En enää usko ihmiseen

Ikää alkaa olla 50v ja nähty yhtä ja toista. Yksi pilalle mennyt avioliitto takana. Lähtökohtaisesti uskoin avioliittoon ja siihen että avioudun vain kerran. Eihän se niin mennyt. Mies oli krooninen pettäjä ja itse olin nuori ja tyhmä. Sen jälkeen on ollut muutama seututelusuhde, jotka päättyneet miehen uskottomuuteen. Panosuhteita. Olen ollut petetty, pettäjä, kakkonen ja ykkönen. Oli pitkä suhde, johon sitouduin täysin. Mies puhui naimisiin menosta ja yhteisestä tulevaisuudesta, johon uskoin. Kai hän sitten petti ja halusi lopettaa. Olin tyytyväinen itseeni ja siihen että itse kykenin olemaan pilaamatta suhdetta ainakaan pettämällä miestä.
Ihmisillä on jotenkin outo käsitys, että mikään liitto, vala, yhteinen asuntolaina, lapset, pitäisi mitään kasassa jos ihminen ei itse sitä vakaasta ja vapaasta tahdostaan halua.
Minullakin oli unelma. Pitää olla avioliitto, ok talo, autot ja koira, kauniita lapsia ja mökki.
Nykyisessä suhteessa en halua missään nimessä kihloihin, naimisiin, yhteistä omaisuutta tai osoitetta. Olemme yhdessä vain ja ainoastaan vapaasta tahdosta. Ehkä hän pystyy tai ei, mutta mikään ulkoinen ei "pakota" pysymään yhdessä.