Ja myös voitit. Myönnä se. Oliko se tosiaan pelkkää peliä? Tunteilla leikkimistä. Arvaas mitä, olen liian herkkä ja hölmö sellaisiin pokerityylisiin soidinmenoihin. Oletko nyt tyytyväinen? Menin siitä pysyvästi täysin rikki 😵. Tää on kaikki vaan yhtä suurta näytelmää ja sirkuspelleilyä. Elämä 🤦♂️.
Sadisti olit
Anonyymi-ap
50167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Elämä ei ole tuota, ellei sitä itse halua olevan tuollaista. Mä en ainakaan pelaa ihmisillä enkä leiki tunteilla. Mäkin liian herkkä sellaiseen ja otan huomioon toistenkin tunteet omieni lisäksi. Sadismia en harrasta, joten mun kohdalla toi ei ainakaan päde. Ei myöskään tuon peli. Mä oon rakastanut ja kaivannut naista, jolle en tahdo mitään pahaa enkä tahdo myöskään hänen menevän rikki. Ehjätä voisin mieluummin kuin rikkoa. Itsekin tunnen olevani rikki, tiedän kuitenkin haavojen ja muiden parantuvan ajan myötä. Eivät kaikki leiki toisten tunteilla ja luottamaankin pystyy, kunhan kasaa itsensä. En tiedä enää, mitä voisin tehdä asioiden eteen. En voi edes mennä käymään hänen luonaan. En tiedä, missä asuu jne. tai jos asuukin siellä hemmetin kaukana, missä luulen, niin sinne on liian pitkä matka, satoja kilsoja. Puhelin ei toimi, ei tosin ole yhteystietojakaan. Kyl tää elämä joskus potkii kovaa, mutta en kuitenkaan kuulu niihin, jotka pelaa ihmisillä ja heidän tunteillaan.
Onko jo siirtynyt Suomen perukoilta ihan pohjoisnapaan?
Ambomaalla? Pohjoisnavalla?'
Kerro tarkemmin
MIkä on pokerityyliset soidinmenot?
Räsy?
En niin ymmärrä tätä ätmislangia, jotain uunoo varmaan
Joo peli-ilta! Uunoa ja pokerityylisiä soidinmenoja. Sadisteilta ilmainen sisäänpääsy.
Ei sadistin kanssa kannata pyrkiä keskustelemaan.
Aha, no ei sitten keskustella. Joka päivä saan uusia syytöksiä ja uusia juttuja niskaani, joihin en ole syyllinen. Ei sitten. Ei keskustella. En enää edes yritä. Voit rauhassa jäädä niihin uskomuksiisi ja luuloihisi. Mun puolesta ihan vapaasti voit uskoo mitä haluat. En enää yritä oikoa sun ajatusmaailmaasi. Pidä ne väärät luulosi oikeina. Ei enää heivauta suuntaan eikä toiseen. Turha mun on yrittää saada sua kuuntelemaan asioita niiden oikeilla nimillä, kun susta ei oo kuuntelemaan. Jatkoja sulle sinne. Moiks.
Oot kyllä aika hassu tyyppi :)
Mitä hyökkäät mun kimppuun, kun kommentoin vain ap:lle tukeakseni häntä.
En hyökännyt kenenkään kimppuun. Vastasin vain tuohon.
Millaiselle yleisölle sä ätmi oikein koet kohdentavasi nämä jutut? Fiksuilleko
En ainakaan sulle :) hieman "fiksummille" kuin sinä ikinä tuut olemaan. Ja tarkoitan henkisesti viksua XD
Pitää oikaista tuota aloitustani. Kirjoitin sen turhautumisestani johtuen. Minulla ei ole mitään keinoa kommunikoida kaivattuni kanssa, niin oli pakko saada sanotuksi tuo ja kuvitella että hän lukisi tekstini. Tiedän että se on harhaista fantasiaa mutta jotenkin tässä täytyy yrittää päästä eroon siitä ihmisestä. Jäin pääni sisälle vangiksi kun hän jäi mieleeni. Se tapahtui niin yllättäen, nopeasti ja sillä on ollut kauaskantoisia seurauksia. Minun pitäisi olla päässyt jo yli hänestä mutta näköjään keissi on edelleenkin toinen.
