Jos jälleenyntymisoppi olisi saanut jäådä raamattuun?
Olisiko kristinusko paljonki erillaisempi
Anonyymi-ap
2641140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 264
Vanhimmat
Koska se siellä oli?
Varhaiskristillisyydessä apollonius Tyanalaisen aikaan.
https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Why Was Reincarnation Removed From The Bible?
Why Was Reincarnation Removed From The Bible?
https://www.youtube.com/watch?v=SyLzt_3Vyds&t=4s
Lukuisia kertoja olen saanut kuulla tuon faktana esitetyn väitteen, että kristinuskoon on alun perin kuulunut jälleensyntymisoppi, joka on poistettu kristinuskosta. Erityisesti vaihtoehtoisen henkisyyden kentällä näkemykseen törmää säännöllisesti. Viimeksi löysin väitteen uusimmassa Ultra-lehden (5-6/2015) artikkelissa, joka käsitteli jälleensyntymisoppia. Gallup Ecclesiastican (2011) mukaan 10 % suomalaisista ilmoitti uskovansa jälleensyntymiseen.
Keskusteltaessa jälleensyntymisopista ja kristinuskosta nousee kirkkoisä Origeneen (n. 185 – 254) nimi usein ensimmäisenä esille. Hän on ollut kiistanalainen teologi ja mystikko. Laajalle levinnyt käsitys on, että Origenes on ollut jälleensyntymisopin kannattaja. Tähän näkemyksen liittyy keskeisesti väite, jonka mukaan jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta (Raamatusta) Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553.
Väite perustuu sekaannukseen. Origenes oli päätynyt pre-eksistenssiopin kannalle, ja kyseinen kirkolliskokous irtisanoutui tästä ja muutamista muista Origeneen tulkinnoista, jotka eivät liittyneet jälleensyntymisoppiin. Kyseisessä kirkolliskokouksessa ei jälleensyntymisoppia käsitelty. Pre-eksistenssiopilla Origenes tarkoitti, että sieluilla oli taivaallinen olomuoto ennen maallista olomuotoa.
Kyllä Origines ja varmaan joku muukin on opettanut reinkarnaatiota varhaiskristillisyydessä mutta kaikki on sensuroitu ahdasmielisten piispojen toimesta kirkolliskokouksissa.
Jopa Jeesuskin on ehkä opettanut reinkarnaatiota, hänhän oli indiassa oppimassa budhalaisuutta.
Mutta JEESUKSEN OPETUKSELLA ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa!
Jeesus on kristinuskossa vain puhumanaan Jumalana, taivasten valtakunnan Isänä, teurastettu uhrilammas, että pelastuu tekemään vaikka sitä pahaa mitä vihaa puhtaalla omallatunnolla.
Edelleenkin löytyy Raamatusta Paavalin Roomalaiskirjeen 7. luvusta!
Ei olisi ollut likikään niin myyvä kuin katteeton lupaus iankaikkisesta elämästä. Olisi saattanut jäädä vuohipaimenten uskomukseksi eikä olisi saastuttanut puolta maailmaa ja hidastanut ihmiskunnan kehitystä.
Ovelaa, eikä tässä vielä kaikki....
Juuri näin!!
Jälleensyntymisoppiin kuuluu oleellisesti karman laki
Kukaan ei uskaltaisi tehdä pahaa vaan pelkkiä hyviä tekoja. Kaikki teot heijastuvat takaisin.
Ja juuri siksi se ei voi kuuluakaan kristinuskoon!
Kolminaisuusopin keksi Tertulliannus
Lainaus vikipediasta
"Tertullianus (Quintus Septimius Florens Tertullianus) (noin 160–220) oli kirkollinen johtaja ja merkittävä kirjailija kristinuskon varhaisina vuosina. Tämän vuoksi hänet luetaan kirkkoisien joukkoon. Tertullianus vaikutti Roomassa 200-luvun ensimmäisellä kolmanneksella. Hän oli Irenaeuksen oppilas.[1] Tertullianus syntyi, eli ja kuoli Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa.
Tertullianus oli latinankielisen lännen kirkon ensimmäisiä suuria kirjoittajia, ja hänet tunnetaan ”latinalaisen kirkon isänä”. Tertullianus loi kirjallisen tuotantonsa avulla perustan länsimaiselle teologiselle ajattelulle. Hänen ja myöhemmin Cyprianuksen ansiosta latinalaisesta Pohjois-Afrikasta tuli läntisen katolilaisuuden hengellinen keskus.[2]
Tertullianus muotoili ensimmäisenä lännessä varsinaisen kolminaisuusopin. Kysymyksessä hän tuli määränneeksi lännen trinitaarista ja kristologista ajattelua seuraaviksi vuosisadoiksi.[2] Hän toi termin pyhä kolminaisuus (latinan trinitas) kristilliseen sanastoon, ja esitteli siihen liittyvän ajatuksen kolmesta persoonasta, mutta yhdestä olemuksesta (latinan tres personae, una substantia, kreikan treis hypostases, homoousios).[3]"
Noin kymmenen vuotta uskoontulemisensa jälkeen Tertullianus siirtyi vuonna 207 montanolaisuuteen. Tämän jälkeen häntä pidettiin kirkossa luopuneena skismaatikkona.[4] Siksi häntä ei koskaan julistettu pyhimykseksi katolisessa kirkossa.
Miten liittyy aloitukseen tuo?
Ehkä siten, että juuri kolminaisuusoppi on se, jossa määritellään Jeesuksen olevan yksi persoona opettamansa hyvän isä Jumalan kanssa, joka on tuo Paavalin opin teurastettu uhrilammas niin, että pelastuu tekemään vaikka sitä pahaa mitä vihaa, joka on koko kristinuskon perusta.
>>Jälleensyntymisoppiin kuuluu oleellisesti karman laki
Kukaan ei uskaltaisi tehdä pahaa vaan pelkkiä hyviä tekoja. Kaikki teot heijastuvat takaisin.>>
Joo Intiassakin tehdään vaan hyviä tekoja.
😄😄😄😄😄
Mutta uskovatko he karmaan.? Jos uskoo karmaan
niin ei uskalla tehdä pahaa.
Kyllä olisi.
Silloin julma oppi ikuisesta helvetistä kukistuisi automaattisesti. Sillä ikuinen helvetti ja jälleensyntyminen sulkevat toisensa pois. Mitä kaikkea ei tehdä ihmisten hallitsemiseksi.
"Jos jälleenyntymisoppi olisi saanut jäådä raamattuun?"
Silloin olisi kaikki paljon armeliaampi.
"Joo Intiassakin tehdään vaan hyviä tekoja".
Tarkoitat ilmeisesti koko itäistä pallonpuoliskoa, koska suuri osa heistä uskoo jälleensyntymiseen.
"Jos uskoo karmaan
niin ei uskalla tehdä pahaa".
Ihmisluonto on sellainen, että vaikka uskoisimme karmaan, haluamme silti tehdä pahaa. Useat ihmiset.
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Rajatieto TV: kirjahaastattelu: Nasaretin miehen salaisuus -Taavi Kassila 2016
Juu mutta se ei ole silloin kristinuskoa, jolla juuri pelastutaan tekemään pahaa.
Juuri näin.
Kristinusko ei liity millään tavalla armeliaisuuteen, vaan pahuuteen.
>>Mutta uskovatko he karmaan.? Jos uskoo karmaan
niin ei uskalla tehdä pahaa.>>
Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin.
Ja kristinuskossa uskotaan vain tosi Jumalan kidutuskuolemaan.
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Ja Suomessa jotkut ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, uskovat jumalanpilkkaan ja pahuuteen. Lähetetään internetissä viestejä, joissa kehotetaan tappamaan ei-kristittyjä.
Mutta entäs tämä? Esimerkkejä kristittyjen monista viesteistä:
"AP on antikristuksen lakeija joka sotii Kaikkivaltiaan Jumalan luomaa järjestystä vastaan. Jokainen uskovainen joka surmaa AP:n ansaitsee paikan Taivasten valtakunnassa. AP taas joutuu ikuiseen kadotukseen tuliseen järveen Pedon seuraksi."
"Uskotko, vedatekstisuoltaja, jos sanon, että laita yksikin tekstisi tämän jälkeen, niin ammun sinut?"
Kristitty kirjoitti liäksi että: "Minulle riittää, että aloitetaan tyhmistä".
Elikää vääräuskoisten tappaminen pitää aloitta tyhmistä.
Ensin pitäisi aloittajan edes ymmärtää mikä faktana on kristinusko ja sitten vasta miettiä, että miten siihen voisi edes sopia jälleensyntyminen.
Ihan faktana ja varsinkin luterilaisuus Raamatusta piirtää kristinuskon juuri sellaisena kuin se Paavalin syntiopilla Raamatussa on: tapetaan Jeesus tosi Jumalana kirottuna ristille niin, että pelastutaan palvelemaan lihalla synnin lakia ja mennään helvetintuleen, siunataan sieluttomana maaksi maatumaan ja odottamaan fyysistä ylösnousemusta maailmanlopun päivänä, kun kaikki fyysinen tuhoutuu.
Mihin sinä tähän laitat jälleensyntymisopin?!
Katolisuuteen liittyy ainoastaan se ero, että voit tuolta tulesta yrittää keplotella itsesi pihalla, kun Lutherin mukaan se on yksin armosta, jos teurastettuna uhrilampaana palvomasi tosi Jumala tulee pelastamaan.
Koittakaapa nyt tajuta, että se ristille nauloilla kidutettuna, tapettuna, raadeltuna ja kirottuna oleva hyvän ihmisen tunnuskuva, ei todellakaan edusta hyvää tietoa, vaan äärimmäisen pahaa tietoa.
Lutherin sanoin Paavali opillaan haluaakin meidän olevan ja tekevän kaiken niin, että se ansaitsee vain vihan, eikä mitään armoa ja uskovaiset juutalaisen Paavalin mukaan ovat jo luonnostaan vihattavia.
Kristinusko Raamatusta on aivan äärimmäinen esimerkki Luojajumalan sanoista luomiskertomuksesta, että miksi ihmiseltä oli suojattava ikuinen elämä.
Ja tästä syystä juuri fyysinen ylösnousemus maalman viimmeisenä päivänä, kun kaikki palaa, että on viimeisen päälle varmistettu Paavalin syntioppia seuraavan ihmisen, uskovaisen ikuinen katoaminen vihattavine luonteineen. Myös tämä on Raamatussa.
Paavalin oppi on lusteiden kerääminen ja tulessa polttaminen Raamatun mukaan.
Ja tähän Paavalin oppiin perustuu koko kristinusko.
Kerroin miten se Raamatun mukaan menee Jeesuksen kylväjävertauksin, mutta totuus halutaan nyt moden toimesta sensuroida.
Kiitos, että edes tämän päästit läpi. On se kurjaa, kun pitää ryhtyä täällä jo Raamattuakin sensuroimaan, mutta ei ole ensimmäinen kerta.
Muuten, se pappien tehtävä elon viljan kypsyttämisestä on mustaa valkoisella painettuna erään kirkkoherran omina sanoina, ei minun keksintöni.
Kirkkoherra Matti Huovinen, Merimasku:
”Olen yrittänyt kylvää hyvää Jumalan sanan siementä, jos se itää niin minä en ole sitä enää näkemässä. ELONKORJUUSSA ovat sitten toiset ihmiset."
http://www.merimasku.fi/lehdet/Lehti_2013_aukeamat.pdf
Elonkorjuussa ovat sitten toiset ihmiset - ei Jumala.
Ja tämähän ei tarkoita sitä, että kaikki papit olisivat Raamattunsa lukeneet, ja etteikö heistäkin lusteita löytyisi.
Juuri kuulin teologikeskustelussa papin suusta pöyristyttävän väitteen tällä opilla taivaaseen menosta.
Taitaa olla kamalampi kuin islam.
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Ja Suomessa jotkut ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, uskovat jumalanpilkkaan ja pahuuteen. Lähetetään internetissä viestejä, joissa kehotetaan tappamaan ei-kristittyjä.
Mutta entäs tämä? Esimerkkejä kristittyjen monista viesteistä:
"AP on antikristuksen lakeija joka sotii Kaikkivaltiaan Jumalan luomaa järjestystä vastaan. Jokainen uskovainen joka surmaa AP:n ansaitsee paikan Taivasten valtakunnassa. AP taas joutuu ikuiseen kadotukseen tuliseen järveen Pedon seuraksi."
"Uskotko, vedatekstisuoltaja, jos sanon, että laita yksikin tekstisi tämän jälkeen, niin ammun sinut?"
Kristitty kirjoitti liäksi että: "Minulle riittää, että aloitetaan tyhmistä".
Elikää vääräuskoisten tappaminen pitää aloitta tyhmistä.
https://www.hs.fi/paivanlehti/12042017/art-2000005166641.html
Kuolleista herättämistä, sukuelinten koskettelua, ihmeparantamista – uusi kirja kertoo sisäpiiristä käsin, millaisia ovat suomalaiset uskonlahkot
Terho Miettinen kasvatettiin helluntailaiseksi. Hän erosi liikkeestä jouduttuaan seuraamaan, kuinka hänelle tuttua vainajaa yritettiin herättää henkiin. Tänään julkaistaan Miettisen ja Raija Pellin tietokirja Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa. Se kertoo hengellisistä hyväksikäyttäjistä karismaattisissa uskonyhteisöissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14811472/uusi-kirja-harhaanjohtajat
Kirja
https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2286448
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Ja sitten taas mennään tosiasioista vinoon, että kolisee.
Juu, se antikristus on se Jeesuksen uusi tuleminen, joka vie teiltä sen teurastetun uhrilampaan, että jouduttekin vastaamaan itse teoistanne.
Ja sitten alkaa sen Jeesuksen kylväjävertauksen elon leikkuu.
Nykyaikaiset uskonnot ovat pelkkää tietämättömyyttä:
"Minä olen kiivas Jumala, palvo ainoastaan minua, älä muita. Jos et tee niin, tuhoan sinut, joudut ikuiseen helvettiin. Ja ihmiset palvovat pelosta.
Missä on rakkaus? Ei ole lainkaan rakkautta.
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
ihmisillä on taipumus "kiehua" omassa alakulttuurissaan, jolloin muiden perinteiden kannattajat mielletään oletusarvoisesti ideologisiksi vihollisiksi. Ja tietyissä historiallisissa olosuhteissa viholliset, kuten tiedämme, julistetaan sotaan. Uskontojen vuoropuhelua estää niin sanottu "uskonkateus", joka luo jonkin uskontokunnan edustajalle tunteen ylivertaisuudesta muihin nähden ja tunteen siitä, että hänellä on totuusmonopoli. Yleensä tämä johtuu alhaisesta sivistyksestä, halusta olla aina ja kaikkialla oikeassa ja tiedon puutteesta.
On virheellistä arvioida yhtä perinnettä suhteessa toiseen, koska silloin ei voida välttää subjektivismia.
Kristinusko on vain kahden tuhannen vuoden historiansa aikana jakautunut yli kahteentuhanteen eri virtaukseen. Tämä osoittaa, ettei perinteen säilyttämiseen ja hengellisen tiedon välittämiseen ole olemassa mitään mekanismia. Jos tämä pirstoutumisen suuntaus jatkuu, kristillisen opetuksen eheys katoaa kokonaan, ja tulevien sukupolvien on hyvin vaikea ymmärtää sen ydintä.
Kaikki on todella eri tavalla, kuin ajattelemme.
Juudaksen evankeliumin (toinen tai kolmas vuosisata jKr.) kääröt sisältävät kaksi keskeistä ajatusta: maailman luomisen enkeleiden toimesta ja Juudaksen Kristuksen pettämisen pelastavan roolin. Jeesus tekee sopimuksen Juudaksen kanssa, josta ei tule petturia vaan marttyyri ja sankari. Vapahtaja valitsee tämän opetuslapsen ja paljastaa hänelle tärkeimmät salaisuudet, muun muassa ristiinnaulitsemisen ja Juudaksen oman kohtalon…
Evankeliumitekstin luettavissa oleva osa kertoo: Juudas ei ollut petturi, vaan oli omasta pyynnöstään pettänyt Kristuksen roomalaisille. Juudas oli itse asiassa menestynein opetuslapsi ja ainoa, jonka Vapahtaja oli valinnut paljastamaan koko totuuden. Niinpä Kristus puhuttelee Juudasta sanoilla: "Tule, että minä opetan sinulle salaisuuksia, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt", jota seuraa ilmestyksen kuvaus. Evankeliumissa kuvatut Jeesuksen ja opetuslasten väliset keskustelut (erityisesti jakso, jossa opetuslapset - kaikki paitsi Juudas - pyytävät Kristusta selittämään heidän yhteistä näkyään Herran nimissä tapahtuvasta julmasta uhrista, ja hän selittää, että uhrin toteuttajat ovat opetuslapsia itseään ja uhrit ovat väkijoukkoa, Se, että Juudas on ainoa, joka ymmärtää Kristuksen suunnitelman täydellisesti, ja siksi hän suostui ottamaan siinä tärkeän roolin luopuen kaikesta - ikuisesta kunniasta, evankeliuminsa tunnustuksesta ja jopa hengestään.
Kun Jeesus kantoi ristiä harteillaan (hän käveli paikalle, jossa hänet oli määrä ristiinnaulita), tien molemmin puolin oli joukko miehiä ja naisia. Ja hän käveli. Yhtäkkiä hän katsoi Juudaksen kasvoihin. Ihmisjoukko seisoi molemmin puolin, hän käveli risti olkapäillään, hän käveli kohti ristiinnaulitsemispaikkaa. Yhtäkkiä hän katsoi Juudasta silmiin. Juudas näki jotain Jeesuksen silmissä ja juoksi puoliksi tajuttomana pois: "Mitä minä olen tehnyt? - Hän alkoi katua. - Mitä minä olen tehnyt?" Juudas kääntyi. Luulen, että se mitä Juudas näki Kristuksen silmissä... Kristus käveli pää alaspäin, mutta yhtäkkiä hän nosti päätään ja katsoi Juudasta silmiin.
