Miehille kyssäri

Samaa ajatellut. Tuota kestänyt nyt 3-4 vuotta aikaisemminkin oli vetäytyvää tyyppiä,mutta nyt on jos suoraan sanon niin piru irti.
Rakastan miestäni.Koen ettei välittäminen ja rakkaus ole enää vastavuoroista vaikkakin mies kysyttäessä tyrmää tuon etäytymisteoruani.
Hermostuu ja kokee ahdisteluksi.Koen että haluaa olla vain yksin. Hitsi kun tuntuu että teen jo luopumista hänestä ja sattuu niin perhanan paljon.
Mies ei myöskään halaa tai suukottele omaaloitteisesti. Minä kyllä menen ja halaan annan suukon.
Kaikista ristiriitaisinta on että mies vastaa rakastavanda japerheen olevan tärrkein muttei tuo näy oikein hänen teoissaan ja valinnoissaan.
3n tiijä mikä hitto tässä nyt mättää.
Ja kun mies ei puhu
Kaikki puhumiset lähtee minusta.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa ajatellut. Tuota kestänyt nyt 3-4 vuotta aikaisemminkin oli vetäytyvää tyyppiä,mutta nyt on jos suoraan sanon niin piru irti.
Rakastan miestäni.Koen ettei välittäminen ja rakkaus ole enää vastavuoroista vaikkakin mies kysyttäessä tyrmää tuon etäytymisteoruani.
Hermostuu ja kokee ahdisteluksi.Koen että haluaa olla vain yksin. Hitsi kun tuntuu että teen jo luopumista hänestä ja sattuu niin perhanan paljon.
Mies ei myöskään halaa tai suukottele omaaloitteisesti. Minä kyllä menen ja halaan annan suukon.
Kaikista ristiriitaisinta on että mies vastaa rakastavanda japerheen olevan tärrkein muttei tuo näy oikein hänen teoissaan ja valinnoissaan.
3n tiijä mikä hitto tässä nyt mättää.
Ja kun mies ei puhu
Kaikki puhumiset lähtee minusta.

Lue lisää

Se on huono merkki, että vaikenee... Kyllä hän jollain tapaa teistä välittää varmasti, mutta pitää itsestäänselvyytenä. Uppoutuu liiaksi omaan maailmaansa... Tekee kyllä hallaa lapsille tuo. Osaan sanoa tästä siksi, kun olin itse vähän samankaltaisessa tilanteessa omassa entisessä avioliitossani. Minä olin miehesi kaltainen vetäytyvä. Syynä oli kaiketi, että koin ettei minun tarpeita huomioitu riittävästi, mutta en huomannut että syy oli myös itsessä ja käyttäytymisessäni. Se mitä sanoo, on eri asia kuin se mitä teot antaa ymmärtää ja kannattaakin uskoa niitä tekoja sanoja enemmän.
Ei ole helppo juttu, kun sinulla on paljon tunteita miestäsi kohtaan. Mutta jos tuo jatkuu vielä pitkään, niin ne sinun tunteesi pian loppuvat ja siinä kohtaa mies joutuu heräämään viimeistään. Näin minullekin kävi 13 vuotta sitten. Sen jälkeen olenkin ollut yksin.

mustasusi kirjoitti:

Se on huono merkki, että vaikenee... Kyllä hän jollain tapaa teistä välittää varmasti, mutta pitää itsestäänselvyytenä. Uppoutuu liiaksi omaan maailmaansa... Tekee kyllä hallaa lapsille tuo. Osaan sanoa tästä siksi, kun olin itse vähän samankaltaisessa tilanteessa omassa entisessä avioliitossani. Minä olin miehesi kaltainen vetäytyvä. Syynä oli kaiketi, että koin ettei minun tarpeita huomioitu riittävästi, mutta en huomannut että syy oli myös itsessä ja käyttäytymisessäni. Se mitä sanoo, on eri asia kuin se mitä teot antaa ymmärtää ja kannattaakin uskoa niitä tekoja sanoja enemmän.
Ei ole helppo juttu, kun sinulla on paljon tunteita miestäsi kohtaan. Mutta jos tuo jatkuu vielä pitkään, niin ne sinun tunteesi pian loppuvat ja siinä kohtaa mies joutuu heräämään viimeistään. Näin minullekin kävi 13 vuotta sitten. Sen jälkeen olenkin ollut yksin.

