Olen mielessäni jakanut eroamiseen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen oli se tieto erosta ja sen sulattelu. Toinen oli hänen pois muutto luotani ja nyt kolmas kun hän löyti uuden naisen. Tottakai sen olen tiennyt että näin tulee tapahtumaan että hän löytää uuden mutta empä olisi toivonut sen näin pian tapahtuvan. Erosta vasta kaksi kuukautta. Olo on niin turta. Kuinka sitä toinen voi noin vaan unohtaa kaiken meidän kokeman onnen? Ajatus toisesta hänen kimpussaan saa voimaan pahoin ja pahoin pelkään että en osaa käyttäytyä asiallisesti naikkosen nähtyäni. Nimittäin tältä ei voi välttyä koska meillä on yhteiset ystävät. Näen hänet hänen kanssaan väistämättä. Ja tulen toden totta vihaamaan sitä ämmää. Tiedän toki että syy ei ole hänessä mutta tunteet ovat mitä ovat. Onnea uusi vosu. Olet saanut maailman parhaan miehen ja uuden vihamiehen yhtäaikaa elämääsi....
Eron 3.vaihe
......
303410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ilmeisesti on vielä positiivisiakin tunteita ex:ääsi kohtaan =(
Nojaa, monet ihmiset ovat erilaisia eri ihmisten seurassa, joten turha sinun on niitä sääliä - heillä voi olla hauskaakin.
..kyllä tiedän ex:n kaksinaamaisuuden :(
Se osaa olla ihana ja mukava, jos siitä on hyötyä. Ja hyötyä on kaikista, joilla on rahaa edes euro, koska sekin on suurempi raha, kuin mitä ex:llä itsellä on. Ja tää nyt vain on ikävä totuus, että hän elää jatkuvasti yli varojensa ja lainailee joka suunnasta. Pakko tutustua aina uusiin, kun moni tuskin lainaa uudestaan, kun ei ole saanut entisiäkään takaisin :(
joo tyypillistä- et voi elää sen kanssa muttet osaa päästää irti. oliko mies sinulle esine jota nyt kadehdit kun sillä uusi etkä pääse kontrolloimaan?
Miten niin en voinut elää. Olisin kuule elänyt hautaan asti tämän miehen kanssa jos hänellä olisi vain rakkaus riittänyt. Ja todellakaan en pitänyt miestäni itsestäänselvyytenä saatikka esineenä. Näin vain kävi. Tiedän että olen erittäin katkera tällähetkellä hänelle ja hänen uudelleen mutta sallin tunteen koska tiedän että se menee aikanaan ohi. Sitten kun olen saanut sydämeni paikattua ja ehkäpä annan rakkauden tulla jostain muualta. Mahdottomalta tuntuu ajatus nyt mutta ehkä joskus..........
pitäisi toipua erosta? Kuulostaa todella sairaalta ja kyyniseltä, että kuukaudessa tai edes vuodessa voisi olla vanha suhde eletty yli. Jos on oikeasti jotain ihmistä rakastanut, ei sitä niin vain revitä sielusta irti ja irrottautumiseen kuuluvat myös vihan tunteet. Sitä käy läpi kaipausta, rakkautta ja vihaa välillä suloisessa sekamelskassa tai sitten eri aikaan. Ja se viha voi olla yhtä voimakas kuin rakkaus aikoinaan, käänteinen tunne vain. Superymmärtäväinen en ole ainakaan minä, mitä tulee uusiin suhteisiin, jos on eron työstäminen kesken ja sen myöntäminen on helpottavaa. En ole superihminen, ihan tavallinen vain.
sen toisen puoliskon pitäisi odottaa niin kauan, että SINÄ olet päässyt selville vesille.
Ukko on saattanut seurustella selkäsi takana jo vuoden esimerkiksi ja miettinyt eroa jo neljä vuotta. Pitäisikö nyt sitten käydä jarruttelemaan, että sinun "aikasi olisi kypsä".
