Avioero ei ole kaikkein kamalin asia elämässä.

"Ai miten nii?"

Ei kamalimpia asioita voi arvottaa ja se mikä on yhdelle pahempi juttu ei jollekin toiselle ole välttämättä ole sitä.

Sehän voi olla yks parhaimmista asioista jollekin.

Ei mutta se stressi ja sydänsuru tai mahdollinen särkyneen sydämen oireyhtymä on verrattavissa rakkaan ihmisen kuolemaan.
Jokainen meistä kokee eri tavalla asiat. Joten argumenttisi on tällöin mitätöity. Inhoan vertailua! Jokainen on yksilö.
Mikä pakottaa aina yleistämään.

Kyllä se on kamala asia ja voin henkilökohtaisesti sanoa että tuntuu kuin koko elämältä lähtisi pohja. Kaikki mitä olette yhdessä rakentaneet on sen jälkeen ohi. Ei ole enää meitä eikä tule enää yhteisiä muistoja.
Itse käyn juuri eroa läpi jonka olen itse laittanut alulle. Voin sanoa että ei tee yhtään helpommaksi vaikka on ns, jättäjä. Minulla on myös tunteet ja omat muistoni ja suru siitä että kaikki päättyy.

No ei tosiaan on, ei lähellekään.

Ai,? Ootko kokenut? Se kun kaiken tietää..

No jos lähtökohta on oikea, erotaan koska erikseen on helpompi/parempi olla kuin yhdessä. Niin mitenkä se voisikaan olla mikään maailmanloppu? Usein puoliso kuitenkin jää ystäväksi ja ei siten katoa minnekkään. Muutos ja uuden alku se on enemmän kuin minkään loppu.

Avioero ei vaikuttanut elämääni mitenkään!

Kondylooma jää pysyväksi. Hoidolla pireettomaksi.
Hoidata kusivehkeesi.

Huulesikin nenänalusesi on usein ruvella.
Etkä tee sille mitään. Pian sulla on nielusyöpä.

Se on uuden mahdollisuuden aikaa joka samalla antoisampi ja omaa elämää, eikä jatkuvaa kompromissien tekoa kaikesta!
Erotkaa huonosta suhteestanne ja tehkää uusi parempi elämä omilla ehdoilla, se kannattaa.

Ei voi noin laittaa kamaluusjärjestykseen asioita. Se, mikä on toisella aivan kamalaa, niin ei ole toiselle sitä. Ymmärrystä ja empatiaa, kiitos!