Lue lisää

Rakastitko häntä?

Anonyymi kirjoitti:

Rakastitko häntä?

Kyllä. Mutta en ehkä tarpeeksi. Eron jälkeen ollaan oltu ystäviä ja niin se toimii paremmin. Sielunkumppani kun on. Hänellä on uusi mues, ollut jo vuosia. Minulla ei ketään.

mustasusi kirjoitti:

Kyllä. Mutta en ehkä tarpeeksi. Eron jälkeen ollaan oltu ystäviä ja niin se toimii paremmin. Sielunkumppani kun on. Hänellä on uusi mues, ollut jo vuosia. Minulla ei ketään.

Lue lisää

Mistä päättelet ettet rakastanut tarpeksi? Koetko edelleens rakastavasi häntä?
Miltä ero tuntui? Oliko se kova takaisku vai koitko sen helpotuksena tai eikö sillä ollut isoa vaikutusta tunnetasolla?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä päättelet ettet rakastanut tarpeksi? Koetko edelleens rakastavasi häntä?
Miltä ero tuntui? Oliko se kova takaisku vai koitko sen helpotuksena tai eikö sillä ollut isoa vaikutusta tunnetasolla?

Lue lisää

Ero tuntui todella pahalta. En minä halunnut erota. Mutta eksän tunteet oli kuolleet takiani. Meni monta vuotta päästä siitä yli. Eniten satutti perheen hajoaminen. Lapset oli vielä alakouluikäisiä...

mustasusi kirjoitti:

Ero tuntui todella pahalta. En minä halunnut erota. Mutta eksän tunteet oli kuolleet takiani. Meni monta vuotta päästä siitä yli. Eniten satutti perheen hajoaminen. Lapset oli vielä alakouluikäisiä...

Lue lisää

Varmasti ollut kamalaa., en osaa kuvitella kuinka hitveältä on tuntunut.Yks päivä mietin että jos tulisi ero niin en tiedä miten siittä selviäisin.
Eroa verrataan läheisen kuolemaan se sirutyö on ollut varmasti ihan kauheaa. En haluaisi kokea sitä..Tällä hetkellä tuntuu hirvittävän pahalle etten tunne miehenpuolelta kovinkaan suurta rakkautta ja koen jotain ihneellistä kamppailua luopumisen tuskan,itsekkään ajattelun ja rakastamisen suhteen.
En voi omistaa toista enkä pakottaa,en voi vaatia rakastamaan vaan toisen tunteet ja tunteettomuus on hyväksyttävä silti jollaiin tapaa itsekkäästi en haluaisi luopua toisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti ollut kamalaa., en osaa kuvitella kuinka hitveältä on tuntunut.Yks päivä mietin että jos tulisi ero niin en tiedä miten siittä selviäisin.
Eroa verrataan läheisen kuolemaan se sirutyö on ollut varmasti ihan kauheaa. En haluaisi kokea sitä..Tällä hetkellä tuntuu hirvittävän pahalle etten tunne miehenpuolelta kovinkaan suurta rakkautta ja koen jotain ihneellistä kamppailua luopumisen tuskan,itsekkään ajattelun ja rakastamisen suhteen.
En voi omistaa toista enkä pakottaa,en voi vaatia rakastamaan vaan toisen tunteet ja tunteettomuus on hyväksyttävä silti jollaiin tapaa itsekkäästi en haluaisi luopua toisesta.

Lue lisää

Voin kuvitella, että jotain vastaavaa kamppailua oma eksäkin kävi, kunnes päätti ilmoittaa että haluaa erota. Ei se ollut helppoa kummallekaan...

Kuinkas sulle se sun unelma elämä niissä sun mahdollisissa fantasioissa mahtanee maistua montako kertaa olet omassa elämässäsi toistanu aloituksen kaltaisen virheen siltikään mitään siitä oppimatta

mustasusi kirjoitti:

Voin kuvitella, että jotain vastaavaa kamppailua oma eksäkin kävi, kunnes päätti ilmoittaa että haluaa erota. Ei se ollut helppoa kummallekaan...