Kristuksen katseesta Juudas luki seuraavaa: "Sinun uhrisi minun kunniakseni on ylenpalttisen suuri. Olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa. Nimesi tulee tunnetuksi: olet pettänyt minut, suuri uhraus sinulta, jonka tarkoituksena on korottaa nimeäni. Olen ikuisesti velkaa sinulle, Juudas. Sinä kaadut ja siten korotat minua, sinun kaatumisesi palvelee minun korotustani. Sinun ikuinen häpeäsi edistää minun ikuista kunniaani tässä maailmassa. Anna minulle anteeksi. Juudas, anna minulle anteeksi! Käytän henkeäsi "ostaakseni" kunniani. Se on välttämätöntä maailman parhaaksi. Minä olen valinnut sinut."
Itä-heidän filosofiansa ylittää meidän, länsimaisen filosofian, ylivoimaisesti.
Outoa, että tässä abrahamilaisessa uskonnossa ei ole armeliaisuutta, kuten idässä.
Luulisi, että asian pitäisi olla toisin päin.
Tai sitten tämän uskonnon sanomaa on muutettu ja sen seuraajat ovat vääristäneet sen tunnistamattomaksi.
Voisitko mitenkään lukea edeltä MITÄ KRISTINUSKO ON RAAMATUN JA TEOLOGIAN MUKAAN? Kiitän.
Ylen aamu-tv: Uskon varjolla tehdyt väärinkäytökset
Uutuuskirja Harhaanjohtajat kertoo kristinuskon varjolla tapahtuvasta manipuloinnista, väärinkäytöksistä, hyväksikäytöstä ja huijauksesta. Vieraina Terho Miettinen Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja ja rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja Raija Pelli.
Uskonyhteisöistä kirjan kirjoittanut Raija Pelli: "Pahimmillaan lahkot imevät ihmiset katalasti kiduksiinsa"
Hyväksikäyttöä, pedofiliaa, rankkaa rikollisuutta. Sitä kaikkea uskonyhteisöt ovat pahimmillaan, kerrotaan tuoreessa Harhaanjohtajat -kirjassa.
Raija Pelli ja Terho Miettinen kirjoittivat kirjan kristinuskon varjolla tapahtuvista väärinkäytöksistä, hyväksikäytöstä ja petoksista.
Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa -kirja (Docendo) julkaistaan tänään keskiviikkona.
Kirjassa Miettinen ja Pelli muistuttavat siitä, että sokea luottamus uskon nimissä esiintyviin tahoihin voi olla tuhoisaa.
Terho Miettinen syntyi itse helluntailaiseen perheeseen, joten hänellä on pitkä kokemus hengellisistä suuntauksista. Hän irtaantui uskonyhteisöstä vasta aikuisena, ja irtautuminen oli kivulias kokemus.
Miettinen on nykyään Uskontojen uhrien tuki-yhdistyksen puheenjohtaja.
Raija Pelli lähti mukaan kirjaprojektiin vuosi sitten.
- Halusimme kertoa kirjassa totuudenmukaisesti siitä, mitä elämä on lahkolaisena, kun ollaan syvällä sisällä. Kirjoitusprosessi oli raskas, mutta saimme paljon kannustusta ja työmme on koettu rohkeaksi, Pelli kertoo Iltalehdelle.
Voimakasta manipulointia
Yksi syy Miettisen ja Pellin aihevalintaan oli sen ajankohtaisuus.
- Uuskarismaattiset liikkeet ovat selkeästi nostaneet kannatustaan. Toki näitä uskon varjolla keinottelijoita on ollut kautta aikojen. Tuntuu, ettei se koskaan lopukaan, Pelli sanoo.
Kirjaa kirjoittaessa Pelli oppi, että ihmisille luvataan uskonyhteisöissä paljon, mutta heille annetaan usein todella vähän.
- Se, miten ihminen imetään lahkon sisään, on aika voimakasta. Sitä voisi luonnehtia rakkauspommitukseksi. Voimakas manipulointi ja suggerointi alkaa myöhemmin. Kun ihminen vastaa lahkon kutsuun, niin kovin moni ei tiedä mihin ryhtyy. Pahimmillaan se imee ihmisen katalasti kiduksiinsa.
Paljon pahaa
Harhaanjohtajat -kirjassa kuvataan muun muassa uskonyhteisöjen nurjia puolia, joita tuntuu riittävän.
Pelli muistuttaa, että kaikki hengellisyys ja lahkolaisuus ei suinkaan ole pahasta, mutta huolestuttavaa on kuitenkin se, että pahimmillaan lahkoissa esiintyy todella outoja ilmiöitä.
- Ääritapauksissa se voi olla hyväksikäyttöä ja hyvin rankkaa rikollisuutta, esimerkiksi pedofiliaa. Myös taloudellista hyväksikäyttöä on todella paljon.
Ei ihmeparantumisia
Suuri osa hengellisten yhteisöjen jäsenistä syntyy suoraan lahkolaisiksi. Tällaisissa tapauksissa ihminen oppii jo lapsena tiukan uskonnollisuuden.
Jotkut menevät mukaan lahkoihin vasta myöhemmin.
- On eri asia synnytäänkö sinne vai mennäänkö mukaan vasta aikuisena. En löytänyt kirjaa tehdessä patenttia vastausta siihen, miksi ihminen menee mukaan näihin yhteisöihin.
- Yksi selitys on se, että jos ihminen on omassa elämässään tienhaarassa, vaikeassa paikassa, niin hengellisyys voidaan kokea helpotukseksi. Ihmisellä saattaa olla työttömyyttä, sairautta, avioero, ja voi tuntua vaikealta selvitä tilanteesta yksin. Näissä kohdissa lahko voi helposti temmata mukaansa.
Pelli muistuttaa ihmisiä olemaan tarkkana uskonyhteisöjen kanssa.
- Niiden anti voi jäädä todella niukaksi. Mitään ihmeparantumisia ei ole olemassa.
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Mutta, mutta:
Uskonyhteisöistä kirjan kirjoittanut Raija Pelli: "Pahimmillaan lahkot imevät ihmiset katalasti kiduksiinsa"
Hyväksikäyttöä, pedofiliaa, rankkaa rikollisuutta. Sitä kaikkea uskonyhteisöt ovat pahimmillaan, kerrotaan tuoreessa Harhaanjohtajat -kirjassa.
Harhaanjohtava termi
Kirjoittajat ovat huolissaan myös sairaista ihmisistä ja vanhuksista, jotka tarttuvat uskonyhteisöjen lupaamaan apuun.
- Hädässä ihminen tarttuu helposti lahkon kutsuun. Siellä luvataan paranemista ja rukoilua. Ei sairauksia voi uskonnolla parantaa. Lisäksi rukoilemiseen liittyy usein raha ja ihmisiä voidaan käyttää taloudellisesti hyväksi.
Pelli ja Miettinen kertovat kirjassa monista eri uskonyhteisöistä, joissa on niin sanotut karismaattiset johtajat. Pelli toivoo, että heistä käytettäisiin mieluummin sanaa vahvauskoinen kuin karismaattinen.
- Karismaattisuus on outo ja harhaanjohtava termi, jota käytetään näistä johtajista. Yhteistä heille on, että he ovat hyvin eteviä puhujia.
- Esimerkiksi Patrick Tiainen on vasta 23-vuotias, mutta hän kertoo vierailleensa taivaassa ja nähneensä lapsen heräävän kuolleista. Toivoisin, että ihmiset harjoittaisivat kritiikkiä, ennen kuin uskovat tällaista. Asioita pitää pystyä tarkkailemaan myös järjen kautta.
Heikko valvonta
Suomessa uskonyhteisöjä valvotaan vain niitä perustettaessa, mutta Pelli toivoo, että valvontaa parannettaisiin.
- Se on nurinkurista, että yhteisöjä ei voida enää valvoa, kun toiminta on käynnissä. Sitä pitäisi tarkentaa.
- Uskonvapauslaki Suomessa on aika höllä, ja sitä voisi vähän tarkentaa. Lainsäädännöllä näille yhteisöille pitäisi pystyä asettamaan tarkemmat rajat.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201704122200099715
Tästä lisää.
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Etkö tiedä, että kristinuskolla on pakanalliset juuret?
Pääsiäinen
Jopa pääsiäinen, jonka monet olettavat perustetun Jeesuksen ylösnousemuksen juhlistamiseksi, on täynnä yhteyksiä pakanuuteen. Nimi "pääsiäinen" juontaa juurensa muinaisen kaldealaisen jumalatar Astarten nimestä, joka tunnettiin nimellä "taivaan kuningatar". Hänen babylonialainen nimensä oli "Ishtar". Koska useimmat kielet ääntävät "I" sanana ee, ei ole vaikea ymmärtää, miten eesh-tar ja sen kielelliset muunnokset voisivat lopulta muuttua pääsiäiseksi (ks. Vine's Complete Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1985, New Testament Section, s. 192, "Easter").
Rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarena Ištarin symboleina olivat - arvaatte varmaan - munat ja kanit! Kanit voivat synnyttää useita pentueita vuodessa, joten ne olivat näille muinaisille ihmisille tuttuja erittäin hedelmällisiä eläimiä. Ishtaria palvottiin vuotuisen kevätjuhlan aikana, jotta hänen hedelmällisyyden siunaustaan voitiin pyytää tuohon aikaan vuodesta istutettaville viljelykasveille. Munien koristelu palvontakeinona vaikuttaa harmittomalta, kunnes otetaan huomioon, että ihmiset harjoittivat myös rituaalisia seksiakteja, usein temppeliprostituoitujen kanssa, jumalattaren kunniaksi (Nelson's New Illustrated Bible Dictionary, s. 509, "Gods, Pagan"). Tämä ei kuulosta kovin kristilliseltä, mutta silti useimmat kristityt yhdistävät edelleen munat ja puput siihen, mitä he pitävät vuoden juhlallisimpana juhlapäivänä.
Perinteiset kristilliset opit
Valitettavasti jotkin perustavanlaatuisimmista asioista, joihin useimmat kristityiksi tunnustautuvat uskovat, ovat peräisin pikemminkin muinaisesta pakanuudesta kuin Raamatusta. Ajatus siitä, että ihmisillä on kuolematon sielu, opetettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa. Myös kreikkalaiset opettivat, että sielu erottuisi kuoleman hetkellä fyysisestä ruumiista (Jewish Encyclopedia, 1941, Vol. 6, s. 564, 566, "Immortality of the Soul"). Tämä ajatus sulautui kristinuskoon kreikkalaisesta filosofiasta. Se ei tullut innoitetusta Raamatusta.
Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, niin myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.
Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.
Tammuzin kaldealainen symboli oli kirjain tau, joka näkyy san-serif-kirjaimella kirjoitettuna t-kirjaimena ja jota yleisesti pidetään ristinä (Babylonian Mystery Religion, s. 51; Vine's, "Cross, Crucify"). Vaikka Raamattu todellakin opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, ristiinnaulitsemisen muodosta ei ole tietoa. Tuohon aikaan roomalaiset käyttivät erimuotoisia pystypaaluja, joista osa oli ristipalkeilla ja osa ilman. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että alkukirkko olisi koskaan käyttänyt ristiä uskonnollisena symbolina, mutta useat pakanalliset uskonnot olivat käyttäneet sitä jo vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää.
Miten palvoa Jumalaa
Miksi suuri osa nykyajan kristillisistä rituaaleista ja uskomuksista perustuu muinaisiin pakanallisiin käytäntöihin eikä niinkään Raamattuun? Eikö riitä, että ihmiset kunnioittavat Jumalaa miten haluavat? Inhimillinen logiikka saattaisi sanoa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa osoittaakseen henkilökohtaista uskonnollista uskoaan, kunhan tarkoituksena on palvoa Jumalaa. Jumalalla on kuitenkin paljon erilainen näkemys.
Kun hän antoi muinaisille heprealaisille ohjeita siitä, miten häntä tulisi palvoa, Jumala myös käski heitä hyvin nimenomaisesti olemaan lainaamatta tai kopioimatta heitä ympäröivien pakanallisten kulttuurien käytäntöjä. Hän sanoi: "Älkää kyselkö heidän jumaliensa perään sanoen: 'Kuinka nämä kansat palvelivat heidän jumaliaan? Niin minäkin teen.' Älä palvele Herraa, sinun Jumalaasi, sillä tavalla" (5. Moos. 12:30-31). Uskollisuudessa on kyse siitä, että Jumala määrittelee, miten häntä tulisi palvoa, ei ihminen: "Mitä tahansa minä käsken sinulle, pidä tarkoin kiinni siitä; älä lisää siihen äläkä ota siitä pois" (5. Moos. 12:32).
Jeesus tarjosi meille kaikille haasteen: "Mutta se hetki on tulossa, ja se on jo nyt, jolloin oikeat palvojat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä etsii sellaisia, jotka häntä palvoisivat" (Joh. 4:23). Elämme maailmassa, jossa totuus - erityisesti uskonnollinen totuus - on historiallisesti petetty. Mutta kun opit totuuden, ota vastaan Kristuksen haaste: usko se ja seuraa sitä. Jumala etsii sinua.
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Etkö tiedä, että kristinuskolla on pakanalliset juuret?
Joulu
Muinaisessa Ranskassa ja Britanniassa druidit järjestivät talvipäivänseisauksen aikaan 12-päiväisen juhlan. He uskoivat, että se oli vuotuisen taistelun huipentuma kuolemaa edustavan jääjättiläisen ja elämää edustavan auringonjumalan välillä. He rakensivat suuria nuotioita kannustaakseen ja auttaakseen mestariaan, aurinkoa. Druidit ja muut pakanalliset johtajat tiesivät, kuten mekin nykyään, että päivät pitenevät aina, kun kalenteri etenee talven kautta kohti kevättä, riippumatta heidän vuodenaikarituaaleistaan - mutta silti he pitivät niistä kiinni (L. W. Cowie ja John Selwyn Gummer, The Christian Calendar, 1974, s. 22). Valitettavasti niin tekee suuri osa kristinuskosta nykyäänkin.
Se, mitä nykyään pidetään Kristuksen syntymän juhlana, alkoi pakanallisena keskitalven juhlana. Yksi tämän juhlan epäraamatullinen perinne on vihreyden käyttö. Vihreillä kasveilla koristelu joulukuun lopusta tammikuun alkuun oli yksi tapa, jolla druidit "kunnioittivat ja kannustivat" auringonjumalaa talvipäivänseisauksen aikaan. Perheet kaatoivat yleensä ikivihreän puun ja toivat sen kotiinsa, jossa se koristeltiin ja asetettiin näkyvälle paikalle. Keskiajalla tämä pakanallinen rituaali säilyi, ja lopulta sitä muokattiin ja sille annettiin kristillinen leima, kun roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat pyrkivät saamaan ihmiset palvomaan Jumalan poikaa eikä auringonjumalaa. Aikanaan saksalaiset siirtolaiset toivat ikivihreiden puiden koristelun Amerikkaan, jossa se on kukoistanut. Kuten olet ehkä jo arvannutkin, myös kuuluisan joululaulun "Joulun kaksitoista päivää" ovat peräisin pakanallisesta juhlasta (ibid.). (Lisätietoja juhlan pakanallisesta alkuperästä on kohdassa "Is Christmas Phony?").
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Etkö tiedä, että: Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin
Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".
Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."
Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.
Suuret intialaiset viisaat, kuten Sri Aurobindo ja Sri Sri Ravi Shankar, Art of Livingin perustaja, ovat usein huomauttaneet, että tarinat, jotka kertovat kuinka Jeesus tuli Intiaan aloitettavaksi, ovat todennäköisesti totta. Sri Sri Ravi Shankar toteaa esimerkiksi, että Jeesus toisinaan toi oranssin viittauksen, hindu-symbolin maailman luopumisesta, joka ei ollut tavanomainen käytäntö juutalaisuudessa.
"Samalla tavalla", hän jatkaa, "Virgin Mary katolisuuden palvonnassa luultavasti on lainattu Hevian hovin kultti Devi". Myös kelloja, joita nykyään synagogissa ei löydy juutalaisuuden hengissä, käytetään kirkossa, ja me kaikki tiedämme niiden merkityksen buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa tuhansia vuosia, jopa tähän päivään saakka.
Hindulaisuuden ja kristinuskon välillä on monia muita yhtäläisyyksiä, mukaan lukien suitsukkeen käyttö, pyhä leipä (prasadam), erilaisten kirkkojen alttarit (jotka muistuttavat monien jumalien jumaluuksia hindujen temppeleissä), rukoilevat rukousta rukousta (Vedic japamala) , kristillisen kolminaisuuden (antiikin Vedic kolminaisuus Brahma, Vishnu ja Shiva kuin luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä vastaavasti samoin kuin Herra Krishna kuin Korkein Herra, kaiken perversoiva Brahman kuin pyhä haamu, ja Paramatma kuin laajennus tai Herran poika), kristilliset kulkueet ja ristin merkki (anganyasa) ja niin monet muut.
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
"Intiassa uskotaan karmaan. Ja raiskauksiin".
Etkö tiedä, että: Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Tästä
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/10/paasiainen
Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä
Pääsiäisnoidat ja virpomisloitsut: itä kohtaa lännen
Pääsiäisenä liikkeelle lähtevät pääsiäisnoidat koristeltuine pajunoksineen. Tavassa yhdistyvät itäsuomalainen, ortodoksinen virpominen ja länsisuomalainen trulliperinne.
Läntisessä Suomessa lapset ovat kierrelleet noidiksi pukeutuneina pääsiäislauantaisin jo 1800-luvulla. Perinteen tausta on 1600-luvun noitavainoissa, ja trullit ovat olleet kansan tapa tulkita kirkon noituusoppia.
Pääsiäinen on koettu hyvien ja pahojen voimien valtataisteluksi, jossa elämä voittaa kuoleman. Virpominen on palmusunnuntain perinne, jossa virpoja karkottaa pahoja henkiä ja toivottaa onnea ja terveyttä pajunoksia heiluttamalla. Virpominen viittaa myös palmusunnuntain sanomaan, jolloin evankeliumin mukaan Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa heitti hänen eteensä palmunlehviä.