Emme koskaan tunteneet toisiamme ollenkaan eli en osaa sanoa millainen hän oikeasti on tai oli. Silloin kun ihminen ihastuu toiseen niin hänen kielteisiä piirteitään ei näe. Ihastunut ei välitä niistä. Jos katson totuutta silmiin niin taisin kuitenkin itse pilata sen kaiken ja tuntuu että samalla loppuelämäni. Vtut tästä. Pitäisi olla jotain ihmeellisiä lipeviä sosiaalisia taitoja jotta mitään konkreettista voisi joskus tapahtua edes jonkun kanssa.
Mitään lipeviä taitoja ei tarvita ihmisten normaalissa vuorovaikutuksessa. Hyi hemmetti. Miksei voi olla ihan oma itsensä ja puhua? Se on sitä vuorovaikutusta. Ei siinä tarvitse esittää mitään tai olla mitään muuta kuin itsensä vain. Se että saa jotain tapahtumaan on monesti kiinni siitä itsestä. Kysy itseltäsi, teitkö tarpeeksi tai menitkö ilman lipevyyttä puhumaan. Teitkö konkreettista tekoa ollenkaan tuon eteen, että jotain olisi voinut tapahtua?
Aloitus oli ilmeisesti tarkoitettu jollekin naiselle, jos tulkitsin oikein? Haluatko kenties antaa jotain tuntomerkkejä, niin tietää pysyä kaukana, jos vaikka tuntomerkit jostain kumman syystä sattuisivat täsmäämään. 😬 Ei olisi kivaa olla syypää toisen ihmisen ahdistukselle.
En mä ainakaan näe mitään ahdistusta tuossa. Missä kohtaa sellaista oli?
22:50:44 kommentissa, jossa oli oikaistu aloitusta... tosin mistäpä sitä voi olla varma oliko tuo edes sama kommentoija kuin ap. 🤔 Mutta jos ap ei kerran pysty unohtamaan jotain ihmistä, vaikka haluaisi hänestä eroon ja on kuulemma pilannut kaiken, koska ei ole saanut sanoja ulos suusta tän ihastuksen edessä, niin minusta tuo kuulostaa siltä, että olisi jossain määrin ahdistunut ja varmaan pelkästään tuon ihmisen näkeminenkin tuo pintaan ne samat ahdistuksen tunteet. Mutta tää oli vaan mun tulkintaa, voin olla täysin väärässä. 🤷♀️
Joo kyllä ton verran ymmärrän toki. Mutta tilannehan voi olla kuitenkin todellisuudessa eri, koska se vastaanottaja voi käsittää asiat ihan hienolla tavalla eikä välttämättä ole mikään pskapää, jos yhtään omaa ihmisyyttä ja jos on tuntenut tunteita ja niitä isoja tunteita varsinkin tuota ihmistä kohtaan. Ahdistus voi olla tietenkin se päällimmäisin tunne, mutta esimerkiksi jos minä olisin se toinen heistä, veisin sen ahdistuksen sekunneissa pois. Minulla on siihen keinoni eikä se ole sxi heti sekunneissa vaan toisenlainen hellä tyyli kuitenkin.
Luulin että olet pelaaja pahimmasta päästä viattoman valeasussaan, ja ajattelin okei, pelataan peliä. Flirttailimme yms. Ja ensiksi rakastuvako se joka häviää. Kuka kirjoitti säännöt.
Päätin silloin mieleni syövereissä että jos häviän tuijotuskilpailun niin sitten menen hänen puheilleen. Hävisin sen mutta en silti kyennyt aloitteellisuuteen. Se sai minussa aikaan itseinhoa ja pettymystä itsessäni. Olotilani oli kokonaisuudessaan pahoinvoiva sekä lamaantunut. Sitä omaa haarniskaansa on niin kovin vaikeaa osata riisua pois. Tämä on hankala asia koska elämänsä viettäminen ikisinkkuna tuntuu pitkällä aikavälillä toimimattomalta. Silti tuollaiset turhia toiveita elättävät kohtaamiset ovat mieltä järkyttäviä ja ne tulevat yllättäen shokkina eteen. Ei usein mutta silloin kun niin käy niin se on menoa sitten. Pitäisi olla enemmän valmiuksia tuollaisia epämukavuusalueella tapahtuvia kokemuksia varten. - Ap.