Haloo naiset! Ollaanpa aikuisia. Ei se eroprosessi käy käsi kädessä-valitettavasti. Toinen on aina askeleen edellä, eikä sitä joka on edellä, voi todellakaan alkaa vaatia jarruttelemaan-hän on päätöksensä ja valintansa jo tehnyt. Ei avioliitto mikään vankila ole, eikä elinkautinen. Ja avioerokin on vapaaehtoinen valinta.
Siis eikö koko elämä perustu vapaaehtoisuuteen-tai no, emme kyllä syntymästä ja kuolemasta voi päättää-kaikesta muusta, aika pitkälle. Myös miehet.
eropäätöksen tein minä yksin. Ja silti oli aikansa hankalaa aikaa. Ei ollut muita suhteita kummallakaan vaan muita isoja ongelmia. Ja inhon toisen uutta kohtaan ainakin minun kohdallani laukaisi uuden henkilön äärettömän huono käytös, rääväsuu ja juopotteleva imago, joka ei kai koskaan ole kaunista katseltavaa. Kukin taaplaa tyylillään, enkä halua olla missään tekemisissä näiden "iloisten" juoppojen kanssa. Poliisiautot, putkareissut ym. hauskuus on nyt yhteistä iloa siellä, ei tarvitse minun huolehtia. Inhoon voi olla monta muutakin syytä kuin mustasukkaisuus.
....siis miehesi on lähtenyt ja eronnut sinusta?
Ja sinä vihaat hänen uutta naista? Miksi?
äääääh.....jokin on nyt vialla!!
Entäpä jos sinulla olisi uusi mies?
Oletko katkera ja vihainen? eihän tämä ole sen uuden naisen syy..ihminen hyvä!!
jos ihmisestä edelleen välittää tulee mustasukkaisia tuntemuksia ihmiseen joka on hänen kanssaan, ne tunteet on vain käsiteltävä, minusta se on ihan tervettä tuntea ja pystyä ilmaisemaan tuteensa.
Minu mieheni petti miua joku vuosi sitte ja minulla oli tätä hänen pettäjäystävää kohtaan ihan samanlaisia tuntemuskia, mutta mieheni jätti hänet ja palasi luoksen joten kaikki hyvin, meillä riitti rakkautta, mutta vieläkään en pidä siitä naisesta, koska hän sai mieheni jollakin konstilla lankaan:( Enkä minä häpeä tunteitani:( Valitettavasti:(
et sallisi entiselle rakkaallesi onnea elämässään. aika itsekästä.
Ja sallin entiselleni onnen mutta sattumoisin tunnen hänet sen verran hyvin että hän ei ole vielä ihan puhtailla vesillä joten minusta se on väärin meitä kaikkia kohtaan että hän käyttää ns. korviketta unohtaakseen. Toden totta haluan että hän on onnellinen vaikka se minua tällähetkellä hänen ns. onni satuttaakin todella paljon.
saa, että se uusi olisi korvike. Mutta pakkohan se on myöntää, että toinen menee jo huithait eteenpäin ja on saatattanut löytää sen oikean ja HETI. Vihaksi pistää ja ymmärrystä ei löydy. Mihin katosi se ikuinen meidän rakkaus?Itse olen antanut aikaa toipua ja koville on ottanut. Pelottaa että en löydä hyvää miestä enää, mutta.... Jokainen taklaa tyylillään. Meillä ero ei edes kunnolla selvillä kun toisella jo uusi. Ja parasta on, että vedonlyönti on kavereiden kanssa menossa siitä, koska pukkaa vauvaa. Se perhe, joka meidän piti perustaa....Kerran takertuja, aina takertuja.
