.Ja aina on ollut ruokaa pöydässä ja puhtaat,ehjät vaatteet.Meillä on oma koti ja oma piha missä lapset saavat vapaasti leikkiä ja temmeltää..Ja mitä siihen isään tulee..Ei koskaan ole lapsiinsa yhteydessä,ei soittele,ei edes tekstaria laita lapsille vaikka niin oli olevinaan hyvää ja rakastavaa isää ku vielä yhdessä oltiin..Taidat vain itse olla katkera ex-mies ja isä joka ei saanut lapsia itselleen..On olemassa hyviä ja huonoja äitejä ja isiä,mut se on todellinen typeryyden merkki jos noin ajattelee kuin sä..
..pelkkää kaurapuuroa korvien välissä?
Milloin raha alkoi ratkaisemaan? En todellaakaan halauisi elää yhteiskunnassa jonka kuvailet.
Eräs syy siihen että useammin äiti ottaa lapset on se, että monet miehet eivät lapsia haluaisi muuten kuin sen takia että ei tarvitsisi heistä maksaa! Minunkin ex olisi ottanut lapset "ettei tarvii niitä elareita maksaa" !! Kyllä nämä lapset on paljon rahaa tärkeämpiä.
Vai arvalla pitäsi lasten tulevaisuutta ratkoa? Uskomatonta soopaa.
Ja kuka äiti eroaa ja hajoittaa perheensä huvikseen?
Taitaa olla katkeraa kalkkia sulla joutavana..
Muuten hyvä kirjoitus, mutta ehdotuksesi ei tule saamaan kannatusta. Ei naisia kuin miehiäkään voi syyttää erosta yksistään, eiköhän syy ole molemmissa. Naiset ovat kylläkin saaneet aina pitää lapset, ja se on mielestäni ihmeellistä. Naiset saavat siis pitää eron tultua lapsensa ja mies maksaa elatusmaksut täälle, vaikka nainen ei olisikaan kelvollinen huoltajaksi. Tiedän monia tapauksia, joissa nainen on väkivältainen ja silti eron tullessa, saa pitää yksinhuoltajuuden. tiedän myös sellaisen tapauksen, jossa nainen oli väkivaltainen ja "opiskelee" ja silti yksinhuoltajuus määrättiin hänelle, vaikka mies haki yksinhuoltajuutta ja hänellä oli varallisuutta sekä jokapäiväinen työ.
Suomalainen oikeudenmukaisuus ei ole oikeudenmukaista ja rehellistä toimintaa. Siinä ei oteta huomioon tosiasioita.
Siinä mielessä olen kanssasi eri mieltä, että naiset vain haluavat tekaista lapset jostain kumman tekosyystä. Voihan niitäkin naisia olla, mutta etupäässä naiset ovat empaattisia ja ajattelevat yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa.
Mutta ehdotuksessasi oli erikoinen vivahde siinä mielessä, että lapset pitäisi syytää yhteiskunnan elätettäväksi. Ei ole hyvä idea, koska sukujuuret katoavat siinä systeemisssä. Lapset haluavat aikuistuttuaan tietää omat sukujuurensa ja mistä ovat kotoisin. Ehdotuksesi oli vähän niin kuin "koirankauppaa." Ihmislapsi on silti aina ihminen ja ansaitsee arvostusensa tässä maailmassa. Mieti filosofiasi uudelleen.
Eihän tänä päivänä mikään ulkopuolinen taho määrää kumman luo lapset jäävät asumaan - vanhemmat sopivat tästä keskenään. Vain muutama prosentti erotapauksista ovat sellaisia mistä sitten haetaan ulkopuolista apua - annetaan käräjäoikeudelle tehtäväksi päättää lasten asumisesta ja tapaamisista.
Noin 80% lapsista jää asumaan äidin luona - ja lähes aina yhteishuollossa.
Sen lisäksi yhteiskunta kyllä ottaa lapsia huostaan - n 1% lapsista elää huostaanotettuna. Lapselle on kuitenkin aina parempi että saa elää omien vanhempiensa kanssa jos vaan on mahdollista.
"Eihän tänä päivänä mikään ulkopuolinen taho määrää kumman luo lapset jäävät asumaan"
Voi hemmetti mitä soopaa, uskotko edes itse tuohon? Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sopuun kummalle lapset jäävät, niin mitenköhän päätös siitä saadaan aikaan ja kukahan sen tekee?
Tässä se villakoiran ydin on, klikkiytyneet sosiaalitantat määräävät lapsen käytännössä aina äidille. Tilanne on miehille paljon turhauttavampi kuin se kuuluisa lasikatto joka pysäytti naisten urakehityksen 60-luvulla. Sanon vielä kerran mikä tässä on vikana: sosiaalitantat eivät saa määrätä kummalle vanhemmalle lapset jäävät, se on aivan liian tärkeä kysymys heidän päätettäväksi. He saavat korkeintaan määrätä, että lapset otetaan vanhemmilta kokonaan pois.
Lisäksi aikuisen, työikäisen ihmisen ei pidä luulotella, että hän saa loputtomiin yhteiskunnan tukea. Jos hän ei pysty itsestään ja perheestään omillaan huolehtimaan, on lapset pelastettava yhteiskunnan huostaan. Äiti (siis yleensä äiti) voi saada lapsensa takaisin, jos hän saa taloutensa tasapainoon mutta ei ennen. Lapset tarkoittavat vastuuta ja se ei kyllä ole käynyt ihan selväksi muutamalle tämän maan äidille. Mitähän niidenkin naisten omat äidit ovat tyttärilleen opettaneet.