Muniva pupu ja kukko, tiput ja kukat – pääsiäisen vertauskuvia
Pupu
Hedelmällisyyden symbolina jänis kuvaa uutta elämää. Anglosaksisissa pakanauskonnoissa palvottiin kevään jumalatarta Eastrea, Eostrea tai Ostaraa. Eostren uskottiin tulevan pääsiäisen aikaan maan päälle jäniksen muodossa ja munivan värillisiä munia.
Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Sitä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
Sittemmin pääsiäispupu on valjastettu lelu- ja makeisteollisuuden symboliksi. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa pääsiäispupu on saanut joulupukkia muistuttavan lahjojen tuojan roolin.
Englannin easter ja saksan Oster juontuvat samasta vanhasta kevään jumalan nimestä. Ne poikkeavat monista muista eurooppalaisista kielistä, joissa juurena on juutalaisten pääsiäinen, hepreaksi pesah, esimerkiksi ranskan Pâques.
Saatanaa, sellaisena kuin kristinusko hänet esittää, ei myöskään ole lainkaan olemassa.
Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Saatanan rooli voi sopia Kali purushalle. Samoin voidaan olettaa, että Saatana ei ole mikään erityinen personifikaatio, vaan Mayan yleinen toiminta, joka viettelee jivan synteihin.
No, meidän on uskottava se, koska ei ole mitään kansallista todistetta siitä, että Jumala on hyvä, eli näemme tässä maailmassa, että meillä on käsitys hyvyydestä, käsitys hyvyydestä, joten yksinkertaisin käsitys, johon ihmiset tulevat luonnollisesti, on se, että maailmassa on kahdenlaisia voimia: hyvä ja paha. Sanotaanpa, että zarathustralaisuudessa sanotaan, että on olemassa Ahriman ja Ahura Mazda, eli on olemassa valovoimia ja pimeitä voimia, tai sanotaanpa, että Vedoissa on Surya ja Asura, jumalten ja demonien ikuinen taistelu, tai, siellä, Saatana ja Jumala kristinuskossa. Niinpä ihminen, sanokaamme, tulee hyvin luonnollisesti siihen tulokseen, että tässä maailmassa, täällä, on varmasti jotain hyvää, valoa, ja massa jotain pimeää, synkkää, epäystävällistä jne. Ja ylipäätään se luonnollinen käsitys maailmasta, joka syntyy se heijastuu esimerkiksi Hollywood-elokuvissa, että on jatkuva taistelu hyvän ja pahan välillä, eli Hollywood-elokuvissa hyvä usein voittaa, mutta käytännössä maailmassa tietysti paha usein jossain määrin voittaa. Usein epäoikeudenmukaisuus, no, koko aineellisen maailman kehityshistoria on taistelua vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ja Veda sanoo, että jos ymmärrämme karman lain, niin silloin on jo olemassa universaali oikeudenmukaisuus. Ja on melkein mahdotonta havaita älyllisesti Herran kaikkihyvää luonnetta, ja sen havaitsemiseksi tarvitaan luottamusta, ja tämä luottamus on pyhimyksissä, joilla on mystinen kokemus. Ja kun pitkälle kehittyneet mystikot, jotka ovat antaneet monta elämää askeesille, jotka ovat luopuneet aineellisesta maailmasta, he katsovat tavallisen olemassaolon verhon taakse, silloin he eivät älyllisellä tavalla, vaan mystisellä tavalla tuntevat, että on olemassa Lähde, ja se on hyvä, se on rakkaus, se on hyvä.
Ajatus yhdestä ainoasta jumalasta ei ollut ainoa olennaisesti zarathustralainen periaate, joka löysi tiensä muihin suuriin uskontoihin, erityisesti kolmeen suureen uskontokuntaan: Juutalaisuus, kristinusko ja islam. Käsitteet taivaasta ja helvetistä, tuomiopäivästä ja maailman lopullisesta ilmestymisestä sekä enkeleistä ja demoneista ovat kaikki peräisin Zarathustran opetuksista sekä niiden innoittamasta myöhemmästä zarathustralaisesta kirjallisuudesta.
Jopa ajatus Saatanasta on pohjimmiltaan zarathustralainen.
Tutkijat uskovat yleisesti, että muinainen iranilainen profeetta Zarathustra (joka tunnetaan persiaksi nimellä Zartosht ja kreikaksi nimellä Zarathustra) eli joskus 1500-1000 eaa. välillä. Ennen Zarathustraa muinaiset persialaiset palvoivat vanhan irano-arjalaisten uskonnon jumaluuksia, joka oli vastine indoarjalaisten uskonnolle, joka myöhemmin tunnettiin hindulaisuutena. Zarathustra kuitenkin tuomitsi tämän käytännön ja saarnasi, että ainoastaan Jumalaa - Ahura Mazdaa, Viisauden Herraa - olisi palvottava. Näin hän ei ainoastaan vaikuttanut Iranin ja Intian arjalaisten väliseen suureen kuiluun, vaan esitteli ihmiskunnalle luultavasti myös sen ensimmäisen monoteistisen uskon.
Ajatus yhdestä ainoasta jumalasta ei ollut ainoa olennaisesti zarathustralainen periaate, joka löysi tiensä muihin suuriin uskontoihin, erityisesti kolmeen suureen uskontokuntaan: Juutalaisuus, kristinusko ja islam. Käsitteet taivaasta ja helvetistä, tuomiopäivästä ja maailman lopullisesta ilmestymisestä sekä enkeleistä ja demoneista ovat kaikki peräisin Zarathustran opetuksista sekä niiden innoittamasta myöhemmästä zarathustralaisesta kirjallisuudesta. Jopa ajatus Saatanasta on pohjimmiltaan zarathustralainen; itse asiassa koko zarathustralaisuuden usko perustuu taisteluun Jumalan sekä hyvyyden ja valon voimien (joita edustaa Pyhä Henki, Spenta Manyu) ja pimeyden ja pahan voimia hallitsevan Ahrimanin välillä. Vaikka ihmisen on valittava, kummalle puolelle hän kuuluu, uskonto opettaa, että lopulta Jumala voittaa, ja jopa helvetin tuleen tuomitut pääsevät nauttimaan paratiisin (vanhan persian kielen sana) siunauksista.
Miten zarathustralaiset ajatukset löysivät tiensä Abrahamin uskontoihin ja muualle? Tutkijoiden mukaan monet näistä käsitteistä esiteltiin Babylonian juutalaisille, kun Persian keisari Kyrus Suuri vapautti heidät. Ne kulkeutuivat juutalaisen ajattelun valtavirtaan, ja Beelsebubin kaltaiset hahmot nousivat esiin. Ja sen jälkeen, kun Persia oli valloittanut kreikkalaisia maita Akhamenidien valtakunnan kukoistuskaudella, kreikkalainen filosofia otti toisenlaisen suunnan. Kreikkalaiset olivat aiemmin uskoneet, että ihmisillä oli vain vähän vaikutusvaltaa ja että heidän kohtalonsa oli monien jumaliensa armoilla, jotka usein toimivat mielijohteiden ja mielikuvituksen mukaan. Tutustuttuaan iranilaiseen uskontoon ja filosofiaan he alkoivat kuitenkin tuntea enemmän, että he olivat kohtalonsa herroja ja että heidän päätöksensä olivat heidän omissa käsissään.
Saatana eli paholainen on yksi länsimaisen juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin perinteiden tunnetuimmista hahmoista. Yllättävää kyllä, tämä olento tuli antiikin maailmassa myöhään. Saatanaa ei löydy juutalaisesta Raamatusta missään täysin pahana olentona. Hän kehittyi Persian Akhamenidien valtakunnan aikana (noin 550 eaa. alkaen), ja tuolloin Persian vallan alla eläneet juutalaiset ottivat hänet omakseen. Hänen virallinen nimensä Saatana juontuu heprean kielen sanasta 'ha-Satan'. Ha tarkoittaa "sitä" ja Saatana tarkoittaa "vastustajaa" tai "vastustajaa". Nimi kuvasi hänen mahdollista tehtäväänsä Jumalan luomistyön vastustajana. Kreikankielinen "diabolos", englanniksi "devil", tarkoitti "syyttäjää", "herjaajaa", mikä taas kuvasi hänen rooliaan. Saatanan käsite syntyi ajan kuluessa ja vaiheittain.
Pahan olemassaolon ongelma
Pahuus on aina ollut olemassa. Ihmiset ovat kohdanneet luonnonkatastrofeja (maanjäristyksiä, tulvia), sotia ryöstöineen ja raiskauksineen, tauteja, kulkutauteja ja lapsikuolleisuutta, ihmisen tekemää pahuutta, kuten murhia ja varkauksia, ja tietenkin kuolemaa. Kun muinaiset rakensivat uskonnollisia järjestelmiään, pahan olemassaolo oli selitettävä ja järkeistettävä. Luomismyytit nimesivät usein ylijumalan tai jumalien kuninkaan, joka hallitsi kaikkea, myös muita jumalia ja luontoa. Tässä ominaisuudessaan he olivat vastuussa sekä hyvästä että pahasta. Tätä kykyä kuvaava termi on omnipotenssi (kaikkivoipa). 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa Jumala julistaa, että hän hallitsee sekä hyvinvointia että kärsimystä. Monissa luomismyytteissä käsiteltiin sitä, miten ja miksi paha syntyi.
Genesis voidaan ymmärtää polemiikkina heidän naapureitaan, muinaisia mesopotamialaisia vastaan. Mesopotamialaisessa luomismyytissä, Enuma Elishissä, jumalat ovat itse vastuussa pahuudesta. Ne ovat oikukkaita ja kaoottisia ja loivat ihmiset vain orjiksi, jotta he voisivat tarjota heille uhreja. Israelin Jumala esitetään päinvastaisena; hän ei ole koskaan oikukas, hänellä on jumalallinen suunnitelma, ja kaikkea hänen luomaansa pidetään hyvänä. Eedenin puutarhassa tapahtuneen "syntiinlankeemuksen", Aatamin ja Eevan tarinan, kerronnallisena tehtävänä oli osoittaa, että paha alkoi ihmisten, ei Jumalan, virheestä. Heidän tottelemattomuutensa johti siihen, että ihmisellä oli vaikeuksia tuottaa ruokaa ja naisella oli tuskaa synnytyksessä. Mutta ankarin rangaistus oli heidän kuolemattomuutensa menettäminen. Aatamin ja Eevan synti aiheutti suurimman pahan, kuoleman. Heidän jälkeläisinään me kaikki olemme tuomittuja tähän kohtaloon.
Ihmisinä ihmiset heijastivat omia kokemuksiaan jumaliin. Kuninkailla oli aatelisista ja neuvonantajista koostuva hovi. Kuten maan päällä, niin myös taivaassa. Kuten missä tahansa hovissa, oli korkeampia ja alempia virkamiehiä. Korkeammat virkamiehet olivat juutalaisuudessa enkeleitä. Alemmat jumaluudet, kreikaksi daemonit, olivat alun perin neutraaleja, mutta ajan mittaan heitä syytettiin pahuudesta.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala puhuu hovilleen, "Jumalan pojille", enkeleille, kun hän ryhtyy luomaan maata. Luomisen lopussa on outo kohta 1. Mooseksen kirjan luvussa 6. Siellä kerrotaan, että "Jumalan pojilla" oli yhdyntää ihmisnaisten kanssa, jolloin syntyi "nefiläisiä", muinaisia jättiläisiä. Tämän kertomuksen tarkoituksena on selittää, miksi Jumala lähetti vedenpaisumuksen (pahuuden maan päälle). Monissa panteoneissa oli jumalia, jotka parittelivat naisten kanssa, erityisesti Zeus kreikkalaisessa mytologiassa. Israelilainen perinne kuitenkin hylkäsi tämän käytöksen, koska tämä sekoittuminen saattoi johtaa epäjumalanpalveluksen suureen syntiin.
Persian hallinto ja zarathustralaisuus
Kun uusbabylonialainen valtakunta valloitti ja tuhosi Jerusalemin (587 eaa.), osa juutalaisista joutui vankeuteen Babyloniaan. Kyros Suuri valloitti babylonialaiset vuonna 550 eaa. ja perusti Persian valtakunnan. Persian valtiokultti oli profeetta Zarathustralin perustama zarathustralaisuus. Pahuutta pidettiin hyvän vastakohtana. Puhdas, hyvä olento Ahura Mazda ("Viisas Herra") oli kaiken lähde, ja sen vastakohtana oli druj, kaaos. Druj henkilöityi Angra Mainyuksi ('valheellinen', 'petos'), joka tunnetaan myös nimellä Ahriman. Taivaat, maa ja kaikki ihmiset kuuluvat tähän napa-alueeseen.
Kyrus salli juutalaisten palata Jerusalemiin (539 eaa.), vaikka jotkut jäivätkin sinne. He veivät mukanaan monia muinaisen persialaisen uskonnon elementtejä, ja he yhdistivät kaaoksen personifikaation aiempiin näkemyksiin ha-Satanista. Nyt hän oli vain Saatana tai kreikaksi diabolos, paholainen, ja juutalaiset alkoivat osoittaa kaiken pahan Saatanan syyksi Jumalan sijasta.
Kuolleenmeren kääröt
Qumraniin (noin 150 eKr.) asettuneen juutalaisen eessalaislahkon kirjoituksissa on ensimmäinen kirjallisuus, jossa luodaan pahan personifiointimenetelmä. Lahkon kirjallisuudessa Saatana ei rinnastettu ainoastaan pahuuteen vaan nimenomaan kaikkiin tai kaikkiin ryhmiin, jotka eivät olleet samaa mieltä heidän omien näkemystensä kanssa, mukaan lukien muut juutalaiset. Heidän tekstiensä mukaan Jumala oli luonut ihmisiin kaksi henkeä: valon tien ja pimeyden tien. Demonit olivat nyt Saatanan hallinnassa; hän lähetti ne riivaamaan pimeydessä eläviä tekemään pahaa. Esseniläiset käyttivät Saatanalle ja hänen asiamiehilleen symbolisia nimiä; Belial (hepreaksi 'arvoton'), joka johtaa "pimeyden poikia" valon poikia vastaan viimeisessä taistelussa (The War Scroll). Kuten taivaan enkeleillä ja arkkienkeleillä, meillä on nyt hierarkia ja eri tehtävät Saatanan hovissa. Beelsebub oli yksi helvetin seitsemästä ruhtinaasta, ja se juontaa juurensa muinaisesta kanaanilaisesta jumalasta, joka tunnettiin siitä, että hän hankkiutui eroon kärpäsistä (tautien kantajista). Näin ollen Beelsebub, kärpästen herra.
Qumranin kääröjen joukossa oli erilaisia apokalyptisia tekstejä. Henokin kirjat kertovat lisää yksityiskohtia "Jumalan pojista". Heidät tuomittiin siitä, että he olivat opettaneet ihmisille metallurgiaa ja magiaa, ja heitä rangaistiin heittämällä heidät taivaasta ja kahlitsemalla heidät ikuisiksi ajoiksi kuiluun (juutalainen käsite Sheolista, kuolleiden maasta).
Toiseen tekstiin, Jubileaan, lisättiin lisää paholaisen tarinaa. Saatanan nimi tässä on Mastema (joka tarkoittaa 'vihattua' tai 'vihamielistä'). Opimme, että Mastema halusi olla Jumalaa korkeammalla ja kapinoi. Hänet ja hänen enkelitoverinsa heitettiin alas pohjattomaan kuiluun. Saatanasta tuli langennut enkeli. Jumala halusi tuhota kaikki demonit vedenpaisumuksen jälkeen, mutta Mastema pyysi Jumalaa antamaan hänelle kymmenesosan niistä, jotta hän saisi jatkaa ihmisten kiusaamista, koska "ihmisten poikien pahuus on suuri" (10:8). Jumalan luvalla Mastemasta tuli kiusaaja, joka kirjoitettiin takaisin aikaisempiin kertomuksiin. Jubileoissa juuri Mastema sai luvan koetella Abrahamia Iisakin sitomisella. Toisin sanoen Jumalan kaikkivoipaisuus säilyy; Saatana ei voinut tehdä työtään ilman Jumalan lupaa.
Suurimman osan Ilmestyskirjasta Saatana pysyy kahleissa kuopassa. Kristuksen 1000-vuotisen maanpäällisen valtakauden lopussa Saatana vapautetaan viimeistä taistelua varten. Ironia löytyy kuvasta Kristuksesta "karitsana", joka kuitenkin voittaa tämän hirviön. Hänet heitetään "tulijärveen", Kuolleeseen mereen (Ilm. 20:1-5).
"Helvetin ahdistaminen"
Apostolien teoissa Luukas väittää, että Haades (Sheol) ei voinut pitää ristiinnaulittua Kristusta (2:27). 1. Pietarin 3. luvussa Jeesus "teki julistuksen vangituille hengille, jotka olivat kauan sitten tottelemattomia" ja 4:6:ssa "evankeliumi julistettiin myös niille, jotka nyt ovat kuolleet". 2. vuosisadalla jKr. Jeesuksen kuoleman kertomukseen lisättiin yksityiskohtia kahden yksityiskohdan selventämiseksi:
Mitä Jeesus teki pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä aikana?
Miten menneisyyden vanhurskas ihminen saattoi pelastua, jos hänellä ei ollut mahdollisuutta tutustua Jeesukseen?
Saatanan ominaispiirteet & pahan ruumiillistuma
Ensimmäiset ikoniset kuvat Saatanasta saivat alkunsa kreikkalais-roomalaisesta hedelmällisyysjumalasta Panista, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi vuohi.
Kristilliset johtajat ottivat 2. vuosisadalla jKr. käyttöön pahan personoinnin menetelmän juutalaisia, naisia, harhaoppisia ja kaikkea pakanallista vastaan. Alkuperäiskultit uskoivat, että jumalat asuivat niiden temppeleissä, mutta nämä olivat Saatanan agentteja. Ensimmäiset ikoniset saatanan muotokuvat tulivat kreikkalais-roomalaisesta hedelmällisyysjumaluudesta Panista, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi vuohi. Näin Saatana sai sorkat ja sarvet. Pania esiteltiin valtavan, pystyssä olevan falloksen kanssa, ja hän oli kuuluisa siitä. Tämä lisäke yleistyi Saatanan kuvaamisessa. Aluksi mustaksi piirretty, punainen tuli vakioväriksi, kun hänet yhdistettiin helvetin tuleen.
