En jaksa enää

Ihastuin erakkoon ja tiedostinkin jo alkuun puutteet sosiaalisessa käyttäytymisessä. Nyt kun olen asunut hänen luonaan, on persoona avautunut vielä enemmän.

Kaikki sivallukset tuli alkuun hauskojen heittojen mukana, niin en ymmärtänyt totuutta takana. itsekin aluksi otin kaikki heitot vastaan naureskellen.

Nyt olen ymmärtänyt, että samat piikit toistuvat koko ajan. En tee tarpeeksi töitä kotona, syön väärin, viheltelen liikaa, sotken. Parasta kaikessa on se, että myös hän sotkee, mutta minäpä sotken ilmeisesti sillä väärällä tavalla.

Olen alusta asti korjannut tapojani, jos hän huomauttaa jostain, eli olen korjannut tapojani hänen ärsytyksensä mukaan. Hän ei kuitenkaan suostu samaan. Hänen tavoissaan kun ei ole mitään vikaa.

Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, että kaikki mitä teen tai jätän tekemättä ärsyttää häntä. Huomaan olevani koko ajan varpaillaan, kun en tiedä mistä taas sivaltaa seuraava piikki. Kotiin meneminen ahdistaa jo joka päivä.

Olen yrittänyt kertoa, miten raskasta on ollut muuttaa asuin- ja työpaikkaa. Uusi työni on lisäksi ù7 haastava, etten jaksa lähteä suorittamaan enää vapaa-aikaani. En ole kuulemma niin ahkera kuin kuvitteli. Kuitenkin hoidan oman osuuteni kotitöistä, en vaan tee niitä kokonaan.

Pahinta on ollut huomata miten paljon hän kaivelee menneitä ja heittää eteeni keskusteluja jopa vuoden takaa. On todella pitkävihainen ja katkera. Ainut asia mikä tuntuu auttavan ja tuovan yhtään iloa eläämäänä on juominen.

Seurustelumme alussa vähensi juomista paljon, mutt nyt tuo rakas harrastus on tullut takaisin. Kerroin jo suhteen alussa, etten näe itseäni parisuhteessa kovasti juovan ihmisen kanssa. Hän itsekin kyllä huomasi miten paljon paremmin jaksoi kun ei enää juonut, mutta jostain syystä tämä vanha tapa ottaa taas ylivaltaa.

Välitän hänestä, mutta en jaksa enää. Olen epäillyt että on masentunut, mutta emme löydä keskusteluyhteyttä asiassa. En tiedä miten auttaa, kun toinen ei ylpeydessään edes halua sitä.