Joku tolkku tarvitaan tähänkin maahan, nythän naiset eroavat aivan persaukisena ja uskovat, että yhteiskunta auttaa. Siihen voi hyvinkin tulla muutos.
JOS vanhemmat eivät pääse sopuun niin he voivat hakea käräjäoikeudelta ratkaisun. Tilastojen mukaan vain muutama prosentti joutuu tähän - yli 90% erovanhemmista sopivat itse keskenään tuon asian. Sossuilla ei ole minkäänlaista valtaa määrätä lasta äidille tai isälle. Sossu tekee käräjäoikeuden pyynnöstä selvityksen jos tapaus menee oikeuteen.
Ja keneltäköhän käräjäoikeus pyytää asiasta lausuntoa, mikähän sen sisältö mahtaa olla yli 90%:ssa tapauksista ja kuinkahan usein käräjäoikeus tekee ylipäätään poikkeuksen minkään pyytämänsä lausunnon suosituksesta? Turha yrittää kiemurrella kun tiedät itsekin, että tilanne on mätä, ja siihen tulee muuten muutos.
tehdään erotilanteessa sopimukset. Lastenvalvoja siis valvoo lasten etua. Lasten etu on aina ensi sijalla ja lasten tulee voida asua vanhempiensa luona. Lapsella on yksi osoite virallisena osoitteena, mutta ei kai kukaan kiellä lasta olemasta yhtä paljon kummankin vanhemman luona, jos vain vanhemmat pitävät siitä huolen.
Vanhempien kanssa siis keskustellaan tarpeeksi monta kertaa juuri lasten edusta.
Nykyään lastenvalvojat eivät keskustele tarpeeksi tai tarpeeksi monta kertaa vanhempien kanssa lasten asioista. Vanhempien tulisi voida luottaa siihen, että tilanteet ovat hoidossa jos on vaikeaa, eikä pelätä ottaa yhteyttä avun antajiin. Eikä varsinkaan silloin, jos erotilanne on hankala. Lasten etua tulisi ajatella tarkasti ja tarvittaessa kokoontua yhteen useamman kerran.
Elatusvastuu ja elatusvelvollisuus on kuitenkin molemmilla ja siitä ei kannata väitellä. Lasten oikeuksista tavata vanhempiaan tulee molempien vanhempien huolehtia. En ymmärrä miksi näin ei toimita. Jos näin ei toimita, on jossain vikaa ja vika täytyy löytyä. Isällä ja äidillä on yhtäläinen oikeus olla vanhempina lapsilleen ja jollei jompi kumpi siihen pysty tai halua, niin vastuu jää toiselle ja lopulta yhteiskunnalle.
Jos vain muutama prosentti menee käräjäoikeuteen - mistä mahtaa johtua sitten että valtaosa lapsista asuu äitinsä luona - se johtuu siitä että isät ovat näin halunneet. Sitten jos tapaus menee oikeuteen niin aika tasan näyttää menevän silloin tuo lähihuoltajuus - mutta käytännön merkitystä sillä ei ole sen takia että yli 90% eroavista iseistä haluaa että lapsi asuu äidin luona.
eron jälkeen vapautta elää enemmän ilman kodin velvotteita. Hän eli niin myös avioliiton aikana.
Työ ja oma vapaa-aika olivat ensi sijalla silloin ja myös eron jälkeen. Riitaa ei lasten asuinpaikasta tullut, vaan lapset muuttivat äidin luokse. Nyt toivon kaikkein eniten sitä, että mies olisi isänä lapsilleen läsnä enemmän ja tajuaisi vihdoin lasten arvon myös itselleen.
Tuntuu, että tätä asiaa eivät miehet mieti silloin, kun perhe on vielä yhdessä. Lasten merkitys korostuu eron jälkeen ja jotkut isät heräävät isyyteensä lopullisesti vasta silloin. Jos heräävät silloinkaan. Surullista on, jolleivat herää ja pidä oikeuksistaan kiinni isinä omille lapsilleen.
Kommentoit perunoista kun minä kirjoitan porkkanoista, oletko kananaivo?
JOS molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä kummalle lapset jäävät NIIN asia on sillä selvä.
JOS KUITENKIN vanhemmat eivät keskenään pääse lasten huoltajuudesta yhteisymmärrykseen NIIN joku byrokraatti määrää huoltajuuden jommalle kummalle vanhemmista, käytännössä aina äidille, JA se asia on päin helvettiä.
Kukaan kolmas osapuoli ei saa olla oikeutettu määräämään kummalle vanhemmalle lapset jäävät. Kummallakin vanhemmalla on viranomaisten edessä oltava yhtäläinen oikeus lapsiin.
JOS vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen niin käräjäoikeus ratkaisee - ja silloin isät yhtä vahvoilla (poikkeuksena ihan pienten lasten kohdalla). Onneksi vain muutama prosentti joutuu oikeuteen - suurin osa vanhemmista fiksuja ja sopivat näistä keskenään.
"JOS vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen niin käräjäoikeus ratkaisee"
Niin todella tekee. Eikä se asia kuulu käräjäoikeudelle yhtään.
Onneksi harva joutuu turvautumaan oikeustiehen - mutta kai joku keino pitää olla jos ei vanhemmat pääse sopuun. Silloin käräjätuomari selvittää mikä olisi LAPSELLE parasta ...
JONKUN ON RATKAISTAVA, jos vanhemmat eivät pääse sopuun yhdessä. Tämä on selvä asia.
Kuka on oikea tekemään tämän ratkaisun, se onkin toinen juttu. Lain mukaan se on käräjätuomari.
Tietenkin se voisi olla vaikka Herra Huu ja ratkaisu tehtäisiin kädestä katsomalla.
Tärkeintä lienee, että lapsilla on hyvä olla!