Tuskin tiedät häntä paremmin onko puhtailla vesillä vai ei ja käyttääkö korviketta vai ei. Ehkä hän ei koskaan todella rakastanutkaan sinua, mutta nyt rakastaa uutta kumppaniaan? Toivot tietäväsi ja toivot olevasi oikeassa, sinun itsesi takia mutta kannattaako tuohon edes puuttua. Anna miehen mennä ja olla. Jos karahtaa karille niin karahtaa, eikä se ole sormella osoittelun paikka. Jos onni jatkuu, hyvä niin. Kannattaisi keskittyä omaan elämään ja miettiä mitä varoo seuraavan suhteen kanssa. Miten olisi väärin sinua kohtaan jos vaikka "käyttäisikin korviketta unohtaakseen" ??
Eihän sinunkaan tunteitasi ja ajatuksiasi tiedä kukaan muu kuin sinä. Tuskin pitäisit jos joku alkaisi viisastelemaan tietävänsä ettet itse ole ajan tasalla tilanteissa, vaikka luulet tietäväsi.
Sulla sentään odotti eroa, ennen kuin astui uuteen suhteeseen!!
Meillä tuli ensin kolmas pyörä (myönnetään, avioliiton aika hankalassa vaiheessa), minkä jälkeen eroilmoitus ja nyt minä teen muuttoa pois.
Avioeron ensimmäisestä puhumisesta avioerohakemuksen allekirjoittamiseen meni kaksi päivää.
Siinä vaiheessa mies oli tuntenut uuden suhteensa 10 päivää.
VIerestä seuranneena puolisoni toimii uuden ystävättärensä kohdalla aivan samoin kuin minun: hirveä hullaantuminen, yhteenmuutto jne.. Tuleeko suhteeseen sitten samat vaikeudet kuin meillekin, jää sitten nähtäväksi.
Ja mitä tulee siihen unohtamiseen.... Tuskin miehesi on sitä unohtanut, se on vain painunut taka-alalle. Jossain vaiheessa hänen on käsiteltävä asia.
Itse en tätä uutta naista osaa vihata, mutta en myös halua tavata häntä. Miehelleni toivon kaikkea mahdollista onnea, kai hän on sen ansainnut (kolmas kerta toden sanoo?).
Tietysti itseäni vihloo, vihloo aivan hirveästi nähdä häntä onnellisena, rentoutuneena, hyväntuulisena, rakastuneena - kun tietää, että minä en noita tunteita voinut hänelle enää antaa. Sitä tuntee itsensä väkisinkin hirveän "huonoksi" .
Ja kateelliseksi, kun itsellä ei ole ketään.
Voimia sinulle !!!
Itsekkin petettynä,jätettynä ja hylättynä...tunsin samoja tunteita kuin sinä...mutta nyt erostani pari vuotta...minun pelastukseni varmaan oli että silloin voin vuodattaa kaiken pahan oloni ex:lleni joka kuunteli...nyt ei enää katkeruutta...tällä hetkellä ex:ääni hyvät välit...voin jopa sanoa ystäväkseni...niin hän tällä hetkellä avoliitossa uuden puolisonsa kanssa...toivottavasti ovat onnellisia...:-))
En oikein ymmärtänyt tunteittesi oikeutusta. Tehän olitte siis jo eronneet. Tottakai saa uuden suhteen solmia, jos ero on selvä. Uusi nainen on kaikkein syyttömin miehen menneisyyteen. Toivota hyvää tulevaisuutta heille ja jatka sinä elämääsi. Niin minäkin tein ja olen ystävällisissä väleissä ex:n nykyisen vaimon kanssa. Ps. lähtötilanne oli sama kuin sinulla.
"kuinka sitä toinen voi noin vaan unohtaa kaiken meidän kokeman onnen?"
Ehkä sitä onnea ei ole ollut piiiiitkään aikaan, kuin sinun päässäsi.
Älä hyvä ihminen sitä "vosua" haku ja nimittele vaan yritä käyttäytyä. Jos rupeat hankalaksi-saat vaan typerän ämmän leiman ja miehesi vihaa sinua lopun elämääsi.
Ole fiksu, käyttäydy fiksusti, ole arvokas, cool, vaikka sisällä kiehuisi mitä.