En todellakaan ole pelaaja ihmissuhteissa. En siedä sellaista. Ei ole valeasua. Ihan oma itseni olen ollut. Ja sitä peliä en siis ole pelannut, otin kaiken tosissani. Rakastunut olen, sen voin myöntää puhtaalla sydämellä, mutten ole pelannut senkään kustannuksella, joten en voi sanoa, kuka voittaa ja kuka häviää. Ei siis ole ollut myöskään sääntöjä, ei ainakaan sellaisia, mitä luulen sun tarkoittavan. Vilpittömästi sanon. Ja vilpitön olen.
Tuijotuskilpailu???!!! HALOO!
Tajuatko, että tuijottamisen ihminen käsittää aggressioksi? Petoeläimilläkin on silmät lähellä toisiaan, että olisivat parempia tuijottajia/ pystyisivät keskittymään saaliin liikkeisiin.
Kylläpä taisi lähteä päin helvettiä sinun suunnitelmasi asusta asti.
Nyt lopetat tuon syyttelyn. Joku on ollut hankala,niin varmasti sinun käytöksessä on syytä, turha ketään haukkua sadistiksi jos puolustaa omaa tilaansa tai jopa alkaa pelleilemään sinun kustannuksella.
Itse haastoit. Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäkööt.
Onnea voittajalle, olet saanut ihan mitä tilasit!
Peluri olet, todellakin. Ihan turha kieltää.
Mikä tuijotus kilpailu?
Ymmärrän tuon haarniskan heittämisen, sehän on sama kuin kilppari heittäisi kuorensa ja olisi todellakin haavoittuvainen mille tahansa. Se on hyvä ollakin, ei siinä mitään, mutta joskus on hyvä myös päästää sinne kilpensä tai haarniskansa sisälle ihmisiä, sellaisia, joihin voi luottaa ja mistäs sen sit tietää etukäteen, kehen voi ja kehen ei .. ei ehkä mitenkään, mutta itse oon menny intuitiolla ja siinäkin näyttäisi olevan parantamisen varaa, koska olen sitä minäkin päästänyt liian lähelle ja iholle ihmisiä, joilla on ollut vain pahat mielessä ja niistä oon saanut kärsiä sit. Kuitenkin niitä riskejä on välillä otettava, jos aikoo elää ja saada ketään luotettavaa lähelleen. Shokkina on mullekin tulleet ne kerrat, kun oon huomannu tai saanu tietooni niistä pettureista lähipiirissäni. Se on aina jonkinlainen ylläri, vaikka olisikin aavistanut asian jo aiemmin, mutta silti. Ja yhtä lailla silti oon päästänyt jonkin ajan kuluttua ihmisiä lähelleni, sillä vaikka oonkin ihan hyvä viihtymään yksinkin, tarvitsen minäkin silloin tällöin läheisteni seuraa ja varsinkin se yksi ainoa rakas ihminen on päästettävä ja hänhän sitten kattaa joukon ihmisiä siinä läsnäollessaan. Hänenkin lisäkseen tarvitsen kuitenkin ystäviäni, joiden kanssa haluan olla tekemisissä silloin, kun se itselleni ja heille sopii. Tällä hetkellä elämässäni on niin paljon muuta, ettei ole ollut aikaa eikä muullakaan tavoin resursseja olla yhteydessä kehenkään ystävääni. Tämä syistä. Uskon, että he antavat minulle "poissaoloni" anteeksi, kun kerron syyt heille siihen. En kaikkea, vain päällisin puolin, sillä heillekään ei kuulu kaikki minun asiat. Esimerkiksi erostani en ole kertonut juurikaan mitään, vaikka toisin luullaan. On esitetty arvailuja ja olettamuksia, muttei ne pidä paikkaansa. En edes lähimmilleni eli sukulaisille ole kertonut, miten asiat oikeasti menivät. Lähes kaiken olen halunnut pitää itselläni. En ole ollut valmis kertomaan enkä tiedä, tulenko koskaan kertomaankaan. Tuntuu, että jollain tavalla pettäisin ihmisen, jos menisin avaamaan kaiken kaikille ilman että tuo ko. ihminen olisi siinä kuulemassa. Se tuntuisi lähinnä pahalta itsessäni ja takana puhumiselta, vaikkei