Myös 2. vuosisadalla jKr. sekä kristityt että juutalaiset - varhaiset rabbit - sovelsivat syntiinlankeemuskertomukseen uusia käsityksiä. Tällöin käärme tunnistettiin täysin paholaiseksi naamioituneena ja Eeva sai enemmän merkitystä Eedenin ensisijaisena syntisenä. Kaikkia naisia koskevien naisvihamielisten näkemysten vuoksi Eevan ymmärrettiin joutuneen käärmeen viettelemäksi (sen valtavan falloksen vuoksi), ja sitten hän vietteli Aatamin. Rabbiinisessa tutkielmassa Genesis Rabbah Eevan seksuaalinen häpeä on syy siihen, miksi naiset pysyvät verhottuna, ja että kuukautiset olivat rangaistus Aatamin veren vuodattamisesta. Tertullianus, 2. vuosisadalla jKr. elänyt kirkkoisä, väitti, että Eevan kautta kaikki naiset olivat "paholaisen portti" ja Eevan vuoksi "jopa Jumalan pojan oli kuoltava" (On the Apparel of Women, I).
Euroopan uskonnolliset perinteet (keltit, druidismi ja teutonit) lisäsivät muita piirteitä. Kelteillä oli lännen sarvipäinen jumala, Cernunnos, joka muistutti Pania. Lokin tyttärellä oli kaksoisrooli hedelmällisyydessä ja kuolleiden hallitsemisessa, ja hänen nimensä liitettiin paikkaan "Hel" eli helvetti.
Luciferilla ja hänen demoneillaan oli eläimelliset ominaisuudet, ja ne pystyivät muuttamaan muotoaan, joten jatkuva vartiointi oli välttämätöntä. Luciferia saattoi huijata ja karkottaa ristinmerkeillä, pyhällä vedellä, rukousnauhalla ja ehtoollisleivillä. Feodaalisuhteisiin perustuen syntyi käsite sopimuksesta, jossa myytiin sielu Luciferille vastineeksi vauraudesta (kuuluisa tarina Faustista). Vain Marian, Kristuksen äidin, väliintulo saattoi rikkoa sopimuksen. Tällöin kehitettiin manausrituaalit, joita yhä opettavat tietyt katoliset papit.
Myös kreikkalaiset filosofit, kuten Herakleitos ja Pythagoras, pitivät Zarathustran ajatuksista. Herakleitos oli keisari Dareioksen hovifilosofi, ja hän johdatti logos-periaatteensa Zarathustran kirjoituksista. Platon mainitsi nämä kaksi filosofia suurimmiksi vaikutteikseen.
Persialaiset uskonnolliset ajatukset tulivat Roomaan Mithrasan-kultin kautta, joka oli zarathustralaisuuden esoteerinen haara ja jonka keskiössä oli Mithras messiaanisena pelastajahahmona, joka toimi välittäjänä hyvän ja pahan voimien välillä. Mithralaisuus nousi nopeasti Rooman valtakunnan suosituimmaksi uskonnoksi, koska se vetosi sotilaisiin.
Mithran (auringon) sanottiin kuolevan joka vuosi talvipäivänseisauksen aikaan ja syntyvän uudelleen joulukuun 25. päivänä. Mithrasilla oli myös kaksitoista opetuslasta, jotka vastasivat vuoden kahtatoista kuukautta (on myös mielenkiintoista huomata, että vedalaisissa kirjoituksissa on maininta kahdestatoista Ādityasta - auringonjumaluudesta, jotka edustavat vuoden kahtatoista kuukautta. Mitra on yksi näistä jumaluuksista).
Mithras-kultin pappeja kutsuttiin ..., ja he käyttivät rituaaleissa värikkäitä hattuja ja silkkiä. Suosituin mithralainen rituaali koostui maailmankaikkeuden luomista symboloivan härän uhraamisesta. Ajan myötä sonnin tappamisesta luovuttiin, ja vihityille annettiin viiniä ja leipää, jotka symboloivat rituaalisen uhrin verta ja ruumista.
Käsitteet taivaasta ja helvetistä, tuomiopäivästä ja maailman lopullisesta ilmestymisestä sekä enkeleistä ja demoneista ovat kaikki peräisin Zarathustran opetuksista sekä niiden innoittamasta myöhemmästä zarathustralaisesta kirjallisuudesta.
JOTEN KOKO SAATANAN KÄSITE ON OTETTU SIELTÄ.
Lukekaa Juudaksen evankeliumia. Mahtavaa.
Hei ei niin, vaan Raamatusta väärää tietämistä!
Kukkisiko demongratsia peräti https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/139b003f-f6eb-4801-9028-ccf175770dbd
Kristinusko perustui alun perin jälleensyntymiseen. Jeesuksen ensimmäiset seuraajat tiesivät sielun jälleensyntymisestä, ja samat katarit sanoivat, ettei helvettiä ollut olemassa, vaan että helvetti oli jatkuva uudestisyntyminen uuteen ruumiiseen. Ja jopa pääuskonto, jonka arkkitehti Paavali rakensi, perustui jälleensyntymisen ajatukselle, koska Paavali itse kuului luokkaan, jossa tämä ajatus hyväksyttiin. Ennen kristinuskoa hän oli fariseus, joka vain tunnusti jälleensyntymistä.
Kaikki profeetat puhuivat jälleensyntymisestä, kristityt ja ensimmäiset muslimit tiesivät siitä. 500 vuotta Jeesuksen Kristuksen lähdön jälkeen reinkarnaatio kiellettiin virallisesti. Se tuli tielle, koska se oli epämukava ilmiö, joka vaati selityksiä, yksityiskohtia, tarinoita siitä, miten se tapahtui. Papit eivät yksinkertaisesti halunneet ihmisten tietävän kuolemanjälkeisestä elämästä, koska tämä tieto poisti välikädet kokonaan. Jokainen, joka tietää, miten hengellisen pelastuksen prosessi tapahtuu, ymmärtää, että hänen on tehtävä työtä itse.
Nykyaikaiset papit väittävät, ettei jälleensyntymistä ole olemassa, mutta Jeesus Kristus puhui tästä prosessista. Kysymys kuuluukin, ketä me rakastamme ja ketä me kuuntelemme, Jeesusta Kristusta vai ihmisiä, jotka vain keksivät ja kirjoittivat tarinoita.
Ensimmäiset kristityt, jotka tiesivät, mitä kuolema on ja miten löytää pelastus, tiesivät sielun jälleensyntymisestä ja mahdollisuudesta saada ikuinen elämä. Ja tässä on kaikkein mielenkiintoisinta, että roomalaiset pakanat tuhosivat heidät häikäilemättömästi, koska Jeesuksen Kristuksen opetukset antoivat ihmisille vapauden, sisäisen vapauden ja luottamuksen huomiseen ja tuonpuoleiseen. Ja niin monet ihmiset seurasivat Jeesusta Kristusta.
Bhavishya Purana- miten Jeesus vieraili Varanasissa ja muissa hindulaisuuden ja buddhalaisuuden pyhissä paikoissa. Herra Notowitzin vuonna 1886 Ladakhissa Intiassa sijaitsevasta Chemisin luostarista löytämä Ishan (Issa) elämän käsikirjoitus ja Srinagarista (Kashmir) Rosa Balista, Yuz Asafin (Isha tai Issa) haudasta, löytyneet hepreankieliset kaiverrukset vahvistavat nämä tosiasiat. Bhavishya Purana sisältää ennustuksen siitä, miten Jeesus tapaisi keisari Shalivahanan.
Kuvaus näistä tapahtumista sisältyy Bhavishya Puranan erään jakson jakeisiin 17-32. …
... Eräänä päivänä hän matkusti Himalajalle ja saapui hunnien eli ladakilaisten maahan. Siellä hän tapasi vaaleaihoisen, valkoisiin pukeutuneen nuoren miehen, joka näytti pyhimykseltä. Mahtava kuningas kysyi häneltä, kuka hän oli. Nuorukainen vastasi, että häntä kutsutaan Jumalan pojaksi, että hän on syntynyt neitsyestä, että hän on epäuskoisten opettaja ja että hän on vakavasti mukana totuuden etsinnässä.
Kuningas kysyi häneltä, mikä hänen uskontonsa oli. Nuori mies vastasi, että hän oli tullut maasta, jossa ei ollut totuutta, vaan ainoastaan rajaton paha. Hän oli esiintynyt Messiaana ...
Messias selitti kuninkaalle, että hänen uskontonsa oli puhdistaa ihmisen mieli ja keho, minkä jälkeen ihminen voisi Naigaman (pyhien kirjoitusten) ohjaamana rukoilla Kaikkivaltiasta. Elämällä totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa, harjoittamalla meditaatiota ja uppoutumalla henkiseen ykseyteen ihminen palaa takaisin Isaan, Korkeimpaan Persoonaan.
... Nuori mies sanoi sitten kuninkaalle: "Nimeni on Isa Masih (Jeesus Messias)." Hän sanoi: "Minun nimeni on Isa Masih (Jeesus Messias)."
Jotkut tutkijat sanovat, että Jeesus ei kuollut ristillä, vaan kärsi ja toipui sitten. Toiset sanovat, että hänen taivaaseen nousunsa oli itse asiassa paluumatka Kashmirin paratiisimaahan, jossa hän itse asiassa kuoli ja haudattiin Srinagariin, Rosa Baliin, paikkaan, jota nykyään kutsutaan Yuz Asafin haudaksi (jonka uskotaan olevan Kristuksen nimi).
sanomalla, että Bhavi Shyassa ja monissa muissa puraaneissa kuvatun avatarin, lordi Kalkin, ennakoitu tuleminen on täysin yhdenmukainen Raamatussa kuvatun Kristuksen toisen tulemisen kanssa. Lordi Kalki on maailman seuraava hallitsija, joka perustaa maailmanhallinnan ja elvyttää vedalaisen kulttuurin uudessa Satya Yugassa, Jumalan uudessa valtakunnassa. Tohtori Vedavyasin mukaan sitä ennen puhkeaa kuitenkin maailmanlaajuinen katastrofi, joka saa aikaan maapallon väestön kuoleman. Jättimäinen törmäys aiheuttaa koko planeetan laajuisen maanjäristyksen, tsunamin ja pohjois- ja etelänapojen siirtymisen. Näin myös Nostradamus ennusti. Tänä aikana planeetat asettuvat riviin ja saattavat törmätä toisiinsa tai vetää toisiaan puoleensa. Tämä aiheuttaa maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tulvia, muutoksia ilmastossa ja jopa itse maapallon kasvot.
Bhavishya Purana puhuu myös suuren sodan vaarasta, joka voi muuttaa maailman kasvot täysin. Juuri tässä hengessä Gordon Michael Scullion ennustaa tulevaisuutta. Hän on piirtänyt uuden kartan maailmasta sellaisena kuin se näyttäytyy maapallon muutosten jälkeen, joita hän odottaa tapahtuvan lähivuosina. Hänen karttansa eroaa kuitenkin Edgar Caseyn piirtämästä kartasta, joka myös ennustaa monia muutoksia tällä planeetalla.
Kaiken tämän lisäksi Bhavishya Purana sisältää sanontoja, jotka liittyvät Aatamin, Nooan... jne. kaltaisiin persoonallisuuksiin - aina kuningatar Victavatin eli kuningatar Victorian aikaan asti. Siinä kuvataan jopa sitä, miten britit rakentaisivat tehtaita Kalkuttaan.
Esimerkki tällaisesta profetiasta on kuvaus Muhammedin ilmestymisestä.
Profetia Muhammedista
Esimerkki Muhammedin profetiasta havainnollistaa yhtä muinaisen kirjallisuuden ainutlaatuista ominaisuutta, nimittäin sitä, että siinä kuvataan, kuten näemme, profeettoja ja pyhimyksiä, jotka ilmestyvät paitsi Intiassa myös Intian ulkopuolella ja jopa muilla planeetoilla. Vedalainen kirjallisuus ei rajoitu omaan perinteeseensä, kuten useimmat uskonnolliset tekstit: siinä mainitaan myös merkittäviä persoonallisuuksia, jotka noudattivat vedalaisesta kulttuurista erillisiä perinteitä. Tämä todistaa Vedan sisältämien historiallisten ja profeetallisten kuvausten yleismaailmallisuuden.
Niinpä Bhavishya Puranassa (Parva 3, Khand 3, Adhya 3, tekstit 5-6) sanotaan:
Muhammed-niminen lukutaidoton opettaja ilmestyy ja antaa uskontoa viidenteen luokkaan kuuluville seuraajilleen.
Tässä ei kerrota mitään Mohammedin elämästä, mutta hänet nimetään ja hänen toimintansa tarkoitus mainitaan. Mohammed, joka syntyi vuosien 570 ja 580 välillä jKr. välisenä aikana, kääntyi tosiaan vakavasti uskonnon puoleen vasta neljänkymmenen vuoden iässä. Hän saarnasi Mekassa noin kymmenen vuotta, ja vaikka hänen saarnansa jäivät siellä lähes huomaamatta, hän onnistui muodostamaan ympärilleen pienen lahkon, jonka jäsenet kuuluivat alempiin luokkiin. Myöhemmin hän muutti seuraajineen Yasribiin (Medinaan), ja tätä tapahtumaa pidetään islamin historian alkuna. Tällä tavoin muinaiset tekstit ennustivat Muhammedin ilmestymistä.
Salomo Kashmirissa
Olemme löytäneet vedalaisesta kirjallisuudesta profetioita Jeesuksesta ja kuvauksia hänen matkoistaan Intiaan, ja löydämme myös muita todisteita tästä. Harva on tietoinen siitä, että on olemassa todisteita siitä, että Salomo ja Mooses elivät Intiassa, ja jälkimmäinen on myös haudattu Intiaan.
Kashmirin pääkaupunki on Srinagar, jossa on 650 000 asukasta. Dal-järven rannalla kulkevan bulevardin yläpuolella kohoaa Shankara Charya -kukkula. Se on melko korkea kukkula, jonka huipulta avautuu upea näkymä Dal-järvelle. Täällä on hindutemppeli, mutta se seisoo vanhemman temppelin paikalla, jonka rakennutti vuonna 200 eaa. keisari Ashokan poika. Epävirallinen nimi Takht-e-Suleiman, Salomonin valtaistuin, joka on johdettu sen huipulla sijaitsevan pienen temppelin nimestä, on kuitenkin lujasti juurtunut kukkulalle. Tämän temppelin raunioilla olevan kirjoituksen mukaan kuningas Gopadatta (tai Gopananda) pystytti uuden temppelin vuonna 78 jKr. Legendan mukaan Salomo vieraili Kashmirissa. Paikalliset muslimit kutsuvat Kashmir Bagh Suleimaniksi, mikä tarkoittaa Salomonin puutarhaa. Tämä on varsin linjassa yhden teorian kanssa, jonka mukaan Kashmir on luvattu maa tai isien maa, jonne kymmenen "Israelin kadonnutta heimoa" tuli vaeltamaan Pohjois-Intiaan ja jossa he löysivät rauhan ja levon. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun assyrialaiset olivat ajaneet heidät pois Egyptistä ja marssineet itään, missä he joutuivat unholaan.
Mooses Kashmirissa
Kashmirissa ei käynyt vain Salomo. On kiistattomia todisteita siitä, että myös Mooses vieraili Kashmirissa. Lisäksi Kashmiria pidetään Mooseksen hautapaikkana. Noin 2700 vuotta sitten on pystytetty hautakivi lähellä Mowin tasankoa, jota aikoinaan kutsuttiin Moabiksi, Pishnagin yläpuolella, jota ennen kutsuttiin Pisgahiksi. Tämä kivi on asetettu Nevo-vuorelle viidentoista kilometrin päähän Bandipurista, jota aiemmin kutsuttiin Behat-Pooriksi tai Beth-Feoriksi. Tätä paikkaa pidetään Mooseksen hautapaikkana.
Ja logiikka on tämä: Mooseksen kirjassa (34.4-6) sanotaan, että. Mooses kuoli Mooabin maassa ja hänet haudattiin Bet-Peorin lähelle.
Ja Herra sanoi hänelle: "Katso, se maa, jonka minä vannoin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sanoin: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen', minä annoin sinun nähdä sen silmilläsi, mutta sinä et saa mennä sinne.
Ja Mooses, Herran palvelija, kuoli siellä, Mooabin maassa
Samassa luvussa sanotaan, että Nebon huippu Abarimin vuoristossa, Pisga-vuori ja Hesbon ovat lähellä toisiaan. Raamatun Mooabin maata kutsutaan nykyään Mowin tasangoksi. Raamatun Pisgaa kutsutaan nyt Pishnagiksi. Beth Feorista tuli myöhemmin Behat-pur Jhelum-joen varrella, jota farsiksi kutsutaan Behatiksi. Nyt Behat-Pur on nimeltään Bandipur, ja Raamatussa (5. Mooseksen kirja 4.46) Heshboniksi kutsuttu kylä on nykyään nimeltään Hashba tai Hashbal. Tämä alue sijaitsee noin 80 kilometriä Srinagarista pohjoiseen.
Jeesus Kashmirissa
Ensimmäinen todiste Jeesuksen läsnäolosta Kashmirissa on Salomon valtaistuimen kynnykseen Srinagarissa kaiverrettu kaiverrus. Kaiverruksen merkitys selitetään yksityiskohtaisesti vuonna 1413 ilmestyneessä Kašmirin historiankirjassa Tariqh-e-Kashmir, jonka on kirjoittanut sulttaani Zainul Aabidinin aikana elänyt historioitsija Mullah Nadiri. Historioitsija kertoo, että Kashmiria hallinnut Gopananda eli Gopadatta tilasi persialaiselta arkkitehdiltä Salomon temppelin kunnostuksen. Näin tehdessään kiviseiniin kaiverrettiin neljä persialaista kirjoitusta, joissa luki:
"Nämä pylväät pystytti Bhishti Zagar 54-vuotiaana. Nämä pylväät rakensi Khwaja Rukuh, Marjanin poika. Yuz Asaf, 54-vuotias, lausui ennustuksensa. Hän on Jeesus, Israelin lasten profeetta."