Rakasta itseäsi ja ole tyylikäs myös käytökseltäsi. Sillätavalla saat pisteet kotiin. Älä lähetä mansikkarasioita/eräsuksilajitelmia/postikortteja/nimenmuutosilmoituksia whatever. Nokka pystyyn vaan ja mölyt massussa ja sydäminkoristellut kirjeet entiselle miehelle jätät pöytälaatikkoosi postittamatta. Älä anna tämän koskettaa, vaikka koskisi.
Ihanaa kesää !
tuo pitää paikkansa,,, ja tehoaa,, elä ja anna elää,
Toiset saattavat alkaa työstää eroa jo ennen kuin se virallisesti tapahtuu ja siten selviävät nopeammin kuin se, joka alkaa työstää sitä vasta kun on konkreettisesti erottu. Näin olen jostain lukenut. Kuulostaa ihan järkevältä teorialta ja tämä selittäisi minun mielestäni sen, että monet saattavat ryhtyä uuteen suhteeseen nopeastikin.
Katkeruuteen ei kyllä kannata elämäänsä tuhlata. Ei tässäkään tapauksessa.
..nyt jäitä hattuun ja katse eteenpäin!
Mitä enemmän murehdit niin sitä pehemmalta tuntuu. Keskity itseesi jne. Älä vihaa uutta, hän on syytön. Ja suuri rakkautesi taas ei ole. Asiat oikeaan mittakaavaan.
Ja todella jos hän jätti sinut: minä itse olin erovaiheessa tehnyt jo surutyöt jne olin vapaa kun taivaan lintu kun muutin pois yhteisestä kodistamme.
Hyväksy se että ex.miehesi on jo irroittanut sinusta.
mutta miten kirjoittajan entinen mies olisi syyllinen johonkin? Ja mihin?
Todellakin tuntui pahalta kun kuuli, että ex oli löytänyt uuden parin kuukauden kuluttua erosta. Menivät kihloihin todella nopeasti ja kavereiden kanssa on vedonlyöntikäynnissä, koska tulee lapsia (ihan niinkuin jollain jo aiemmin kirjoittaneella tässä ketjussa)
Takana pitkä avioliitto. Mies ilmoitti kylmästi eropäätöksensä ja väitti (sanonpa vaan, että väitti ja sitä uskotteli itselleenkin) että hän oli jo kauan pohtinut ja käsitellyt eroasioita. Ja kas, kun minä en huomannut kerrassa mitään, eikä edes hänen lähimmät ystävätkään tienneet asiasta mitään.
Luulisin kuitenkin, että on se nyt eri asia asua vielä yhdessä ja miettiä eroa pikkupäässään kuin se, että ero on konkreettisesti totta ja että siitä ensimmäistä kertaa yhdessä puhutaan. Joten en oikein usko, että eroprosessi on täysin käynnissä ennen varsinaista eroa. Toki se varmasti on pitemmällä kuin jätetyllä.
siis, tuntui äärettömän loukkaavalta se, kuinka "helppoa" exälle ero oli. tuosta noin vain menneet vuodet romukoppaan ja uutta tilalle. Väittipä vielä, että ei satu yhtään.
Mutta ei vaikeita asioita pääse karkuun. Joskus se ero on käsiteltävä, ei sitä pääse karkuun. Itse alan olla voiton puolella, viha ja katkeruus alkavat olla takanapäin. Ajattelen, että nekin tunteet on käytävä läpi, että pääsee eteenpäin. Toki pitää käyttäytyä sivistyneesti, mutta omassa mielessään ja ystävien kanssa saa ärräpäitä lennätellä!
Epäilenpä että exälläkin tulee asiat vielä eteen ennemmin tai myöhemmin. Ja pitkittyessään asiat pahenee.
Että vahingonilo se on paras ilo.Vielä en ole niin pitkällä, että voisin sydämestäni toivottaa exälle kaikkea hyvää. Ehkä (toivottavasti) sekin päivä joskun koittaa.
