elatusmaksujen

lapsen asumiskustannuksiin, ruokaan, vaatteisiin, mahdollisiin lääkekuluihin, harrastuksiin ja kun lapsi kasvaa, kasvavat tarpeetkin. Mieti, riittääkö tuo 118e kattamaan ne kulut. Jos pistäisit niin sanotusti riidan puoliksi ja annat vaikka 200e/ kk suosiolla, niin ei pääse toinen v..lemaan sinulle asiasta ja voitte sitten sopia niistä tärkeämmistä asioista eli lapsen tapaamisista ja kasvatuksesta.

niin luultavasti paljon korkeampi kuin 118 e. Ei auta vaikka tiputat tulojasi - siinä ei katsota sen hetkisiä tuloja vaan elatuskykyäsi - siis mitä sinun pitäisi työkokemuksellasi ja koulutuksellasi tienata per kk. Oma heitto voisi olla että maksuksi tulisi n 210/kk (lapsen elatustarve 450 - lapsilisät ja osuutesi siitä 60%).

Miksi antaisit lapsen joutua äidin ja sen uuden miehen mukaan. Ensihuumassa noilla naisilla katsos ei ole edes tapana ajatella lastansa, mukaan otetaan vain koska "se on MUN lapsi" Pidä kiinni lapsen oikeuksista ja tarjoa hänelle kunnon rakastava koti.

Oikeuteen menet jos tarvii ja vähempää et vaadi kuin lähihuoltajuutta ja äidille tapaamiset valvottuina. Elatusmaksuja kannattaa vaatia äidin tulojen ollessa noin hyvät, ainakin 200 euroa.

Voi hyvät hyssykät teidän elatusvelvollisten kansa!

Ei kysymys ole koskaan rahasta ja maksamisesta, vaan lapsen/lasten elättämisestä! Ei siinä pitäs kysyä paljonko kukin maksaa elareita ja mikä on sopiva summa!

Sopivaa summaa ei olekkaan, vaan elatusvanhemman täytyy itse osata päättää se, millaista elämää ja lapsuutta hänen lapsensa voi viettää!
Jos haluat että lapsesi elää niukkaa elämää, maksa mimini!
Mut jos haluat että lapsesi saa hyvän lapsuuden, ja tunnet vastuusi ja rakastat häntä, niin suo se hänelle!
Ei isän/äidin velvollisuus lasta kohtaan pääty eroon, se jatkuu, miksi silloin tulee pinnalle aina se lapseen kohdistuva rahan käyttö! Ei sitä laskettu varmaan näin tarkkaan ennen eroakaan. Ei se lapsen kulutus muutu, se lisääntyy kun ikää tulee!

Ajatelkaa lapsianne, älkää rahaa.

se oli 20 % brutosta.
Minimi on n.100€/lapsi, mutta neuvottele sosiaalitoimiston kanssa ja älä anna periksi jos ei muu auta käy asianajajalla, jos velkoja niin on mahdollista selvitä pienemmilläkin.
Kaikista parhaimman tuloksen saat jos voit keskustella ex kanssa mikä olisi kohtuus, vai otatko lapset ja hän maksaa tai pidätte lapsia vuorotellen ja sovitte 0€/kk. Yritä sopia ex:n kanssa niin pääset ehkä vähimmällä maksulla.

ratkaise ongelmaasi koska katsotaan että olet siirtynyt osa-aikaiseksi vain sen vuoksi että ei tarvitse maksaa tulojesi mukaista elatusmaksua.
Noilla tuloilla elatusmaksusi summa kipuaa helposti 500 euroon.

Se on silleen, että laki velvoittaa sen 118e/kk/lapsi. Jos et halua maksaa enepää niin ei edes oikeudenkäynti auta asiaa. Ne lastenvalvojathan antaa vain suosituksia. Siis ei tarvi maksaa enempää kuin 118e/kk. vaikka olisi mitkä tulot. Se on sama summa minkä exäsi saisi kunnalta jos olisit maksukyvytön. Itsellä 3200e kk tulot ja maksan 236e/kk kahdesta.