Aivan,taidan yrittää vielä pariterapiaa. En luovuta vielä,mutta jos toinen ei anna suhteeseen muuta kuin taloudellistatukea niin kertoohan se jostain esim tunteiden vähyydestä.
Koen että mies.pääsee helpommalla jos päästän irti. Saa elää omaa elämäänsä ilman perheen roikkumista .
Uusi mies on niin kaukainen ajatus sillä uusi mies ei ole tavoite.
Tällä haavaa koen että olen sitten ennemmin yksin. En jaksa uutta.
Tavallaan menetän hänet hän ikäänkuin kuolee pois. En usko että hän pitäisi yhteyttä koska on jo nyt niin halukas vetäytymään vaikka vastaa rakastavansa.
En luota.enää

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkas sulle se sun unelma elämä niissä sun mahdollisissa fantasioissa mahtanee maistua montako kertaa olet omassa elämässäsi toistanu aloituksen kaltaisen virheen siltikään mitään siitä oppimatta

Lue lisää

Jokaisella on jonkinlainen näkemys parisuhteesta.Jokaisella on myös omat rajansa.
Toisilla ei ole parisuhdetta ollenkaan, sekin voi olla oma valinta tai sidoksissa elämäntilanteeseen.
Se onko parisuhteessa tai ei,ei ole se oleellisin elämä tässä elämässä vaan se millaiseksi luot oman sisäisen maailmasi, se voi olla kaunis tai se voi olla ruma.
Sisäinen maailmasi heijastuu ympärillesi jakaen joko positiivisyyttä tai negatiivisyyttä mutta ennenkaikkea pointti on valinnoissa,voit valita itse.Valinta on sinun.
Voit jakaa negaa tai positiivisyyttä.
Kyse on tahdosta.
Ja kyse on siittä että sua vituttaa joku niin k8vasti että et jaksa välittää miltä toisista tuntuu kunhan saat satutettua.koska sinuun sattuu. Toiseenkin pitää sattua koska sinuun sattuu. Kukaan ei saa olla lempeä,iloinen haavoittuvainen rakastava jne koska sinuun sattuu

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisella on jonkinlainen näkemys parisuhteesta.Jokaisella on myös omat rajansa.
Toisilla ei ole parisuhdetta ollenkaan, sekin voi olla oma valinta tai sidoksissa elämäntilanteeseen.
Se onko parisuhteessa tai ei,ei ole se oleellisin elämä tässä elämässä vaan se millaiseksi luot oman sisäisen maailmasi, se voi olla kaunis tai se voi olla ruma.
Sisäinen maailmasi heijastuu ympärillesi jakaen joko positiivisyyttä tai negatiivisyyttä mutta ennenkaikkea pointti on valinnoissa,voit valita itse.Valinta on sinun.
Voit jakaa negaa tai positiivisyyttä.
Kyse on tahdosta.
Ja kyse on siittä että sua vituttaa joku niin k8vasti että et jaksa välittää miltä toisista tuntuu kunhan saat satutettua.koska sinuun sattuu. Toiseenkin pitää sattua koska sinuun sattuu. Kukaan ei saa olla lempeä,iloinen haavoittuvainen rakastava jne koska sinuun sattuu

Lue lisää

Jatkan.Tuo on inhimillistä. Tuo ei tee sinusta huonompaa vaan ihmisen.
Mutta voit valita, aina voi valita sanotko hyvää huomenta vai näytätkö keskaria.
Aina voit.sinä voit jos tahdot.

Ei ole normaalia nykyaikana. Minä en ymmärrä esim. miksi sinä olet ollut 20 vuotta suhteessa jos et ole ollut tyytyväinen tilanteeseen.

Kyllä on naisessa vika, jos tyytyy vain olemaan ja valittamaan ja tekemään puolesta. Ei myöskään ole naisen vastuulla isän ja lasten suhde. Totta kai sitä kannattaa tukea ja edistää mutta isä on vastuussa ihmissuhteistaan niin kuin me kaikki muutkin.

Kun 12 vuoden mierolaisajan jälkeen tulin loppukuukausiksi kotiseudulle puutteen torjuntaan
niin vaimoni loihe lausumaan: Kyl on kameeta. Ruokaa saa kantaa selkä vääränä. astioita likkaantuu. Paikat sotkeentuu. Kyl ossaa aikuisest miehet olla hirveesti vaivaa!
Tätä kesti pari kuukautta ja sitten kääntyivät kupit ympäri. Jäin kotiin kokoaikaisesti.