se tosiasiassa sitä olisikaan vaan tunteideni ja oloni purkamista lähimmille. En siltikään ole tehnyt sitä kuin pintapuolisesti kertoillen vain ja vältellen koko aihetta, kun minulta yritetään kysellä siitä. Se on minun asiani tai hänen ja minun, mutta minulla omalla tavallaan minun henkkoht kokemus, josta en halua puhua. Se ei ole sitä, etteikö minusta olisi puhumaan, se vain ei tunnu mielekkäältä tällä hetkellä ja tuskin myöhemminkään. Olen siis ikäänkuin suojellut tuota henkilöä ja ajatellut, miltä hänestä tuntuisi kuulla kaikki se, mitä minulla on sydämellä ja se tekisi varmaankin hänelle kipeää. En halua satuttaa, en nyt enkä myöhemminkään. Epämukavuusalueelle oon siis joutunut minäkin, todella kauas mukavuusalueeltani, mutten siitä ole katkeroitunut enkä kostonhaluinen. Pikemminkin yrittänyt päästä sopuun ja selvittää erinäiset asiat, mutten ole saanut siihen vastakaikua - tuohon selvittelytahtoon - ja näin ollen mun on yksin tehtävä ratkaisut eri asioista ja saatan vahingossa satuttaa jollain tavalla häntäkin, vaikka se onkin viimeinen asia, mitä haluan tehdä. Kuitenkin on saatava selvitettyä nuo asiat, että pystyn huoletta elämään omaa elämääni - hänhän elää omaansa eikä ole näistä asioista tietoinen ollenkaan ja saattaa tulla sitten yllätyksenä eteensä. Ikävä homma. Mutta: kyllä tästä vielä mukavuusalueellekin pääsen, kunhan nuo asiat on käsitelty. Siihen menee vielä aikaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Kohtaaminen hänen kanssaan olisi varmastikin ollut mulle myös jonkinlainen shokki, uskoisin, sillä oonhan odottanut niin pitkän aikaa hänen saapuvan vielä, koska hän sanoi niin. Odottanut. Sitä teen yhä. Kyllähän se sekin menee ajallaan ohi, kun aivot viimein tajuaa ja sisäistää, että hän t ule, on turhaa odottaa, mutta vielä ne eivät ole sitä tehneet. Ei sydänkään. Niin riipivältä kuin se tuntuukin, mutten voi sille mitään. Mitkään pahat sanat tai teot eivät pysty lopettamaan sitä minussa. Sori, jos tuli liian pitkästi tämä kertoilu tähän.
Kyllähän mä sen kiellän, koska en ole. Se, kellä on pokkaa väittää tuollaista, pitäisi olla pokkaa tulla esittämään faktat tohon mun nenäni eteen, niin alettais yhdessä katsomaan, mikä on totta ja mikä ei. Tässä on sen verran skeidaa mukana, ettei oo ihan tosikaan. Uskoisit sinäkin siellä. Turhaa syyllistät mua asioista, joissa ei ole päätä eikä häntää. Tiedossa on joitakin, jotka mustamaalaa ja jatkavat sitä ja sekin selviää kaiken muun ohessa. Osittain jo selvinnyt, mutten voi paljastaa tässä mitään, siihen syyt.
Minä olen tuijottanut silmiin vain rakkaudella, en kilpailulla. Huom! SIinä on ero. Ja tarkoitan irl, en täällä tietenkään.
Ja hei: se en ole minä, joka sadistiksi sanoo ketään, vaan mua sanotaan sadistiksi vaikken ole sellainen.
Tässä taidetaan sekoittaa nyt, kuka syyttää sadistiksi ja kuka tuijotti kilpailuhengessä jne. Itse oon se, jota syytetään ja joka vain rakkaudella on tuijottanut. Sanotaan nyt sitten vaikka nimikirjaimilla, keksityillä koska oikeilla ei ole mitään väliä, niin erottaa kuka on kuka vaikka voihan joku omia ja käyttää samoja kirjaimia, mutta sitten oikaisen jälleen, jos tarve vaatii tai sitten häippäisen pois ja saatte keskenänne puida tätä, mulla on tämän takia ihan riittävästi jo tekemistä muutenkin. Nimikirjaimet ovat sit BL.