Minkä verran lapsesi tarvitsee rahaa?

Huomioi asuminen, vesi, vakuutukset, lääkäri ja lääkkeet, vaatteet, ruoka, kengät, fillarit, viikkorahat yms. Yllättäen kun kaikki laskee yhteen niin sitä tuleekin iso summa.

Minulla ja exällä on suunnilleen yhtäisot tulot, noin 2000 e /kk brutto. Saan elareita 198 euroa kuussa. (siinä on muutama indeksi tullut)
Olen nimittäin laskenut kaikki menot ja lapsilisä ja molemmilta tuo 198, tekee 496 euroa kuussa. Kuulostaa paljolta, ja joka kuukausi niin paljoa ei menekään, MUTTA vuodessa, kaikki kuukaudet ja rahat yhteenlaskettuna tuo ei riitä. Valitettavasti. Nyt kun laspi kasvaa, menot ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

Jos voit "ostella lapselle kaikenlaista" niin tehkää siitä kirjallinen sopimus. Maksat vaikka 150 euroa ja kirjallisesti sitoudut ostamaan tietyllä, sovitulla summalla (esim laskennallisesti maksaisit vaikka 250 euroa joten siitä jää 100 e * 12 kk = 1200 euroa)vaatteita jotka voitte käydä yhdessä ostamassa: sinä, ex ja lapsi. Tai se voisi olla muutakin, fillareita ja luistimia ja suksia jne. tarvitaan tietyssä vaiheessa jatkuvasti.
Miltäs tuo kuulostaisi?

Ei kannata ruveta rissaamaan raha-asioita, nehän ovat kuitenkin vain niitä asioita joista VOI riidellä, harva menee sanomaan että vi####aa tää ero, riideltäiskö vähän?

Juu, tulojen tiputtelu ei auta, niistä jää kiinni.

Kaikkea hyvää.

sopiva summa.Keskimääräinen elatusmaksu on muistaakseni vajaa 70 euroa/mukula.Eikä nuo tulot siihen vaikuta,paitsi jos itse haluat enemmän maksaa.

Tuntuu olevan kovasti "mutu" pohjalta kirjoittelua.Asiahan on niin,että tulojen mukaanhan se menee,ja jos siis elatusvelvollinen on vuorotteluvapaalla,niin tuskinpa niistä tuloista tarvitsee suuria elatusmaksuja maksella (riippuu toki välttämättömistä menoista,mutta noilla tuloillahan saat vv korvausta n.1300*0.7=n.900 euroa-verot.)Ja jos jäät osa-aikaiseksi,siirryt päivätöihin,niin toki eltusmaksut lasketaan tietysti niiden tulojen mukaan,eikä menneiden tulojen mukaan.500 euron elatusmaksuja tuolla 2700 bruttotuloilla pelätä,esim,jos laskettaisiin lapsen keskim. kuluiksi 380 eur/kk,niin laskukaavahan olisi:380-lapsilisä-yh-korotus=n.250,joka jaetaan NETTO tulojen suhteessa.Esim.250 euroahan olisi tuossa laskussa 100% elatus,jolloin yh:n ei tarvitsisi osallistua lapsen elatukseen lainkaan,ja näinhän se ei toki olisi oikeudenmukaista.

Väkäsinpä koosteen aiheesta, jonka tuuttaan jatkossa elarikysymyksiin omana mielipiteenäni ”copy-paste”:na. Mielipide se on sen vuoksi, ettei näihin OLE OLEMASSA yhtä kaavaa – onneksi, koska omat vanhemmathan asiantuntijoita tässä asiassa ovat … paitsi jos ovat sellaisia puusilmiä ettei sopia osata mistään… sääli lapsia.



I VAIHE - määrä

Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]

b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)

Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).


II VAIHE - jako

Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).

Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.

Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!


III VAIHE - vahvistaminen

Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.


”nollas” VAIHE – lapsen etu

Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).