Olisko kannattan valita mies paremmin

Elämäntilanne on se että ooemme molemmat töissä.Mies on yrittäjä.Niin olen pyrkinyt keskustelemaan myös tuosta mitkä ovat hänen syvimmät tunteensa ja tahtonsa ja mitä hän haluaa,mutta mies ei halua puhua aiheesta.
Ja samaa mieltä että koska rakstaa sitä haluäaa tehdä toisen olon hyväksi.
Koen että emme elä enää samaa elämää. Koen miehen elävän etupäässä omaa elämäänsä.
Tuo että mies on poissa ei haittaa minua vaan se että hän on henkisesti poissa silloin kun on fyysisesti läsnä.

Niin tai toisille tyytyväisyys ja syy olla olemassa on jokin muu.
Syy elää ja olla tyytyväinen voi olla vaikka siinä että omistaa kattilan ja perunamaan,pokttopuita riittää tai lantaa ruuantekoon.
Kerran katsoin viseon jossa intialainen mies oli löytänyt vaa',an jolla maksusta punnitsi ihmisiä,maksu oli edullinen.
Mies totesi että hänellä onbkaikki hyvin koska hän3llä on työ ja hän saa siittä rahaa elääkseen.
Miehellä oliä lannevaate ei muuta ja kylkiluut paistoivat,suussa muutama hammas mutta hänen elämällään oli merkitys.
Usein merkityksetön elämä saa aikaan senettä ihminen masentuu.
Onnellisuuden löytyminen läheltä helpottaa tyytyväisyyden löytymistä.
Silläkään ei ole väliä onko oikeassa vaan sillä että myöntää omien virheiden ja väärässäol3mis3n mahdollisuuden sillä vain noin voi kasvaa ja kehittyä.
Mutta se inhimillisyys niinpä ja ne tunteetAiäna ei kykene järkevyyteen kun ei näe asioita eikä voi nähdä tulevaisuuteen.
Mikä kell3kkin on se oikea elämä sitten,joku haluaa elää yksin vetäytyen ja joku toinen kukoistaa massan ympäröimänä.
Mutta uskon että lopulta ihminen on yksin,jossain kohden hän joutuu vastaamaan valinnoistaan ja hyväksymään heikkoutensa ja ymmärtämään muiden heikkoudet

Toisaalta kavereideni miehet ei ole vaståaavanlaisia eli puhuvatkin ja tekevät kompromisseja,ovat lasten kanssa jne että ei ne henkisesti oo poissaolevia eli ei tuåo nyt ihan yleistä ainakaan ole vaikkei tavatontakaan.
Oikeastaan minä en ole valittaja tyyppiä.Meillä se menee niin että mies valittaa ja minä tunnen itseniepäreilusti kohdelluksi.
Milloin maito on väärällä hyllyllä,milloin lasten tavarat on edessä,milloin lumitöitä ei oo tehty ajoissa,millo häntä ei oo herätetty ja toisinaan ei oo annettu nukkua, millo ei oo tehty sitä eikä tätä ja millo on tehty sitä taikka tätä. Hän on etupäässä ärsyyntynyt suurimman osan ajasta. En ymmärrä miten jaksaakin.
Ikäänkuin koko ajan kytisi pinnan alla tympääntynyr,vihainen olotila.
Tiuskii,äyskii,on tyly,rähisee,raivoaa ja kun hiljenee uppoutuu nettiin eikä kukaan uskalla häiritä.
Muutoin on omissa maailmoissaan.
Toisaalta on myös paljon poissa kotoa mikä on ihan ok koska silloin minä ja lapset saamme rauhan ja ilmapiiri on parempi eikä yllä leiju tunne että kohta tehdään taas jotain väärää.

