Ärsyynnyn anopista vaikkei ole oikeasti kunnon syytä

Onko anoppi kuvioissa mukana joka päivä useita tunteja,
Vai vain silloin tällöin?
Jos hän on jatkuvasti seurassanne, pyydä häntä auttamaan muissa hommissa:
“Tässä on luottomorttini, voisitko käydä kaupassa… tai olisiko sinulla aikaa taitella pyykki tai auttaisitko puolisoani aterian valmistuksessa jne..”.
Laita anoppi muihin hommiin saadaksesi omaa aikaa lapsesi kanssa.

Kerro anopilli miten hyvin hän on kasvattanut puolisosi : lapsensa. Nyt , kiitos hänen, haluat itse osallistua oman lapsenne kasvatukseen. Että olet saanut paljon ohheita häneltä ja kysyt kyllä jos tarvitset lisää.

Noin annat anopin ymmärtää että sinä ja puolisosi olette nyt oman lapsenne kasvattajat.
Mutta että otatte hänen neuvot vastaan kun niitä haluatte ja tarvitsette.

Onhan tuossa jo syytä ärsyyntyä, sinun lapsistahan tuossa on kyse. Voi olla että anoppi haluaa ikäänkuin uudelleen elää sitä pikkulapsiaikaa ilman paineita ja toivoisi olevansa yhtä tarvittu lapsille kuin oli itse omilleen. Vaikka syy on inhimillinen, on sun ärsyyntyminenkin ihan yhtä inhimillistä.

Itsekin ärsyynnyn omaan anoppiini, etenkin nyt kun meillekin on vauva syntynyt. Soitellessaan ei kysele lapsen kuulumisia mutta kun tavataan, ulvoo oikein kuinka on ikävöinyt pikkuista, tosin tämäkin ilmiö jännästi tapahtuu vain silloin kun lasta pitelee hänen poikansa. Minun sylissäni lapsi on näkymätön. Tuntuu että hän hiukan esittää saadakseen huomiota. Hän myös ihmettelee miksi en nukuta vauvaa mahallaan (alle 3kk ikää eikä osaa kääntyä), miksi ei ole sisällä pipo päässä (lämmintä 25 astetta), miksi ”pakotetaan” turvaistuimeen autossa (öööö jeps), miksi ei olla otettu vastaan lapsen isän vanhaa sänkyä, joka on homeessa ja hiirenpaskassa :D Ei varsinaisesti mitään pahaa sano suoraan, kunhan ihmettelee oikein kovaan ääneen.