Gopadattan, jatkaa mullah Nadiri, valtakaudella Yuz Asaf tuli Pyhältä maalta Kashmirin laaksoon ja saarnasi kansalle kutsuen itseään profeetaksi. Gopadatta hallitsi 60 vuotta ja kaksi kuukautta kuolemaansa saakka. Arvioiden mukaan Jeesus tuli Kashmiriin 16 vuotta ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja eli siellä 80-vuotiaaksi. Jopa Koraani (4.157) sanoo, että Jeesus ei kuollut ristillä:
He sanoivat (kerskaillen): "Me olemme tappaneet Kristuksen Jeesuksen, Marian pojan, Allahin lähettilään." He sanoivat: "Me olemme tappaneet Kristuksen Jeesuksen, Marian pojan, Allahin lähettilään. Mutta he eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan kaikki tehtiin niin, että se näytti heistä siltä, ja ne, jotka sen ymmärsivät, olivat suuressa epäilyksessä, koska heillä ei ollut tarkkaa tietoa, vaan vain arvauksia, ja he olivat varmoja siitä, että he eivät olleet tappaneet häntä.Jeesus Kashmirissa
Ensimmäinen todiste Jeesuksen läsnäolosta Kashmirissa on Salomon valtaistuimen kynnykseen Srinagarissa kaiverrettu kaiverrus. Kaiverruksen merkitys selitetään yksityiskohtaisesti vuonna 1413 ilmestyneessä Kašmirin historiankirjassa Tariqh-e-Kashmir, jonka on kirjoittanut sulttaani Zainul Aabidinin aikana elänyt historioitsija Mullah Nadiri. Historioitsija kertoo, että Kashmiria hallinnut Gopananda eli Gopadatta tilasi persialaiselta arkkitehdiltä Salomon temppelin kunnostuksen. Näin tehdessään kiviseiniin kaiverrettiin neljä persialaista kirjoitusta, joissa luki:
"Nämä pylväät pystytti Bhishti Zagar 54-vuotiaana. Nämä pylväät rakensi Khwaja Rukuh, Marjanin poika. Yuz Asaf, 54-vuotias, lausui ennustuksensa. Hän on Jeesus, Israelin lasten profeetta."
Gopadattan, jatkaa mullah Nadiri, valtakaudella Yuz Asaf tuli Pyhältä maalta Kashmirin laaksoon ja saarnasi kansalle kutsuen itseään profeetaksi. Gopadatta hallitsi 60 vuotta ja kaksi kuukautta kuolemaansa saakka. Arvioiden mukaan Jeesus tuli Kashmiriin 16 vuotta ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja eli siellä 80-vuotiaaksi. Jopa Koraani (4.157) sanoo, että Jeesus ei kuollut ristillä:
He sanoivat (kerskaillen): "Me olemme tappaneet Kristuksen Jeesuksen, Marian pojan, Allahin lähettilään." He sanoivat: "Me olemme tappaneet Kristuksen Jeesuksen, Marian pojan, Allahin lähettilään. Mutta he eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan kaikki tehtiin niin, että se näytti heistä siltä, ja ne, jotka sen ymmärsivät, olivat suuressa epäilyksessä, koska heillä ei ollut tarkkaa tietoa, vaan vain arvauksia, ja he olivat varmoja siitä, että he eivät olleet tappaneet häntä.
Tutkijat väittävät, että toisessa Koraanin jakeessa (23.50) todetaan, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan nousi ylös ja asettui rauhallisille rinteille, joita viileät purot kastelevat.
Kaikki tämä osoittaa, että Jeesus ei tullut Intiaan vain oppimaan brahmaneilta ja buddhalaisilta, kuten aikakirjoissa sanotaan, vaan kun hän palasi itseensä, Israelin maahan, jossa hän saarnasi ja jossa hänet myöhemmin ristiinnaulittiin, hän ei kuollut ristillä, vaan kärsi ja myöhemmin toipui. Sitten hän nousi paratiisiin, jota kutsutaan Kashmiriksi, jossa hän kuoli monien vuosien jälkeen ja haudattiin Srinagariin.
Muut aikakirjat sekä Jeesukseen liittyvien paikkojen nimet viittaavat hänen oleskeluunsa Afganistanissa ja Pakistanissa. Tuomaksen teoissa kuvataan Jeesuksen ja Tuomaksen matkaa Pakistaniin (jonka nimi oli tuolloin Taxila) ja heidän saapumistaan kuningas Gundaphorin hoviin hänen valtakautensa 26. vuonna, joka vastaa vuotta 47 jKr.
Kun Jeesus ristiinnaulitsemisensa jälkeen saapui Kashmiriin, häntä seurasivat hänen seuraajansa ja äitinsä Maria. Hänen on täytynyt olla tuolloin noin 70-vuotias, ja hänellä oli luultavasti vaikeuksia kestää näin pitkä matka. Seitsemänkymmentä kilometriä Taxilasta itään ja 170 kilometriä Sri Nagarista länteen, Kashmirin rajalla, on pieni kaupunki nimeltä Mari. Kaupungissa on muinainen hauta nimeltä Mai Mari da Asthan, joka tarkoittaa "Äiti Marian viimeistä leposijaa". Täällä hän ilmeisesti kuoli ennen kuin Jeesus saapui Kashmiriin. Paikalliset muslimit hoitavat hautaa edelleen ja kunnioittavat sitä yhtenä islamin profeettana pidetyn Jeesuksen äidin viimeisenä leposijana.
Naugamin ja Nilmagin kylien lähellä, noin 40 kilometriä Srinagarista etelään, on suuri laakso nimeltä Yuz Marg, "Jeesuksen niitty". Tänne asettui useita Israelin heimoja vuoden 722 eaa. jälkeen. He olivat lampaankasvattajia, ja alueen nykyinen väestö harjoittaa edelleen lampaankasvatusta.
Kirjaimellinen käännös on
Eräänä päivänä Shalivahana, Shakojen kuningas, oli matkalla Himalajalla. Siellä, keskellä Khunan maata, mahtava kuningas näki kauniin miehen laskeutuvan alas vuorilta.
Hänellä oli yllään valkoiset vaatteet. "Kuka sinä olet ja mistä olet tullut?" Hän kysyi. - kuningas kysyi.
Matkustaja vastasi: "Tiedä, että olen Jumalan poika, joka on syntynyt neitsyestä. Olen ilmoittanut barbaareille totuuden opin."
Sitten kuningas kysyi: "Mikä on sinun oppisi?"
Mies vastasi: "Estääkseni uskonnon katoamisen olen tullut Messiaana jumalattomien syntiseen maahan. ...
...
Tietämättömät jumalattomat saivat valaistumisen ja uskonnon, kun minusta tuli Messias. Kuunnelkaa opetusta, jonka olen tuonut heille, jotka ovat kietoutuneet harhakuvitelmiin:
Tietämättömät jumalattomat saivat valaistumisen ja uskonnon, kun minusta tuli Messias. Kuunnelkaa opetusta, jonka olen tuonut heille, jotka ovat kietoutuneet harhakuvitelmiin:
Puhdistamalla vähitellen mielen ja ruumiin, löytämällä turvapaikan kirjoituksista ja veisaten Jumalan nimeä, ihmisistä tulee vanhurskaita.
Pohdiskelun, pyhien kirjoitusten totuuksista keskustelemisen, meditaation ja mielen hillitsemisen kautta he löytävät tien Jumalan luo, joka on kuin aurinko.
Kuten aurinko haihduttaa vettä, niin Absoluuttinen Totuus vapauttaa ihmiset kiinnittymisestä ajallisiin asioihin.
Pahuus kukistetaan, ja Herran ikuisesti puhdas, kaikkihyvä kuva ilmestyy.
Oi kuningas! Silloin minut tunnetaan kaikkialla Jeesuksena, Messiaana.
Kuultuaan nämä sanat kuningas pyysi jumalattomien kunnioittamaa viisausopettajaa menemään hänen armottomaan maahansa.
Holger Kerstenin kommentit1
"Uskottomien opettaja" viittaa itseensä nimellä Isha-Masih. Sanskritin sana "Isha"
tarkoittaa "Herraa" ja "Jumalaa". "Masiha" vastaa sanaa "Messias". Valkoisiin kaapuihin pukeutunut mies kutsuu edelleen itseään Isha-putraksi, "Jumalan pojaksi", ja sanoo syntyneensä neitsyenä (sanskritiksi "kumari"). Koska intialaisessa kirjallisuudessa ei ole vastaavia legendoja ennen tätä, kuvatun henkilön on oltava Jeesus. "Ishamasi2" on noussut kaiken pahan ja moraalittomuuden perusilmaisuksi: tätä nimeä ei löydy kirjallisuudesta missään. Sana "Naigama" on ilmeisesti joidenkin kirjoitusten nimi, mutta missään muualla siihen ei viitata. Jotkut tulkitsijat uskovat, että sillä viitataan Vedoihin.
Prof. Hassnainin mukaan kuningas Shalivahana hallitsi Kushan-kaudella vuosina 49-50 jKr. Toiset kommentaattorit ajoittavat Shakan tai Shalivahanan aikakauden alun vuoteen 78 jKr.
Intian ainoat "lumiset vuoret" ovat Himalajan vuoret. Tutkijat eivät vieläkään pysty määrittelemään "Hunin maan" tarkkaa sijaintia, mutta sen on oltava läntisen Himalajan alue, jossain Punjabin juurella sijaitsevien kukkuloiden ja Intian rajalla Länsi-Tiibetissä sijaitsevan Kailash-vuoren välissä; tähän laajaan alueeseen kuuluu myös Ladakh.
Sensuroitu
Ravisteleva ja viihdyttävä kirja Raamatun tekstien historiasta.
Raamattua on pidetty muuttumattomana Jumalan sanana. Kautta aikojen pyhän kirjan lauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Raamatun kertomukset pulpahtavat pintaan myös täysin maallisissa yhteyksissä.
Oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä. He tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Esimerkiksi monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille.
Kirja kertoo Raamatun käsikirjoitusten rikkaasta historiasta tieteellisellä otteella mutta kepeästi ja uusiin näkökulmiin haastaen.
https://otava.fi/kirjat/sensuroitu/
Linkki.
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
Ville Mäkipelto: Tutkimus tuo nöyryyttä raamatuntulkintaan
12.03.2018 08:32 - Saila Keskiaho | Uutiset
Kun Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill kohtasivat Newfoundlandissa vuonna 1941, he päättivät liittyä toiseen maailmansotaan. Kokouksen yhteydessä järjestettiin jumalanpalvelus, jossa luettiin Joosuan kirjaa. Tekstissä kehotettiin pysymään lujana taistelussa.
Samoista sanoista ammensivat voimaa suomalaiset sotilaspapit, jotka Saksan rinnalla taistellen pyrkivät joukkojensa kanssa kohti Itä-Karjalaa. Joosua innoitti siis taistelemaan sekä natsi-Saksaa vastaan että sen kanssa.
Ristiriitaisuuksien kirjasta tuli myös Ville Mäkipellon väitöstutkimusaihe.
– Minua kiinnostavat laajat erot Vanhan testamentin käsikirjoituksissa. Valitsin Joosuan kirjan lopun tutkimusaiheekseni, koska siinä eroja on paljon, Mäkipelto kertoo. Hän väitteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuun alussa.
Se, mitä nyky-Raamatusta luetaan Joosuan kirjana, on lukuisten historian kerrosten synnyttämää.
– Mitään Vanhan testamentin teksteistä ei ole kirjoitettu yhdeltä istumalta. Niiden taustalla on monia lähteitä, ja tekstejä on muokattu useita sukupolvia, Ville Mäkipelto sanoo.
Joosuan puhe on vaihtunut Jumalan puheeksi
Mäkipelto tutkiikin tekstien toimitushistoriaa, sitä, miten tekstit ovat aikojen saatossa muovautuneet. Joosuan kirjan kirjureista, jotka ovat kopioineet ja muokanneet käsikirjoituksia, tiedetään henkilöinä hyvin vähän.
– Kirjurit kuuluivat yhteiskunnan eliittiin, sillä luku- ja kirjoitustaito ei ollut yleistä.
Tavallisena työpäivänä Mäkipellolla on edessään erilaisia käsikirjoituksia: masoreettinen teksti, johon meidän tuntemamme Raamattukin pohjautuu, Vanhan testamentin kreikankielinen käännös eli Septuaginta ja Qumranin yhteisön säilyttämät tekstit. Käsikirjoituksia vertailemalla esiin alkaa nousta selkeitä eroja.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ville-makipelto-tutkimus-tuo-noyryytta-raamatuntulkintaan/
Ville Mäkipelto: Tutkimus tuo nöyryyttä raamatuntulkintaan
Muinaisten tekstien mukaan maailmankaikkeus, johon Maa kuuluu, koostuu neljästätoista planeettajärjestelmästä. Planeetat jaetaan kolmeen luokkaan: korkeammat planeetat, keskimmäiset planeetat ja alemmat planeetat. Keskimmäiset planeetat ovat kuin maa. Korkeammat planeetat ovat taivaallisia maailmoja, joita ihmiset joskus kutsuvat taivaaksi tai paratiisiksi. Kaikkien näiden planeettajärjestelmien yläpuolella on Jumalan valtakunta eli henkimaailma. Se on luonteeltaan aineeton, eikä sillä ole mitään tekemistä maallisen maailman kanssa. Tiede kertoo meille, että maailmoja on lukemattomia ja että monissa niistä on elämää. Meidän planeettamme on kuin pölyhiukkanen yhdessä pienimmistä universumeista. Jos kuvittelemme vähäpätöisen paikkamme maailmankaikkeuden kokonaisuudessa, se auttaa meitä avaamaan mielemme keskustelemaan aiheista, jotka ovat täysin arkipäiväisen todellisuuden ulkopuolella.
Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät Hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala ei osallistu suoraan aineellisten universumien luomiseen ja ylläpitoon, mutta Hänen edustajansa, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata eri tavoin eri perinteissä. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka me yleensä liitämme Korkeimpaan Jumalaan.
Brahma myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma. Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa. Brahma ei ole on nimi, vaan ammattinimike
Toisinaan Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita. Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Brahmana- luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä. Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.
Koska Brahma on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää ruumiinsa elämänsä lopussa. Kun Brahma jättää kehonsa (eli kuolee) 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä maailmankaikkeudessa tuhoutuu. Brahman keho koostuu älystä, emme pysty sitä havaitsemaan, jos Brahma ei itse haluaa, että havaitsemme sitä. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat. Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa kahden vuosituhannen välein.
Jokaisessa universumissa on neljän aikakauden sykli, jota kutsutaan sanskritiksi yugaksi ja joka on samanlainen kuin neljä vuodenaikaa maapallolla. Aivan kuten aurinkoenergian määrä ja päivänvalon pituus vaihtelevat vuodenaikojen välillä, kutakin aikakautta luonnehtii kyseisenä ajanjaksona elävien ihmisten olemassa olevan ja ilmenevän jumalatietoisuuden määrä. Ihmisten tietoisuus vaikuttaa ratkaisevasti väestön pitkäikäisyyteen, henkiseen tilaan ja elintasoon. Elämme Kali Yugan aikakaudella. Kali Yugaa on vasta alkanut ja kestänyt hieman yli viisituhatta vuotta. Kestää vielä noin alle 427000 vuotta, ennen kuin kokonaisprosessi päättyy ja siirrymme seuraavaan sykliin. Tämän syklin lopussa tapahtuu monia kamalia asioita. Älkää antako tämän järkyttää teitä.
Kalin aikakautta edeltävää ajanjaksoa kutsuttiin Dvapara Yugaksi, ja se kesti 800 000 vuotta. Silloin ihmiset olivat lähempänä Jumalaa ja elivät jopa tuhat vuotta, kuten Raamatullinen Metusalah. Raamattu alkaa kahden aikakauden risteyksestä. Sen takia on päällekkäisyyttä Raamatun kanssa ainakin ihmisten eliniässä ihan Raamatun alussa.
Brahma-samhita - (kirjaimellisesti "Brahman rukousten kokoelma"), yksi yksi tärkeimmistä kirjoituksista. "Brahma Samhita sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Jumalalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.
TARINOITA VEDENPAISUMUKSISTA JA MUITA TARINOITA ON PALJON VANHEMMISSA TEKSTEISSÄ KUIN RAAMATUSSA. TARINOISSA ON PALJON SAMANKALTAISUUTTA.
Aatamista ja Eevasta ei kirjoiteta ainoastaan Raamatussa. Ja tätä tietolähdettä pidetään Raamattua vanhimpana. Siinä sanotaan myös niistä, jotka elivät ennen Aatamia ja Eevaa.
Aatami ja Eeva todella ilmestyivät noin 5-6 tuhatta vuotta sitten ja merkitsivät Kali-aikakauden alkua, jossa me nyt elämme, eli Kali-Yugaa.
Kalin aikakauden aattona kuningas Jayati - viisi poikaa, joista neljästä tulee mlechhoja. Tämän vuoksi kuningas Jayati karkottaa poikansa Himalajan alueen ulkopuolelle, toisin sanoen karkottaa heidät sinne, missä me nyt elämme, mutta tuohon aikaan nuo alueet olivat sivistymättömien kansojen asuttamia….Ja jokaisen aikakauden jälkeen on Pralaya, joka tuhoaa maapallon ei-toivotun väestön. Vedenpaisumus tapahtui juuri ennen Kali Yugan alkua. Tästä tulvasta ei ole kirjoitettu ainoastaan Raamatussa. Pralailta piiloutuminen oli mahdollista myös muilla Himalajan tasoilla, jotka olivat nyt tavallisten ihmisten ulottumattomissa, ja juuri sieltä ajettiin pois kuningas Jayatin pojat, joista tuli kuninkaita uusien alueiden kehittämisen kautta. Näiden neljän mlechhi-kuninkaan mukana myös heidän alamaisensa karkotettiin, sillä heistäkin tuli mlechhoja, ja heistä sai alkunsa maapallomme väestö.