Mahdoitko koskaan rakastaakaan ?
Siitäkö, että en vielä pysty toivomaan hyvää exälle?
Sitäkö on rakkaus, että pystyy nielemään omat neg, tunteet, pettymyksen ja surun yms. ja vaan olemaan onnellinen toisen "onnesta"?
Miksi kyseenalaistat sitä, että etteikö miehesi olisi tehnyt/käynyt läpi avioeroprosessiaan ?
Ilmeisesti jätetyt naiset tai exät yleensä tahtovat edes tällä olettamuksella vielä kohota lähtijän ohitse - näin hassusti ilmaistuna.
Luulen että miehesi on prosessoinut eroa jo kauan, uskoit sinä, mitä uskoit. Se mitä tapahtuu kun käydään tod.omaisuuden ja papereiden kimppuun, se on varmaan yhdenlainen prosessinsa-mutta se on vaan maallista.
Anna nyt hyvä ihminen exäsi olla jo vapaa eron surutyöstä, jos sinä vielä siinä pyöritkin.
Naisilla on kummallinen tapa "mennä miehen pään sisään" ja päättää mitä nämä saavat tuntea tai mitä eivät ja nyt näyttää siltä että naiset päättää "milloin mies on saanut eroprosessinsa käytyä läpi".
Se, että tunnustat, että olet katkera, mustasukkainen, vihainen edesauttaa toipumistasi. Vielä et nähtävästi sinä(kään) ole tolpillasi. Miltäs tuntuu kun ulkopuolinen olettaa tuntemuksiasi ;) hassulta, eikö ?
Jos joskus vielä olet itse onnellinen ja rakastunut, mieti silloin miten suhtaudut muiden ihmisten reaktioihin. Etenkin jos joku inhoaa sinua siksi että olet onnellinen, millaisena näet tuon ihmisen vielä jälkeenpäin, ystvänä tai muuten ihmisenä joka rakastaa sinua? Nyt sinun ei tarvitse vastata eikä miettiä, vaan vasta kun rakastut ja olet onnellinen.
Kaikesta huolimatta. Mutta silti koen, että minua on kohdeltu väärin ja menee oma aikansa toipua siitä. Jos en olisi rakastanut häntä, niin silloin olisi varmaan helpompaa katsoa toisen onnea.
ja kuten sanottu, uskon että nämä tunteet tulevat menemään ohi. Aika parantaa haavat ja kaikki tunteeni exää kohtaan haalenee.
Voihan se olla, että mies on jo eronsa täysin läpikäynyt. Mutta ihmettelen suuresti, jos näin on. Riippuen monesta muustakin asiasta hänen käytöksessään, joita en nyt viitsi tähän eritellä. Ja on olemassa sellainenkin asia kuin torjunta. Uskotellaan itselle, että kaikki on hyvin. No, okei voihan minunkin mielipiteet olla samaa torjuntaa.
Se että toinen ei huomaa mitään, ei tarkoita etteikö eropohdintaa silti voisi olla meneillään. Minä mietin eroa kaksi vuotta ja mieheni näkemys oli, että meillä meni hyvin koko sen kaksi vuotta! Minun näkemykseni oli tietenkin eri. Minulla oli paljon suurempi stressi käytännön seikoissa kuin eron käsittelemisessä omassa mielessäni, koska olin todellakin työstänyt sen jo jollekin asteelle noina kahtena vuotena. Mieheni oli paljon poissa muutenkin ja minä hoidin kaikki asiat, joten yksinolo ei edes ole ollut suurikaan muutos. En väitä, että homma sujuisi kivuttomasti, mutta varmasti hyvin paljon helpommin ja nopeammin kuin jos ero olisi rävähtänyt yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Myöskään läheisetkään ystävät eivät välttämättä tiedä missä mennään. Minä olin yli vuoden miettinyt eroamista ennen kuin ensimmäistä kertaa sain siitä puhuttua kellekään.