Olen ollut kihloissa 2 vuotta ja olen edelleen rakastunut exääni. Nykyinen mies on hyvä minulle, vaikka meillä ongelmia onkin.... Entinen poikaystävä on muuttunut todella paljon ja on sanonut tekevänsä mitä vain, jotta saa minut takaisin.....
Minusta tuntuu että ainoa syy miksi en eroa on se, etten halua loukata miestäni ja että vanhempani taitavat tykätä hänestä enemmän kuin minusta.....
Tämä suhde on vakaa, tylsä, ja ihan OK. Entisen poikaystävän kanssa oli hauskaa, riideltiin kyllä jonkun verran, mutta olin koko suhten ajan 4 vuotta korviani myöten rakastunut. Erottiin riitojen takia ja sen takia että hän oli silloin huomattavasti ilkeämpi kuin nykyään. Hän ei yksinkertaisesti osanut olla loukkaamatta minua sanoillaan.En voi sanoa , että olisin nyt yhtä rakastunut. Tai olen rakastunut, mutta en samalla tavalla hullaantunut mitä olin entiseeni.
Olen salaa puhunut puhelimessa entiseni kanssa ja mieheni on huomannut kyllä että en ole onnellinen, mutta silti hän väkisin yrittää pitää minusta kiinni....
Minusta tuntuu, että jään tähän suhteeseen loukkuun enkä ikinä elämässäni enää voi olla oikeasti todella rakastunut...... Jään tähän "ihan OK, saa kelvata".- suhteeseen.....
Onko kenelläkään muulla tällaista tilannetta, vai onko teillä tilanneta että olette loukussa "ihan OK"-suhteeseen. Tai muuten vain mielipiteitä? kiitos!!olen 22vuotias.
Minusta tuntuu että ainoa syy miksi en eroa on se, etten halua loukata miestäni ja että vanhempani taitavat tykätä hänestä enemmän kuin minusta.....
Tämä suhde on vakaa, tylsä, ja ihan OK. Entisen poikaystävän kanssa oli hauskaa, riideltiin kyllä jonkun verran, mutta olin koko suhten ajan 4 vuotta korviani myöten rakastunut. Erottiin riitojen takia ja sen takia että hän oli silloin huomattavasti ilkeämpi kuin nykyään. Hän ei yksinkertaisesti osanut olla loukkaamatta minua sanoillaan.En voi sanoa , että olisin nyt yhtä rakastunut. Tai olen rakastunut, mutta en samalla tavalla hullaantunut mitä olin entiseeni.
Olen salaa puhunut puhelimessa entiseni kanssa ja mieheni on huomannut kyllä että en ole onnellinen, mutta silti hän väkisin yrittää pitää minusta kiinni....
Minusta tuntuu, että jään tähän suhteeseen loukkuun enkä ikinä elämässäni enää voi olla oikeasti todella rakastunut...... Jään tähän "ihan OK, saa kelvata".- suhteeseen.....
Onko kenelläkään muulla tällaista tilannetta, vai onko teillä tilanneta että olette loukussa "ihan OK"-suhteeseen. Tai muuten vain mielipiteitä? kiitos!!olen 22vuotias.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suosittelisin sinua olemaan rehellinen molemmille miehille ja mikä tärkeintä: omille tunteillesi. Sinulla on selvästikin tunteita exääsi kohtaan. Onko nykyisesi nyt sinulle terapiaa, ettei tarvitse olla yksin. Tästä ei seuraa kuin likaista peliä jos jatkat leikkiä. Selvitä tunteesi.
Loppupeleissä enemmän nykyistäsi loukkaa se, jos elät nykyisesi kanssa valheessa. Hänelle voisi olla "se oikea" tuolla jossain. Sinä et vain päästä häntä irti. :(
lauseestasi:
Hänelle voisi olla "se oikea" tuolla jossain. Sinä et vain päästä häntä irti. :(
Kirjoituksesi sai minut itkemään..
Osaisitko kertoa mistä tietää että se olen minä joka ei päästä irti ja mistä tietää milloin päästää irti`?
En tahtonut aiheuttaa sinulle kyyneleitä. Vastasin vain alkuperäiseen kirjeeseen, jossa kirjoittaja ei maininnut nykyisestään muuta kuin vain että nykyinen on hyvä hänelle. Ei mitään muuta, edes tunnetta.
Rakkauden täytyy olla molemmin puolista, ennen kuin ovat sopivia toisilleen. Eihän se riitä, että kun tuo toinen rakastaa minua, niin meidät on varmasti tarkoitettu toisillemme..? Eihän?
olla kierojakin, kannattaa ottaa nyt sitten varman päälle tämän exän kanssa. Koska miehet osaavat sen pikkurillin kietomis tempun erittäin hyvin, mutta voithan olla oikeassakin että mies on muuttunut. Mutta sen sanon että paskaan suhteeseen ei kannata ikinä jäädä, itse viruin viimeisen vuoden siinä vaikka yritin kovasti päästä siitä pois mutta se on yllävän vaikeaa. kaverinikin jopa yritti saada minua pois siitä. Mutta nyt olen uudessa paremmassa suhteessa kun lähdin vain että anna palaa jos siltä tuntuu, sinä sen vain tiedät mikä on oikein.
Olen samantapaisessa ansassa...minulla on myös "ok"-suhde olemassa, josta kaikki ympärillä olevat ihmiset on innoissaan. Itse en saa exääni pois päästäni enkä sydämestäni.
Kaks vuotta asuttu nykyisen kanssa yhdes, mutta törmättyäni vanhingossa exään kaikki meni nurin. En saa häntä mielestä ja nykyisen kanssa suhde muuttunu toverilliseks..Yritetään koko ajan eroa,mutta jotenkin tässä vaan roikkuu vielä.Nykyinen tietää, että tunteeni ovat toisessa. Ei silti haluais olla erossa..hankalaa.