Heidän mukanaan lähti Himalajalta Adama-niminen joogavikambara. Vikambara, tämä on se, joka on ruumiillisen käsitteen ulkopuolella ja siksi aina alasti. Maanpakolaisuuden jälkeen neljän kuninkaan alamaiset päättivät suorittaa yagyan, tulisen uhrin, puhdistaakseen itsensä kuninkaidensa synneistä ja omista ...liittyvistä synneistään. Yagya oli mahdollinen, koska papit olivat läsnä alamaisen joukossa. Mutta koska papit eivät olleet tarpeeksi puhtaita, uhrilla oli väärä tulos. Tulista syntyi tyttö, ja sieltä käärittiin hedelmä, joka imi sisäänsä kaikkien karkotettujen mlechien syntiset reaktiot. Tämä hedelmä imi itseensä kaiken ahneuden, himon, vihan ja kaikki muut ... johtuvat synnit. …
...Tulesta käärityn hedelmän ohella tuli myös tyttö, jota kutsuttiin Abijevatiksi (nimi EI ilmeisesti oikein suomeksi) ja hänkin kieltäytyi Aatamin tavoin pukeutumasta, koska hän oli puhdas eikä hänellä ollut mitään inhimillistä käsitystä maailmasta. Koska hän käveli alasti, hänet karkotettiin, ja Adama päätti lähteä hänen mukaansa myötätunnosta….Kaikkivaltias käskee häntä yhdessä Abijevatin kanssa menemään ... joka on Himalajan avaruuden toinen taso, yksi Shambhalan osista, joka sijaitsee Iranin alueella. Tästä alkaa Aatamin ja Eevan tarina, joka tunnetaan Raamatusta. Täydellisempi kuva näistä tapahtumista löytyy kuitenkin Bhavishya Puranasta. Seuraavaksi Kaikkivaltias kertoo Aadamille, että kun he tulevat paikalle, he näkevät siellä jumalallisen puutarhan, johon he voivat astua, ja siellä hänen tehtävänsä ilmenee. Lopulta he saapuvat jumalalliseen puutarhaan, jossa ...Tässä vaiheessa Kali ottaa naga- eli käärmeen muodon ja tarjoaa Abijevatille hedelmän, joka on imenyt itseensä kaikki syntiset reaktiot. Koska kulta on myös Kalin turvapaikka Kalin aikakaudella. Kali suostuttelee ...helposti maistamaan hedelmää,...Näin Kali eli rappion aikakausi aloittaa vaikutusvaltansa ...Selväksi tulee myös, mistä Kain löysi vaimonsa. Hän vain meni sinne, missä muutkin ihmiset asuivat, siinä kaikki. On myös otettava huomioon, että edellisellä aikakaudella, joka oli ennen Kalin aikakautta, ihmiset elivät 10 kertaa pidempään, eli 1000 maanpäällistä vuotta. Voit lukea tästä lisää artikkelistani jättiläisistä. Aivan Kalin alussa ihmiset elivät myös yli yhdeksänsataa vuotta, ja Raamatussa on jälleen päällekkäisyyttä, jossa voidaan jopa nähdä ikään liittyvä hyvin nopea rappeutuminen.
Ei voi olla totta! Taas se aktivoitui pilaamaan kaiken!!!
Kuulepa sinä idäuskova, teidän todellisutta ei luotu meidän paratiisissa hyvällä ja pahalla tiedolla, niin että ihminen tuli jumalien kaltaiseksi - te olette vasta etsimässä sitä Jumalaa, joka jo löysi meidät.
Idän uskonnot periaattessa ovat vain filosofioita, mutta eivät sisällä käsitettä 'Jumala', joten pahuuden kristinuskon korvaajiksi niistä ei ole. Me pysymme luterilaisuuspalstalla yksi ja vain Raamatun sanassa.
Lisäystä - kyllä harhaanjohtajat ja vinoonvääntäjät tarvitsevat paljon sanoja!
Ja korostan edelleen - uskonto Raamatusta ei ole tietämättömyyttää, vaan väärää tietämistä.
Ja nyt se tietäminen, jolla ihminen Luojajumalan sanoin tuli tiedolla jumalien kaltaiseksi (1.Moos.3:22), on tarkoitus korjata oikeaksi tietämiseksi hyvästä ja pahasta tiedosta Raamatussa.
Lukekaa Mäkipellon kirja "Sensuroitu".
Raamattu on sensuroitu.
Tässä saa tosissaan pitää puolensa, että saisi pelastettua niin Jeesuksen älykkään opetuksen kuin viisaan Raamattu-kirjankin.
Ja Juudaksen evankeliumi.
Eenokin kirja myös.
Kun vastapuolen oppeja DEMONISOIDAAN, on välirauha vaikea tehdä. Useimilla fundamentalistisilla uskonsuunnilla on muut pois sulkeva uskonoppi. Tarvitaan monta taivasta, että kaikki oikeauskoiset niihin sopisivat.
Fundamentalistinen pelastususkonto jakaa maailman kahteen leiriin - paholaisen ohjaamiin uskottomiin ja oikeauskoisiin kristittyihin.
Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.
Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).
Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.
Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!
He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.
Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Mitä se jos jostakin Raamatusta on jotakin sensuroitu muuttaa sen hyvän ja pahan tiedon ideaa?! Se ei muutu vaikka koko Raamattu olisi sensuroitu ja keksitty ja luotu vain saduksi. Tai mitään Jeesusta ei olisi koskaan edes elänyt.
Ja mitäs tällä on tekemisestä sen kanssa, että koko kristinusko perustuu tosi Jumalan uhraamiseen teurastettuna uhrilampaana ja ristiin kirottuna Jeesuksen nimeen, jonka hänen nimeensä tekemisen Jeesus sanoo Raamatussa olevan laittomuuden tekemistä - ei siinä ole mitään eroa oletko fundamentalisti vaiko liberaali.
Lisäystä. Mitäpä, jos nyt vihdoinkin kävisitte siihen kameliin kiinni - Jeesusta siteeratakseni - niiden hyttysten siivilöintien sijasta?
Mutta se tässä on kokonaisuutena erona, että Jeesuksen opettama Israelin Jumala, taivasten valtakunnan Isä Jumala, on täysin eri Jumala kuin juutalaisen opilla kristinuskon uhrikulttijumala.
Ja nyt jokainen kristitty tuijottamaan Jumalansa puhetta, ja vastaamaan minulle, että onko tämä todella teidän mielestänne taivasten valtakunnan isä Jumala?
"5.Moos.4:10
Mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, SINUN JUMALASI, edessä, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat PELKÄÄMÄÄN minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen'.
Ja te astuitte esille ja JÄITTE SEISOMAAN VUOREN JUURELLE, ja VUORI PALOI TULELNA, joka loimusi sisimpään taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä.
Ja HERRA PUHUI TEILLE TULEN KESKELTÄ. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoansa, kuulitte vain äänen. Ja hän ILMOITTI TEILLE LIITTONSA, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne KYMMENEN KÄSKYSANAA; ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun."
Onko tämä Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä Jumala?
Tämä on nyt sitten se JUMALA, jota Paavali kirjeissään puhuu läpi koko Raamatun isiensä Jumalana, jota hän sanoo palvelevansa 'kulkemallla tässä lahkossa', ja jolle Jeesus kristinuskolla ja Paavalin opilla on nyt sitten teurastettu uhrilammas, kuoliaaksi kidutettuna, ristille kirottuna ja ehtoollisella syötynä Jahven ylipapin uhrilammasateriana.
Tämä palava vuori on nyt sitten se Jumala nimeltä Jahve/Jehova/Allah/JHWH/Baal-jumala, josta löytyy wikipedia sivu:
"JAHVEN POHJALTA muodostuivat juutalaisuuden lisäksi myös muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien yksijumalaisten uskontojen, kuten KRISTINUSKON ja ISLAMIN, jumalkäsitykset. Nykyajan juutalaiset eivät käytä nimeä Jahve.[1]
Jahve saattoi olla alun perin midianilaisten soturijumala ja TULIVUORENJUAMLA, sillä Jahve ilmestyi Moosekselle ensi kerran juuri Midianissa.[2] Mooseksen kirjoissa viitataan usein Aabrahamin ja muiden toisen vuosituhannen eaa. heprealaisten Jumalaan nimellä Jahve, mutta todennäköisimmin he palvoivat yhä muita pakanajumalia, kuten kanaanilaisten ylijumala Ēliä ja hänen vaimoaan Ašeraa.[3] Ašera oli tuolloin ilmeisesti Jahven äiti, mutta myöhemmin Jahven aseman vahvistuessa hänet nähtiin Jahven puolisona, jonka Jahve lopulta syrjäytti kokonaan.[4][5]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve
Olisikohan jossakin nyt jotakin vikaa kristinuskossa ja Raamatun tulkinnassa?
Ja edelleen kysymys - ONKO TULIVUORI NYT SE TAIVASTEN VALTAKUNNAN ISÄ JUMALA, JOSTA JEESUS PUHUU EVANKELIUMEISSA?
"Mitä se jos jostakin Raamatusta on jotakin sensuroitu muuttaa sen hyvän ja pahan tiedon ideaa?! Se ei muutu vaikka koko Raamattu olisi sensuroitu ja keksitty ja luotu vain saduksi. "
1. Koko kristinuskon sanoma muuttuisi, jos reinkarnaatio olisi tiedossa.
2. Koko kristinuskon sanoma muuttuisi, jos tiedettäisiin, että Saatana on allegoria ja että hän on otettu Zarathustralta.
3. Kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin Juudaksen tärkeä rooli
4. Kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin varhaiskristillisyydessä vallinnut rakkauden sanoma. Nykyään sellaista ei ole olemassa. Kristityt rohkaisevat toisia murhaamaan ei-kristittyjä. Rakkaudenn sanomast aon tullut väkivaltainen islam.
Lisäksi kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin, että suuri osa kristinuskosta on peräisin niin sanotusta "pakanuudesta".
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Lisäksi kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin, että suuri osa kristinuskosta on peräisin niin sanotusta "pakanuudesta".
https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity
Joulu
Muinaisessa Ranskassa ja Britanniassa druidit järjestivät talvipäivänseisauksen aikaan 12-päiväisen juhlan. He uskoivat, että se oli vuotuisen taistelun huipentuma kuolemaa edustavan jääjättiläisen ja elämää edustavan auringonjumalan välillä. He rakensivat suuria nuotioita kannustaakseen ja auttaakseen mestariaan, aurinkoa. Druidit ja muut pakanalliset johtajat tiesivät, kuten mekin nykyään, että päivät pitenevät aina, kun kalenteri etenee talven kautta kohti kevättä, riippumatta heidän vuodenaikarituaaleistaan - mutta silti he pitivät niistä kiinni (L. W. Cowie ja John Selwyn Gummer, The Christian Calendar, 1974, s. 22). Valitettavasti niin tekee suuri osa kristinuskosta nykyäänkin.
Useissa perinteissä on olemassa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen osa sisältää filosofian ulkoisen puolen. Ihmiset, joille eksoteerinen ulottuvuus on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja edistävät uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää kokemusta.
Uppoutumalla uskonnollisen järjestelmän syvyyksiin he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan.
Useiden satojen vuosien aikana Zarathustran uskonnolliset ajatukset levisi Kreikkaan, Roomaan ja Jerusalemiin, ja ne istuttivat monoteismin ja moraalin siemenet länsimaiseen maaperään. Vaikka persialaiset ymmärsivät teologiaa ja filosofiaa vain rajallisesti, he olivat moraalisesti periaatteellisia ihmisiä ja poliittisen diplomatian alalla varsin kehittyneitä.
Vuonna 539 eaa. persialainen keisari Kyyros valloitti Babylonin ja vapautti juutalaiset, jotka olivat vangittuina kuningas Nebukadnessarin aikana. Tämän jälkeen Kyyros auttoi juutalaisia rakentamaan Salomon temppelin Jerusalemiin ja lähetti zarathustralaisia pappeja, kuten Esran, auttamaan heidän uskontonsa ja kansansa järjestämisessä. Toorassa Kyrus mainitaan messiaanisena hahmona. Ennen vapautumistaan Babyloniasta juutalaiset palvoivat monia jumalia, kuten Jahvea, Baalia, Ishtaria ja Molokia. Baal oli esimerkiksi myrskyjen jumala, jolle maanviljelijät uhrasivat uhreja hyvien sateiden saamiseksi. Ištar (josta saamme sanan "pääsiäinen") oli hedelmällisyyden jumalatar, ja Molok oli vaurauden jumala. Jahve, josta myöhemmin tuli israelilaisten ainoa oikea jumala, oli sodan jumala, ja alun perin hänellä oli puoliso nimeltä Ashera.
Israelilaisten siirtyminen polyteismistä monoteistiseen uskontoon on kirjattu laajasti Tooraan, ja se huipentuu Mooseksen antamiin kymmeneen käskyyn.
Joten kyllä: kaikki muuttuis.
Saatanaa ei ole, ikävä tuottaa pettymys.
Muinaisen Egyptin papit olivat suurimman tiedon ja vallan kantajia, mutta tämä tieto hajosi yhä enemmän sirpaleiksi, kun maapallo koki katastrofin toisensa jälkeen ja kun korruptio ja poliittiset juonittelut saastuttivat papiston instituution.
Tämä tieto on vähitellen hajonnut ja rappeutunut nykyään lukuisiksi uskonnollisiksi perinteiksi ekumeenisine neuvostoineen ja maallisine etuineen. Uskonnollisten liikkeiden johtajat muuttavat vähitellen opetuksia, kunnes alkuperäistä perinnettä ei enää tunnista.
KRISTITYT EIVÄT TIEDÄ, KETÄ PALVOVAT.
Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja.
Ihmisten pelottelu ikuisella ja loputtomalla helvetillä on rikos ihmiskuntaa vastaan. Kuinka monta uskontojen uhria onkaan tämän seurauksena. Jokainen on tietysti vastuussa teoistaan, mutta jonkun pakottaminen kärsimään ikuisuuksia helvetissä on vastoin kaikkea hyvää. Vaikka helvetti on olemassa, se ei ole ikuinen. Millaisen Jumalakuvan uskovat esittävät maailmalle tällaisen saarnaamisen tuloksena.
Kuolleista herättämistä, sukuelinten koskettelua, ihmeparantamista – uusi kirja kertoo sisäpiiristä käsin, millaisia ovat suomalaiset uskonlahkot
https://www.hs.fi/paivanlehti/12042017/art-2000005166641.html
Niin muuttuisi.
"Kysymys kuuluukin, ketä me rakastamme ja ketä me kuuntelemme, Jeesusta Kristusta vai ihmisiä, jotka vain keksivät ja kirjoittivat tarinoita."
Hyvä kysymys.
Se Kristus on just se keksitty horina teurastettuna uhrilampaana tulivuorelle.
Kuka on sitten uhrilampaana teurastettu Israelin Jumala Jeesuksen nimeen uhrilahjana juutalaisten tulivuoren Jumala Jahvelle?
No siinä on nyt pelastuttu tekemään pahaa puhtaalla omallatunnolla - koko kristiuskon sanoman ydin.
Jos sattuisi tapahtumaan sellainen ihme, että joku päivä nämä ruususet heräisivätkin, kyllä he kauhistuisivat, että mikä sai heidät uskomaankin pahuuteen.
Sotarikoslakien allahan ne Päivi Räsäsen Raamattukäräjät käydäänkin. Kyllä, tämä on ollut rikos koko ihmisyyttä vastaan.
Ahaa - 'siksi onkin kiinitettävä huomiota hindulaisuuden ja kristinuskon läheiseen yhteyteen ' - todetaan edellä.
Ja kristinusko perustuu tosi Jumalan teurastamiseeen Jeesuksen nimeen uhrilampaana tulivuorenjumalalla ja kiroamiseen ristille.
Onkohan teillä yhtään aivosolua?!
Lisätään vielä pelastuminen -
Roomalaiskirje, luku 7.
Katopas - mode katsoi viisaammaksi taas sensuroida Raamatun tekstiä, jossa todistin sanomani. Teurastaminen löytyy 1.Kor.5:7. Muut ovat alempana - ainekin sen aikaa, kun palsta kestää Jumalan sanaa.
Aika paljon riittää juttuja eri uskontojen satukirjoista.
Liian paljon sanoja, niin että sadun totuus unohtuu, etteihän keisarilla ollut edes vaatteita, noita laittoi lapset uuniin ja Ruusunen se vaan jatkaa ja jatkaa nukkumistaan.
Noita on Paavali - muinoin vain noidat ja maagit lukivat kirouksia, uuniin meno löytyy 1.Kor.3:13, ja se on pari tuolle kiroukselle Gal.3:13.
Kristinusko on itse keisari ja uskovaiset sitten nukkuvia Ruususia, jotka paha noita taikoi uneen luomiskertomuksen perisyntiomenalla.
Sinne edelle - mistä varhaiskristillisyydessä vallinneesta rakkauden sanomasta puhut, kun koko kristinuskon alku on Paavalin määräämässä Jeesuksen jumalanpilkkatuomiossa adistisella kidutusmurhalla, Jeesuksen seuraajien kivityskuolemilla ja jatkuu Paavalin kirjeillä, joilla hän loi opin luomiskertomuksen perisyntivalheella palvoa hänen teurastamaansa Jeesusta tosi Jumalana kirottuna uhrilampaana, että pelastuu tekemään vaikka sitä pahaa mitä vihaa?
Raamatun kohdat löytyy edeltä.
Ja täältä löytyy sitten satu lampun hengestä, kun tarpeeksi hinkkaat sen kylkeä, niin saat uudestisyntymällä demonin kimppuusi, kuten uskovaiset kertovat.
1. Koko kristinuskon sanoma muuttuisi, jos reinkarnaatio olisi tiedossa.
2. Koko kristinuskon sanoma muuttuisi, jos tiedettäisiin, että Saatana on allegoria ja että hän on otettu Zarathustralta.
3. Kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin Juudaksen tärkeä rooli
4. Kaikki muuttuisi, jos tiedettäisiin varhaiskristillisyydessä vallinnut rakkauden sanoma. Nykyään sellaista ei ole olemassa. Kristityt rohkaisevat toisia murhaamaan ei-kristittyjä. Rakkaudenn sanomast aon tullut väkivaltainen islam.
Jeesuksen sanoin - hedelmistään puu tunnetaan.
Ja se millä tavalla piiloviestein Raamattu on muinoin kirjoitettu 'alkukristillisyyden rakkauden hengessä', kertoo suuresta pelosta juutalaisia kohtaan, kun totuus on jouduttu pukemaan rivien väliin - kuten juutalaisten suorittama temppelivallankaappaus sekä lukemattoman monet vihjeet evankeliumeihin.
Inkvisiitio, noitaroviot ja häpeäpaalut kaikkine kidutuksineen, ja nyt jo esille kaivettuine luurankoineen, kertoo samaa karua kieltä - vielä Lutherinkaan aikana ei sana ollut vapaa - silloin oli käytössä giljotiini - vaan hän joutui luterilaisuuden luomaan yhtä vääränkieron kautta kuin on luotu koko Raamattukin. Mutta nyt on aika toinen.
Ja toivoisin totisesti, että heräisitte, ja kuulisitte vihdoinkin Jeesuksen äänen, sekä julistaisitte hänen käskemää evankeliumia taivasten valtakunnan tulemiseta maan päälle totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa.
Ja lukisitte juutalaisten tulivuorenjumala Jahven katkelman 5.Moos.4:10, kun juutalaisten oppiin kristinuskon perustanakin liittyy vain suuren pelon kasvattaminen lapsiin asti. Siinä sitä.rakkauden sanomaa. Katkelma Raamatusta kopioituna myös edellä.
"Mutta nyt on aika toinen."
Niin, mutta nyt voi internetissä yllyttää ei-kristittyjen murhaan.
Mitä ei netissä yllytettäisi?! Tai elokuvissa?! Tai televisiossa?! Tai mainoksissa?!
Kuule, nämä pahuuden markkinat loi jo juutalaiset 2000 vuotta sitten - ja sanon kuin Jeesus - anna kuolleiden haudata kuolleensa.
Miten paljon mielen energiaa - ja ennen kaikkea hyvän mielen energiaa - kahlehditaan kaikella tuolla, ja jos et osaa jättää sitä omaan arvoonsa (tarkoittaa Jeesuksen lause), se polttaa sinut loppuun.
Ehkä sen tarkoitus onkin polttaa loppuun - niin kovin tarkoitushakuista on kaiken pahan ja pelottelun tuottaminen tänä päivänä.
Olet kai oikeassa, ei kai pitäisi välittää. Hyvää jatkoa.
Kiitos, samoin sinulle!
Miksi sitten kuolemanrajakokemukset ovat erilaisia, toisin sanoen kullekin uskonnolle ominaisia? Myslimi kohtaa siellä Allahin ja on niin onnellinen, kristitty Jeesuksen tai Saatanan ja juutalainen Tooran henkilöitä?
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Vaikka meillä ei ole epäilyksiä monien nykypäivän kristittyjen hyvistä aikeista, emme voi koskaan hyväksyä heidän edellä kuvattuja tapojaan painostaa ihmisiä, sillä se on yksilön peiteltyä hyväksikäyttöä ja yksinkertaisesti sanottuna alkeellista ZOMBISOINTIA
Kehotamme kaikkia uskontokuntia saarnaamaan rehellisesti. Jos teillä ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään.
Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?
Jumalallinen rakkaustarina tai kosminen painajainen
1500-luvulla elänyt sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin totesi, että helvetti on täynnä alle kyynärän pituisia pikkulapsia. Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.
2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että jos ihmiset ajattelevat Jumalasta kuten Calvin, on lähinnä makuasia, palvooko ihminen Jumalaa vai paholaista.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.
Ihmiset haluavat ikonisoida mitä tahansa ja kaikkea. Se helpottaa ajattelua ja vapauttaa heidät vastuusta.
Monet kristityt puhuvat kielillä, mutta se ei ole ainoastaan kristillinen ilmiö.
Glossolaliaa esiintyy kaikissa maailman kolkissa. Se on hyvin yleistä pakanauskonnoissa ympäri maailman. Niihin kuuluvat Sudanin shamaanit, shango-kultti Länsi-Afrikan rannikolla, zor-kultti Etiopiassa, voodoo-kultti Haitissa sekä Etelä-Amerikan ja Australian alkuperäiskansojen uskonnot. Pyhien miesten harjoittama mystinen siansaksan mongertaminen tai mutiseminen on muinainen tapa.
Glossolalian esiintyminen sekä kristillisissä että nykyisissä ei-kristillisissä (pakanallisissa) uskonnoissa ei voi olla herättämättä useita uusia kysymyksiä. Mikä on glossolalian alkuperä? Mikä on sen tarkoitus? Mikä yhteys on glossolaliaa harjoittavien kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä? Kenen työ se on, mikä henki? Eikö se ole kuolleiden henki, kuten joissakin paikoissa väitetään? Vai onko Saatana kaiken takana? Voisiko olla mahdollista, että glossolalia on ihmisen keksintö? Nämä ja muut kysymykset ansaitsevat perusteellista tutkimusta ja pohdintaa.
Onko glossolalian, "pakanallisen glossolalian", ilmiö näissä moderneissa ei-kristillisissä uskonnoissa sama glossolalia kuin kristittyjen keskuudessa, ainakin kielellisesti ja ilmeisten rakenteiden osalta? Vai eikö olekin? Käsittelemme tätä kysymystä seuraavassa osassa, koska se voi auttaa meitä ymmärtämään toista kysymystä: onko kristillisen glossolalian ja ei-kristillisen glossolalian välillä hengellinen ero? Mikä on glossolalian alkuperä, mistä se tulee? Jos ero on olemassa, voimme väittää, että kristinusko on ainutlaatuinen ilmenemismuodoissaan, ja silloin on helpompi tulla siihen tulokseen, että kristillinen glossolalia on peräisin Pyhästä Hengestä. Jos eroa ei ole, on ihmeteltävä, onko mahdollista, että yhdessä uskonnossa ilmiön lähteenä on Pyhä Henki, mutta toisessa uskonnossa sen lähteenä on aivan toinen henki. Ilmeisesti vain harva uskaltaa väittää, että Pyhä Henki ilmenee pakanallisissa rituaalisissa käytännöissä, velhojen, shamaanien ja pakanakulttien johtajien toiminnassa aivan samalla tavalla kuin kristinuskossa.
Joskus jokaisen on tehtävä valinta: ELÄÄKÖ MENNEIDEN SUKUPOLVIEN DOGMIEN MUKAAN VAI ASTUA VAPAANA YKSILÖNÄ TUNTEMATTOMAAN.
ÄLKÄÄ PELÄTKÖ TUHOTA MITÄÄN DOGMEJA.
Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.
Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.
Kyllä olisi kovin erilainen.
Jällensyntymisoppi ei ole koskaan ollut Raamatussa. Se on Raamatun vastustajien ja Raamattua vääntävien ihmisten alulle laittama valhe, että Raamatussa olisi ollut tai olisi yhä jälleensyntymisestä puhuvia kohtia.
Raamatun mukaan ihminen elää kerran, minkä jälkeen tulee tuomio.
Siksi Raamattu kehottaa olemaan viivyttelemättä oman pelastuksensa kanssa, koska Jumala on asettanut ihmisen päiville lukumäärän. Emmekä sitä itse tiedä, mikä on oma päiviemme lukumäärä.
"Raamatun mukaan ihminen elää kerran, minkä jälkeen tulee tuomio".
Muiden uskontojen kirjat sanovat muuta ja me seuraamme niitä.
Niitä uskomalla tulee pettymys ja kadotustuomio.
Ei Jeesus turhaan tullut maailmaan varoittamaan ihmisiä sitä, kuinka asiat ovat iankaikkisuudessa, ja kuolemaan ristillä, jotta me välttäisimme kadotuksen.
Ainakin tässä tulee selvästi esille se, että jopa Jeesuskin hyväksyi ajatuksen uudelleensyntymisen mahdollisuuden, koska ei sitä sanallakaan yrittänyt edes kumota.
Tuntui hyväksyvän sen.
Matteuksen evankeliumi:
16:13 Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"
16:14 Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista".
Kyllä, kaikkia niistä ei osattu poistaa, ja joitakin viittauksia jäi jäljelle, kaikkia niistä ei pidetty "vaarallisina".
"Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia".
Tämä voi olla totta, koska eräälle tuntemalleni fyysikolle egyptiläisessä luostarissa munkit näyttivät alkuperäisiä tekstejä, joita ei ollut Raamatussa. Ja nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä. Ja tässä luostarissa nämä tekstit ovat säilyneet tähän päivään asti. Tällaisia tekstejä on varmasti muissakin luostareissa ympäri maailmaa.
Nykykristityt hylkäävät reinkarnaatio-opin, koska he eivät löydä siitä todisteita Raamatusta. He väittävät, että oppi sielunvaelluksesta on myöhäinen lisäys raamatulliseen traditioon, ja Johanneksen ilmestys kieltää lisäämästä mitään pyhiin teksteihin tai poistamasta niistä mitään. On kuitenkin huomattava, että juuri tämä pyhien kirjoitusten vapaata käsittelyä koskeva kielto on herättänyt paljon kritiikkiä, sillä nykyaikaiset tutkijat ovat todenneet, että osa Raamatun kirjoista on koottu ilmestyskirjan jälkeen.
Johanneksen ilmestystä ei ole aina pidetty kanonisten kristillisten kirjoitusten viimeisenä tekstinä. Ja jos näin todellakin on, kristittyjen uskovien on hyväksyttävä jälleensyntymisen olemassaolo, vaikka oppi siitä tuli kristilliseen perinteeseen melko myöhään.
Oletetaan, että ajatus jälleensyntymisestä syntyi ennen Ilmestyskirjan ilmestymistä. Monet raamatuntutkijat väittävät, että oppi sielunvaelluksesta on vanhempi kuin Ilmestyskirja ja että se oli osa niin sanottua "ilmestystä edeltävää" Raamattua. Merkittävät kirkonmiehet ja tutkijat kristinuskon eri haaroista myöntävät, että on mahdollista, että varhaiskristityt kallistuivat pikemminkin jälleensyntymisteoriaan kuin ajatukseen ylösnousemuksesta ja paluusta taivaaseen tai helvettiin. Metodistikirkon pappi ja kirjailija Leslie Whitehead uskoo, että kristillisistä kirjoituksista on vaikea löytää suoria todisteita sielunvaellusopista, mutta että ajatus sielun jälleensyntymisestä on kuitenkin varsin sopusoinnussa Kristuksen opetusten kanssa.
Kun mainitaan nykyajan kirjoittajia, jotka tunnustavat reinkarnaation kristillisessä perinteessä, voidaan mainita sellaiset henkilöt kuin John J. Hearney, teologian professori Fordhamin yliopistossa, William L. De Arteaga, kristitty pappi, John X. Hick, Danforthin filosofian ja uskonnonhistorian professori; Geddes McGregor, anglikaaninen pappi ja Etelä-Carolinan yliopiston filosofian emeritusprofessori; ja Quincy Howe Jr, Scripps Collegen antiikin filologian apulaisprofessori, joka on valmistunut Harvardin, Columbian ja Princetonin yliopistoista.
Vaikka nykykristillisellä kirkolla ei olekaan yksimielistä mielipidettä tästä ongelmasta, yritämme vastata toiseen kysymykseen: onko varhaiskristillisissä teksteissä suoria tai epäsuoria viittauksia sielun jälleensyntymisoppiin.
Raamattu ei nimenomaisesti tunnusta jälleensyntymistä. On kuitenkin olemassa monia muinaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia, joiden tietoja ei mainita Raamatussa. Esimerkiksi oppi, jonka mukaan riittämättömän puhtaat sielut voivat mennä "keskimmäiseen paikkaan", jota kutsutaan kiirastuleksi, sovittaakseen syntinsä ja päästäkseen lähemmäksi taivasta. Kiirastulen olemassaolon tunnustavat kaikki katolilaiset ja monet anglikaanit, mutta siitä ei ole suoraa mainintaa Raamatussa. Raamatussa ei myöskään puhuta mitään helvetin edeltäjästä, "limbosta".
Pyhä kolminaisuus on klassinen esimerkki laajalle levinneestä kristillisestä dogmasta, jolle ei ole käytännössä mitään raamatullista vahvistusta. Geddes McGregor, kristillinen teologi ja Etelä-Carolinan yliopiston filosofian emeritusprofessori, toteaa seuraavaa:
"Missään muualla paitsi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh. 5:7) - joka on epäilemättä hyvin myöhäinen lisäys - emme löydä suoraa vahvistusta Pyhän Kolminaisuuden opille sellaisena kuin kirkko on sen Raamatussa muotoillut. Suoran todistusaineiston puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että kolminaisuusopin postulaatti olisi evankelisten opetukselle vieras. Päinvastoin, kolminaisuusoppia pidettiin ja pidetään ortodoksisessa kirkossa edelleen ainoana oikeana oppina Uudessa testamentissa esitetystä suuresta jumalallisesta totuudesta. Mikään ei estä meitä olettamasta, että sama pätee myös jälleensyntymisoppiin... Raamatusta, kirkkoisien kirjoituksista ja myöhemmästä kristillisestä kirjallisuudesta löytyy lukuisia todistuksia tämän opin tueksi.”
Tämä kuuluu siihen lopunajan eksymykseen ja luopumukseen, mistä Raamattu etukäteen varoittaa ja minkä Raamattu sanoo lopun aikana tulevan, jopa kristittyjen pariin.
Ensin tulee luopumus Raamatun totuudesta ja antikristus eli Krstuksen vastustaja pääsee sellaiseen valta-asemaan, että se julistaa itsensä peräti jumalaksi. Sen jälkeen tulee Jeesus takaisin ja tuomitsee niin antikristuksen kuin muutkin vääräoppiset.
Vaikka joissakin historiallisissa lähteissä todetaan, että kristillisessä maailmassa sielunvaellusoppi hyväksyttiin vain pienessä määrässä vapaa-ajattelijoita, tämän opin kohtalosta kristinuskon helmassa voidaan sanoa paljon enemmän kuin yleisesti sanotaan. Nyt on tulossa esiin erilainen käsitys, jonka mukaan kristinusko on tunnustanut jälleensyntymisopin alusta alkaen. Näin oli aina Konstantinopolin toiseen konsiiliin asti (553 jKr.), jolloin kirkon viranomaiset päättivät, että sielun jälleensyntyminen oli "tuomittava näkemys", jota tavalliset kristityt eivät ymmärtäneet.
"Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan."
Tohtori MacGregor kehittää tätä ajatusta seuraavasti:
"Niillä, joiden käsitys Herrasta on pinnallinen, niillä, joiden elämässä Hänelle ei ole pysyvää paikkaa, on yhtä pinnallinen käsitys iankaikkisen elämän luonteesta, liittyypä siihen jälleensyntyminen tai ei, vaikka he väittävätkin uskovansa kuolemanjälkeiseen elämään. Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa kadut on päällystetty kullalla ja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa kunnan tilalla. Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta...”
"Tämä kuuluu siihen lopunajan eksymykseen ja luopumukseen, mistä Raamattu etukäteen varoittaa ja minkä Raamattu sanoo lopun aikana tulevan, jopa kristittyjen pariin".
Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.
Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).
Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.
Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!
He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.
Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.
=Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.=
(Matt. 16:13-14).
(Matt. 17:10-13).
(Matt. 11:11,14-15).
Nämä tekstit viittaavat selvästi jälleensyntymiseen. Niitä ei kai osattu poistaa.
Toinen viittaus reinkarnaatio-oppiin löytyy Paavalin kirjoituksista. Jaakobin ja Eesau tarinaa kommentoidessaan hän sanoo, että Jumala rakasti toista ja vihasi toista jo ennen heidän syntymäänsä.
On mahdotonta rakastaa tai vihata jotakuta, joka ei ole vielä syntynyt, jotakuta, joka ei ole vielä olemassa.
Kristillisen opetuksen mukaan taivas, helvetti ja kiirastuli ovat paikkoja, joissa ihminen "niittää" sen, mitä on kylvänyt.
MUTTA SEHÄN ON KARMAN LAKI.
Emmekö voi olettaa, että palkkiot ja rangaistukset - tekojemme "sato" - tulevat meille toisessa maallisessa elämässä? Jos "kiirastuli" on todellisuudessa olemassa, voimme olettaa, että sovitamme syntimme useiden maanpäällisten elämien aikana.
Mitä mieltä tämä vaikutusvaltainen ja korkeasti koulutettu kristillinen ajattelija oli jälleensyntymisestä? Origeneksen näkemykset aiheesta esitti Lontoon St Paul's Cathedralin dekaani, pastori William R. Inge kuuluisissa "Gifford Lectures" -luennoissaan:
"Origenes otti askeleen, joka olisi tuntunut kenestä tahansa kreikkalaisesta loogiselta johtopäätökseltä kuolemattomuuteen uskomisesta - hän opetti, että sielu elää jo ennen ruumiin syntymää. Sielu on aineeton, joten sen elämällä ei ole alkua eikä loppua... Tämä oppi vaikutti Origeneksesta niin vakuuttavalta, ettei hän voinut peitellä ärtymystään ortodoksisesta uskosta tuomiopäivään ja sitä seuraavaan kuolleiden ylösnousemukseen. "Miten on mahdollista palauttaa kuolleet ruumiit, joiden jokainen hiukkanen on siirtynyt lukuisiin muihin ruumiisiin? - kysyy Origenes. - Mihin ruumiiseen nämä molekyylit kuuluvat? Näin ihmiset vajoavat hölynpölyjen suohon ja takertuvat hurskaaseen toteamukseen, jonka mukaan "Jumalalle mikään ei ole mahdotonta".