Lisään.Muttei päästä henkisesti ketään lähelleen ja on jäänyt etäiseksi
Tuo on vaan nyt yksi musteeri että miksei päästä lähelleen että mikä kumma siinä voisi ollaa että sulkeutuu,käpertyy.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta kavereideni miehet ei ole vaståaavanlaisia eli puhuvatkin ja tekevät kompromisseja,ovat lasten kanssa jne että ei ne henkisesti oo poissaolevia eli ei tuåo nyt ihan yleistä ainakaan ole vaikkei tavatontakaan.
Oikeastaan minä en ole valittaja tyyppiä.Meillä se menee niin että mies valittaa ja minä tunnen itseniepäreilusti kohdelluksi.
Milloin maito on väärällä hyllyllä,milloin lasten tavarat on edessä,milloin lumitöitä ei oo tehty ajoissa,millo häntä ei oo herätetty ja toisinaan ei oo annettu nukkua, millo ei oo tehty sitä eikä tätä ja millo on tehty sitä taikka tätä. Hän on etupäässä ärsyyntynyt suurimman osan ajasta. En ymmärrä miten jaksaakin.
Ikäänkuin koko ajan kytisi pinnan alla tympääntynyr,vihainen olotila.
Tiuskii,äyskii,on tyly,rähisee,raivoaa ja kun hiljenee uppoutuu nettiin eikä kukaan uskalla häiritä.
Muutoin on omissa maailmoissaan.
Toisaalta on myös paljon poissa kotoa mikä on ihan ok koska silloin minä ja lapset saamme rauhan ja ilmapiiri on parempi eikä yllä leiju tunne että kohta tehdään taas jotain väärää.

Lue lisää

Joo hankalaahan elämä tuollaisen henkilön kanssa on.

Raivoaminen on viimeistään sellainen asia, mitä minä en siedä. Huutamisen tai raivoamisen itse hyväksyn lähinnä silloin jos olen tehnyt jotain todella anteeksiantamatonta.

Kyllä sinun pitää asettaa johonkin raja, mitä olet valmis sietämään .

Yogamies kirjoitti:

Joo hankalaahan elämä tuollaisen henkilön kanssa on.

Raivoaminen on viimeistään sellainen asia, mitä minä en siedä. Huutamisen tai raivoamisen itse hyväksyn lähinnä silloin jos olen tehnyt jotain todella anteeksiantamatonta.

Kyllä sinun pitää asettaa johonkin raja, mitä olet valmis sietämään .

Lue lisää

Noh,saa kait sitä yrittää sanoa mutta niin,aikuinen mies,miten pakotat kun sanominenbei tehoa

Anonyymi kirjoitti:

Noh,saa kait sitä yrittää sanoa mutta niin,aikuinen mies,miten pakotat kun sanominenbei tehoa

Siksi sanoin, että oma raja on asetettava ja mietittävä miten rajoista pystyy pitämään kiinni.

Tietysti mitään rajoja on turha asettaa, ellei voi pitää niistä kiinni, vaan toinen saa ylittää rajat seuraumuksetta.

Yogamies kirjoitti:

Siksi sanoin, että oma raja on asetettava ja mietittävä miten rajoista pystyy pitämään kiinni.

Tietysti mitään rajoja on turha asettaa, ellei voi pitää niistä kiinni, vaan toinen saa ylittää rajat seuraumuksetta.

Lue lisää

Ennjaksa nalkuttaa,sanon asiasta jonkun kerran.En myöskään lähde kiristämään mitenkään,ei oo minun juttu,likaista peliä.
En jaksa mököttääkkään,enkä olla pitkään pahantuulinen.
Mirs ehkä ajattelee että asia on ok koska sanon asiasta mutta sen jälkeen olen normaali nauravainen ja hyväntuulinen mutten jaksa alkaa vetämään jotain mörtsi rooliakaan että toinen tajuaa.
Viha yms vie energiaa ihan liikaa.
Mies hyppii seinille jos aloitan puheen menoistaan tai käytöksestään tai ylipäätään mistään mikä liittyy häneen kritiikin muodossa.Ei semmostakaan jaksa.

Empä oikein usko koska harrastaa paljon sekä ostanut itselleen moottoripyörän,moottorikelkan,moottoriveneen,matkustelee yksin ulkomailla jne
Jopa lentokoneen ostanut.
Muitakin harrastuksia joitaen viitsi mainita ettei ihn paljastu.
On mennyt ja tullut ihn oman mielensä mukaan.
Tai sitten tuokaan ei riitä.

Lisään että olen siis kasvttnut lapset yksin,hoidan myös taloustyöt kuin pihatyöt.
Mies menee paljon ja silloin kun on kotona koen h3nkistä etäisyyttä koska kotona ollessaankin uppoutuu nettiin eikä tykkää häirinnästä.
Uppoutuu kiinteistöjuttuihin ja osakkeisiin,keräilyharrastukseensa.
Se ei ainakaan pidä paikkaansa etteikö olisi saanut toteuttaa itseään mutta voihan se olla ettei tuokaan riitä.kokee perheen rasitteeksi ylipäätään?