Voittiko hän? Tuijotuskilpailunsa? Niinkö? En edes tiennyt, että sellainen on kilpailu on olemassakaan! Mitä hän voitti sillä? Nyt voisi joku kertoa minullekin, BL
Olisit vain tullut puheilleni. Sitä mä odotin. En sua ois syöny enkä purrut. Ois vain voitu selkeyttää kumpikin ajatuksiamme, kun ois puhuttu. Nyt nämä menee näin eikä tää oo hyvä juttu kummallekaan. Se selkeyttäminen kaikessa rauhassa ja sovussa ois ollu enemmän kuin paikallaan. BL
On kolmenlaisia ihmisiä, pelien suunnittelijoita, niillä omaa elämänkaipuutaan ratkovia, sijaistoimintaa siis, ja sitten niitä jotka eivät edes huomaa meneillään olevaa peliä. Ettet ollut niin tietämätön kuin haluat itsellesi kertoa.
Täyttä pastaa. Suurin osa on normaaleja aitoja ihmisiä.
Minä olen ollut tietämätön monestakin asiasta, mutta pelejä en ole pelannut. Se on totuus. Voin vannoa vaikka käsi isolla kirjalla, etten ole pelannut ihmisillä. Ja tosiaan tuo tietämättömyys on kostautunut mulle. Nyt tiedän jo paljon, paljon enemmän.
Aivan, oon samaa mieltä. Ei kaikki ihmiset liity millään tavalla mihinkään ihmisillä pelaamiseen. Hyi hemmetti, mikä ajatustyyli! BL
Ota etäisyyttä siihen sadistiin. Asia ei selviä palstoilla, voi jopa pahentua.
Ei tässä voi sanoa, kuka on sadisti ja kuka ei. Tähän kun liittyy useampikin henkilö, jotka sotkeneet erinäisiä asioita. Siksi en lähde sormellani syyttämään ketään ennenkuin kaikki on selvillä. Se selvittely on vielä kesken.
Ette siis ole ikinä puhuneet keskenänne mitään?
Ei me puhuttu mutta se elekieli oli niin selvää että kyllä ne tunteet olivat molemminpuolisia. Luettuani näitä kaikkia kommentteja, ei olisi pitänyt pistää niin räikeää tekstiä aloitukseeni. En minä edes tajunnut siinä haltioituneena hänestä sitä kuinka paljon häntä katselin. Hän kesti sen intensiivisen kohtaamisen paremmin kuin minä ja toivottavasti pääsi siitä myös henkisesti sekä mielenterveydellisesti vähemmällä minuun verrattuna. Ihminen voi olla ihmeen heikko, sen minä siitä kaikesta opin. - Ap.
Eläkeläisen myhäily on sadistinen.
Taitaa toinen eläkeläinen myhäillä siellä ihan ittekseen, täällä ei ainakaan myhäillä. BL
Pääsikö se sadisti heti noin ihon alle, vaikka ette vielä ole tavanneetkaan?
Kuka sanoo ja ketä sadistiksi? Me olemme kylläkin tavanneet, mistä vedät päätöksen etteikö oltais? Tämän "riidan" aikana emme ole tavanneet. En itse häntä kutsu sadistiksi. hän minua näköjään, jollei tarkoita sit erästä toista ihmistä, jolla on tekemistä myös asioiden kanssa, mutta en puhu tässä sen enempää, koska sen tarkastelu on kesken.
Edelleenkö tämä riehuu täällä psykoosissa, eikö ne läppärit viety jo viranomaisten toimesta kun tililtä kadonnut rahaa ja tietoliikennettä seurataan jne
Kuule, se asia tässä on jo hoidossa. on on :) enkä mä riehu, esitän asiani ihan nätisti enkä riehumalla niinkuin tuo sun teksti tuossa jo osoittaa aivan muuta :)
jatkan, että tuo jatkuva psykoosijuttu tulee sulle vielä vastaan. Jatka vain samaa linjaa :) ja kyllä, kyllä on koneet syynissä ja tilit :) älä siis kanna huolta siitä asiasta.
Tunnistan manipulointiin tähtäävän psykoosin kun sen näen. Jätähän ihmiset rauhaan, tätä ränttäystä löytyy sivutolkulla palstalta ja kertoo huolestuttavasta ja akuutista tarpeesta päästä mielenterveyspalveluiden piiriin. Olosi ei tule paranemaan tällä itsensä psyykkauksella