Katolisen ensyklopedian mukaan Origeneen opetukset mukailevat pitkälti jälleensyntymäteorian sisältämiä ajatuksia, jotka voidaan jäljittää platonistien, juutalaisten mystikkojen ja hindujen uskonnollisten kirjoitusten opetuksiin.
Kun otetaan huomioon, että paavi itse kumosi Origeneksen anatheman, järkevimmät kristityt historioitsijat ja teologit ovat vuosisatojen ajan todenneet, että uskovien ei pitäisi hylätä Origeneksen opetusta. Virallisesta kiellosta huolimatta monet koulutetut kristityt jakoivat Origeneksen näkemykset jälleensyntymisestä sekä ennen Konstantinopolin konsiilia että sen jälkeen. Justinianuksen epäreilusta näytelmästä kirjoitettiin lukuisia kirjoja, joissa viitattiin paitsi pyhiin kirjoituksiin ja historiallisiin tosiasioihin myös logiikkaan ja terveeseen järkeen. Tuomitse itse - voisiko armollinen Herra antaa lapsilleen vain yhden mahdollisuuden päästä taivasten valtakuntaan? Onko mahdollista, että anteeksiantava Jumala tuomitsisi ihmisen ikuisuuteen helvetissä antamalla hänelle vain yhden mahdollisuuden sovittaa syntinsä? Rakastava isä antaa eksyneille lapsilleen aina kaikki mahdollisuudet palata syliinsä. Eikö Jumala ole kaikkien ihmisten rakastava Isä?
Monet ovat todenneet kristillisen uskonnon synkän tilan länsimaissa, eikä parannusta ole valitettavasti näkyvissä. ... että aika ei ole kaukana, jolloin länsimainen filosofia alkaa kieltää sielun olemassaolon, sillä itse ajatus sielun olemassaolosta liittyy loogisesti ajatukseen jälleensyntymisestä. He uskovat, että sielun kieltäminen on "vain ajan kysymys", ja kun tuo hetki on koittanut, kaikki tuntemamme kristilliset uskonnolliset liikkeet saattavat lakata olemasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että elleivät kristityt ajattelijat käänny uudelleen platonis-ugustilaisen kristinuskon ja Origeneksen opetukselle ominaisen logiikan puoleen, he huomaavat jonain päivänä, että heidän uskontonsa kulkee rinta rinnan sen materialismin kanssa, jota se on aina kiihkeästi vastustanut. Itse Kristus ei olisi voinut tunnustaa tällaista uskontunnustusta kristityksi.
Koraanissa ei ole johdonmukaisia viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ja sielun jälleensyntymiseen, ja tämä on saanut jotkut tutkijat, jopa ortodoksiset muslimit, kyseenalaistamaan sen, tiesikö profeetta Muhammed mitään olennaista tästä aiheesta. Koraanissa käsitellään vain ohimennen, ohimennen, kuolemanjälkeisen olemassaolon luonteeseen liittyviä teologisia ja filosofisia peruskysymyksiä; mutta myöhemmin on kirjoitettu laajoja teologien kommentteja, joissa systematisoidaan profeetan kanonisten kertomusten ja Koraanin ilmestyksen kätketyt merkitykset. Tässä suhteessa islamin uskonto jakaa esiuskontojensa - juutalaisuuden ja kristinuskon - kohtalon, jotka myös perustuvat suurelta osin myöhempiin tulkintoihin. Islam kunnioittaa sekä Vanhaa testamenttia että evankeliumeja, joten todisteet siitä, että näissä kirjoituksissa tunnustetaan jälleensyntymisen olemassaolo, pätevät myös muslimeihin.
Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.
Tanasukh-käsite on yleisempi Intiassa asuvien muslimien keskuudessa, mikä johtuu epäilemättä hindulaisuuden vaikutuksesta; mutta sana esiintyy myös arabialaisten ja Lähi-idän ajattelijoiden ja teologien kirjoituksissa. Islamilaiset reinkarnaation kannattajat väittävät, että Koraani tukee oppia sielujen vaelluksesta, ja vetoavat sanojensa tueksi.
Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. On muistettava, että keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti. Gnostilaiset kristityt tutustuttivat arabit kreikkalaiseen filosofiaan ja sen tuottamaan gnostilaisuuteen
Edellä esitetyn perusteella voimme siis olettaa, että kaikki suuret maailmanuskonnot sisältävät tavalla tai toisella opin sielunvaelluksesta. Poliittinen ympäristö, pyhien kirjoitusten alkuperäisteksteihin tehdyt muutokset ja joissakin tapauksissa turha klaaniylpeys ovat kuitenkin laskeneet tämän opin arkaaisen mystisen uskomuksen tasolle, joka on peitetty unohduksen pimeyteen. Idän uskonnot sekä lännen esoteeriset ja mystiset yhteisöt ovat säilyttäneet selkeämmän käsityksen jälleensyntymisestä. Tämä ei kuitenkaan johtunut näiden koulukuntien sitoutumisesta johonkin fetissiin vaan pikemminkin siitä, että niihin kuuluneet ajattelijat pitivät filosofiaa välttämättömänä uskonnollisten rituaalien täydentäjänä.
Nykyaikaiset maailmanuskonnot heijastavat kulttuuria, jossa ne elävät, ja ne pitävät todellisuutta lineaarisena: kaikella on alku ja loppu; tämä jäykkä järjestelmä ei tunne poikkeuksia. Ihmisen valinnanmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset: elämä tai kuolema, taivas tai helvetti. Tällaisen ajatusjärjestelmän perusteella voidaan olettaa, että myös ajalla on alku ja loppu. Kolmatta aikaa ei ole olemassa. Ei ole vastausta kysymykseen: mitä on lopun jälkeen? Lännessä Aristoteleen ajatukset ovat edelleen vallalla.
Kellon viisarit eivät lakkaa liikkumasta vuorokausisyklin päätyttyä, vaan ne aloittavat uuden kierroksen; viikonpäivät ja vuodenajat toistuvat yhä uudelleen; myös yugat eli suuret kosmiset aikakaudet ovat syklisiä; kaikki empiiriset havainnot viittaavat siihen, että todellisuus on luonteeltaan syklinen.
Ajan syklinen luonne ei ole ominaista vain makrokosmokselle vaan myös mikrokosmokselle. Jokainen ihminen käy läpi ympyrän nimeltä elämä - ja mitä sitten? Onko mahdollista, että hän luonnonlakeja rikkoen yksinkertaisesti lakkaa olemasta? Voiko ihmisen elämä olla ohimenevää, toisin kuin ympäröivän maailman elämä? Vai aloittaako ikuisesti vaeltava sielu uuden kierroksen samsaran kiertokulussa, joka on kuin uusi vuodenaikojen vaihtuminen? Käyvätkö ihmiset, kuten kaikki elävät olennot, läpi uuden syntymän, vai onko ihmisen sielu outo, epänormaali kokonaisuus, joka kuolee katoavan ruumiin mukana?
Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa, suoritamme hyveellisiä tai syntisiä tekoja. Voidaan sanoa, että työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.
Olisiko kristinusko paljonki erillaisempi
Jos jälleenyntymisoppi olisi saanut jäådä raamattuun?
Olisi.
Älä yritä löytää Korkeimman Totuuden olemusta mielikuvituksesi voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään Totuudeksi vain siksi, että se vastaa mieltymyksiänne. Älkää hyväksykö Totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai kannattanut, älkääkä hyväksykö ei-Totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.
Olisi erilainen.
Zarathustralaisuus - on siis epämääräinen uskonto, joka muokkasi länttä.
Totta kai.
Olis.
Mikä hemmetin jälleensyntymisoppi? Raamatussa on ainoastaan yksi tie taivaaseen ja ikuiseen elämään tämän maallisen elämän jälkeen. Ja se on usko Jeesuksen sovitustyöhön.
Miksi ainoastaan Raamatussa. On paljon muitakin tekstejä. Koraani, Toora, Kabbala, Avesta ja muita.
Raamattua on sensuroitu. Lue Mäkipellon kirja vaihteeksi.
Niitä jälleensyntymisaiheita ovat tutkineet myös pätevät henkilöt, mm.
John J. Hearney, teologian professori Fordhamin yliopistossa, William L. De Arteaga, kristitty pappi, John X. Hick, Danforthin filosofian ja uskonnonhistorian professori.
siis Danforthin filosofian ja uskonnonhistorian professori; Geddes McGregor, anglikaaninen pappi ja Etelä-Carolinan yliopiston filosofian emeritusprofessori; ja Quincy Howe Jr, Scripps Collegen antiikin filologian apulaisprofessori, joka on valmistunut Harvardin, Columbian ja Princetonin yliopistoista.
Tapahtui ulkomailla. Kerran eräässä kirkossa pidetyn saarnan aikana eräs seurakuntalainen sai "ilmestyksen tai vision", jonka mukaan Saatana istui tai lepäsi kirkon katolla. Kysyin sitten, mitä tämä näky tarkoitti. Seurakuntalainen vastasi, että se tarkoitti sitä, että uskonelämä oli haaleaa tai jotain sellaista. Outo tapahtuma. Kertooko se jotain kirkon tilasta nykyään. Outoa, kun ottaa huomioon, että saatana on metafora. Henkilö oli kertonut asiasta myös papille.
"Raamatussa on ainoastaan yksi tie taivaaseen ja ikuiseen elämään tämän maallisen elämän jälkeen."
Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa kadut on päällystetty kullalla ja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa kunnan tilalla. Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta...”
Jatkuva taivaspuhe alkaa kyllästyttää, ja se on suorastaan vastenmielistä.
Uskonnon seuraajien suuri määrä ei tarkoita, että se on totuus. Ehkä totuus on vain pienen ihmisjoukon tiedossa. Kun määrä kasvaa, laatu heikkenee samassa suhteessa tai ei aivan yhtä paljon.
"Raamatussa on ainoastaan yksi tie taivaaseen"
Muualla on muita teitä ja kaikki eivät halua taivaaseen.
Erikoista.
Sorry luin väärin aloituksen. Kristinuskoa ei edes olisi, jos siellä olisi jälleensyntymisoppi. Ja uskokaa te rauhassa mihin haluatte.
Ei voi muuta sanoa kun että toivottavasti löydät Jumalan valtakunnan joskus. Taivas kun se on määränpää tämän maallisen elämän jälkeen. Ei kannata pelätä sitä.
Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan.
"Kristinuskoa ei edes olisi, jos siellä olisi jälleensyntymisoppi. Ja uskokaa te rauhassa mihin haluatte".
Miksi ei? Kyllä, totta, se ei olisi nykyisessä muodossaan.
Mutta ehkä siinä olisi tuo rakastava sanoma rakkaudesta ilman ikuista helvettiä, joka nykyisin muuttaa todellista kuvaa Jumalasta ja antaa ihmisille väärän kuvan Jumalasta.
Jossain viipyy uskovien sähköpotkulautailijoittenosio. Liekö sekin tahallista sitten.
Olisi.
Totta maar.
Maar.
Luettuaan Pyhiä tekstejä ihminen alkaa miettiä: "Eh, Jumala siis loi kaiken! Hän on Kaikkivaltias, ja olen riippuvainen Hänestä. Hienoa! Nyt ratkaisen ongelmani Hänen avullaan! Ylistys Sinulle, Jumala! Ihmiset. Jumala on muuttanut elämäni..." ja niin edelleen. Tietysti, verrattuna tiedostamattomaan olemassaoloon, tämäkään ei ole niin huono asia. Kuitenkin tällainen herääminen on siirtymistä syvästä unesta sumuiseen uneen. Näin ihminen löytää itsensä mystisten taikauskoisten, mentaalisten "totuuskäsitysten" maailmasta. Hänestä näyttää siltä, että hän on jo herännyt unen unesta, mutta todellisuudessa hänen tilansa muistuttaa heräämisen ensimmäisiä edellytyksiä, kun epämääräiset mielikuvat Todellisuudesta sekoittuvat eläviin vaikutelmiin ohikiitävistä
Hänestä näyttää siltä, että hän on jo herännyt unen unesta, mutta todellisuudessa hänen tilansa muistuttaa heräämisen ensimmäisiä edellytyksiä, kun epämääräiset kuvat todellisuudesta sekoittuvat ohikiitävän unen eläviin vaikutelmiin. Hän näkee yhä itsensä maailmankaikkeuden keskipisteenä ja pyrkii saamaan kaikesta aistillista nautintoa. Tämä on hänelle kaikkein tärkeintä, sillä koko hänen unensa perustuu siihen, ja hän kokee epämääräisesti muotoutuneen kuvan todellisuudesta, jumalakuvan, toisena mahdollisuutena toteuttaa unen suunnitelmat.
Olis erilainen.
Tietenkin olisi, sehän on ihan selvää.
Kannattaa lukea Bhagavad Gita.
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin.
Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
Ei sillä ole väliä, että kristinusko on synkretistinen muiden uskontojen ja muinaisuuden kanssa. Se ei muuta Jeesuksen rakkauden sanomaa.
Kristinuskon seuraajat ovat kuitenkin tehneet tuon rakkauden sanoman tunnistamattomaksi. Mutta Jeesus oli hyvä, sitä ei voi muuttaa.
Olis.
Kristinuskossa ja muissa abrahamilaisissa uskonnoissa on synkretismiä muinaisuskontojen kanssa.
J. Robert Oppenheimer
Vedojen saatavuus on suurin etuoikeus, jonka tämä vuosisata voi vaatia itselleen verrattuna kaikkiin edellisiin vuosisatoihin.
Arthur Schopenhauer
Vedojen suurissa opetuksissa ei ole lahkolaisuuden varjoa. Se on tarkoitettu kaikille aikakausille, ilmastoille ja kansoille, ja se on kuninkaallinen tie Suuren Tiedon saavuttamiseen. Aamuisin upotan mieleni Bhagavad-gitan majesteettiseen filosofiaan, johon verrattuna moderni maailmamme ja sen kirjallisuus tuntuvat mitättömiltä.
Albert Einstein
Kun luen Bhagavad-gitaa, pohdin, miten Jumala loi maailmankaikkeuden. Kaikki muu tuntuu aivan mitättömältä...
Bhagavad-gitan filosofiset ajatukset viehättivät minua erityisesti. Ne ovat käytännössä yhteneviä sen todellisuuskäsityksen kanssa, johon kvanttimekaniikan tutkimiseni on johtanut minut.
Albert Schweitzer
"Bhagavad-gita on vaikuttanut syvällisesti koko ihmiskunnan elämään, sillä se opettaa, kuinka antautua ja omistaa elämänsä Jumalalle”.
Aldous Huxley
"Bhagavad-gita on täydellisin henkisen kehityksen tietosanakirja, täydellinen ilmaus niistä arvoista, joita ilman ihmiskunnan olemassaolo ei ole ajateltavissa. Se on yksi selkeimmistä ja kattavimmista filosofisista opetuksista. Se tarjoaa silmiinpistävän panoraaman hengellisistä ja älyllisistä pyrkimyksistä, ja siksi se tulee aina olemaan äärimmäisen arvokas paitsi Intialle myös koko ihmiskunnalle.
Hermann Hesse
Bhagavad-gitan ihme on siinä, että se esittelee todella kauniita elintärkeän viisauden helmiä, joiden kautta filosofia saavuttaa korkeimman kukoistuksensa ja muuttuu uskonnolliseksi opiksi.
Leo Tolstoi
Uskon vakaasti Bhagavad-gitan perusperiaatteeseen ja pyrin aina muistamaan sen ja ohjaamaan sitä teoissani, puhumaan siitä niille, jotka kysyvät mielipidettäni, ja heijastamaan sitä kirjoituksissani.
Jos Krishnaa ei olisi, meille ei olisi olemassa Jumalan käsitettä.
Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkaudella, hengittää vain sillä ja puhuu vain sillä.
Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta.
Henry David Thoreau
Joka aamu pesen mieleni Bhagavad-gitan majesteettisessa, kosmogonisessa filosofiassa, jonka rinnalla koko moderni maailmamme ja sen kirjallisuus näyttävät avuttomilta ja kalpeilta.
Ralph Waldo Emerson
Tämä on ensimmäinen kirjoista: se on kuin kokonainen valtakunta puhuisi meille; siinä ei ole mitään mitättömyyttä, mitään vähäpätöisyyttä, kaikki on suurta, johdonmukaista, seesteistä; se on muinaisen ÄLYN ääni, joka pohdiskelee toisella aikakaudella ja toisessa ilmastossa, mutta samojen kysymysten äärellä, jotka askarruttavat myös meitä.
Sikäli kuin Tolstoin päiväkirjoista voi päätellä, kirjailija jäljitti hyvin selvästi Vedojen ajattomia, Jumalaan keskittyviä ajatuksia kristinuskossa ja muissa Veda-uskontojen jälkeisissä uskonnoissa (juutalaisuus, buddhalaisuus, islam). Tolstoin kirjastossa Jasnaja Poljanassa oli noin viisikymmentä suoraan vedalaiseen perinteeseen liittyvää kirjaa. Näiden kirjojen marginaalissa on kirjailijan kädenjälkeä, jonka hän teki niitä lukiessaan.
Idän filosofian metafyysinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta.
Idän suurissa opetuksissa ei ole lahkolaisuuden varjoa. Se on tarkoitettu kaikille aikakausille ja kaikille kansoille, ja se on kuninkaallinen tie Suuren Tiedon saavuttamiseen.
Idän filosofia on majesteettinen filosofia, johon verrattuna moderni maailmamme ja sen kirjallisuus tuntuvat mitättömiltä.
Itäinen rauhanomainen filosofia verrattuna länsimaisen abrahamilaisen uskonnon opetuksiin.
Meidän kristilliset käsityksemme henkisestä elämästä ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista...
... assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.
Itämaisissa opetuksissa on monia erilaisia suuntauksia, mutta niissä ei ole tällaista pelottelua IKUISELLA helvetillä. Miten joku voi edes hyväksyä sellaista? Pelon takia? Jotenkin paljon armollisempi. Luulisi, että asia olisi toisinpäin, että länsimainen filosofia olisi inhimillisempää. Mutta niin ei ole.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17883955/bhagavad-gita--matka-ajattomaan-viisauteen
Ikuinen viisaus.