Koskee...

Minutkin jätettiin reilu viikko sitten. Ei se kauhean kamalalta tunnu, mutta se häiritsee ja masentaa. Lisäksi on ikävä sitä toista. Joka päivä tuntuu vain pahemmalta, mutta onneksi me ollaan kavereita ja voidaan puhua kaikesta.
Ei sitä ole päätetty missään kauan se toipuminen kestää. Oon vaan koittanut jatkaa elämää niinkuin ennenkin. Välillä tulee tarve rikkoa tavaroita ja saada tuhoa aikaan :D

Jos on nuori niin on luultavasti turha odottaa mitään pitävää suhdetta. Kai sen sitten vanhempana ymmärtää paremmin. Mene ja tiedä.

särkyneiden sydänten kerho, kirjoittanut broken 78. On tällä sivulla, hieman alempana.

Oon käyny eron läpi vuosi sitten. Vieläkin tulee ikävä mun exää. Harvoin, mutta kuitenkin..

Nuo ohjeet jotka tolta sivulta löydät ovat aivan täydelliset kun katson aikaa taaksepäin. Noin tei ja se auttoi..

Kyllä sä selviät. itke kun itkettää ja naura kun naurattaa. Ystävät ovat kaiken A ja O !!!!!! samoin oma äiti jos sattuu oleen hyvät välit. Mun äiti ainaskin autto mua tosi paljon!

Aika parantaa tuskan..kokemusta on.

Eroprosessi kestää pitkältä tuntuvan ajan. Suht yksilöllistä.

Sen tiedän että jos on itse miettinyt eroa ja toinen "ehtii ensin" kannattaa surra surunsa ja sitten vasta miettiä kuinka tosissaan tahtoisi ihmisen takaisin.

Jos olet eroa harkinnut niin ilmeisesti olet jollain lailla tosissasi ollut. Toisen tekemänä se kuitenkin kouraisee kipeästi. Varsinkin jo kuvioon liittyy joku toinen, alkaa olla joku kilpailumeininkin tahtomattaankin vaikuttamassa ajatuksiin. Väkisin kiinnipitäminen ei toimi.

Koita jaksaa eroajan yli ja korjata omaa elämää, silloin ne tunnepuolen jutut selkiää ja tiedät taas mitä toivot.

Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu..
Mut jätettiin pääsiäisenä, me oltiin oltu melkein 6 ½ vuotta yhes.. Se tuli mulle täytenä shokkina, ensin en halunnu uskoo kóko asiaa ja roikuin siinä ku mikäki typerys.. Mut sit selvis ett se oli pettäny mua jo useamman vuoden, aina eri "huoran" kans.. Tuntui kuin matto olis vedetty jalkojen alta, se oli viimeinen ihminen kenestä olisin uskonu sellaista.. Tuntui kuin koko täää 6 vuotta olis ollu pelkkää valhetta, jokaikinen asia..
Mä elin aivan sumus eka pari viikkoo, itkin vain, en syöny mitää, menin sit tosi huonoon kuntoon..
Nyt mun exä on alkanu seurusteleen yhen naikkosen kans, kehen se on tutustunu jo sillon ku me seurusteltiin.. Ekaa kertaa ku mä näin ne, tuntui ku olis lyöty ilmat pihalle, no mähän menin sit huutaan sille exälle ja loppujen lopux löin sitä, siitä on kyl aika ylpee.. Mä en edelleenkää pysty kattoon niitä yhes ilman että mus tuntuis ikävä ja tuska.. Mutta jotenki seki on helpottanu, varmaan sen takia koska nyt mä tiän millainen paska se on, niin mä en ikinä haluais sitä enää takas.. Nyt mä oon yrittäny välttää semmosia paikkoja missä se käy, koska en todellakaa halua nähä sitä.. Se on sullekki hyvä neuvo, poissa silmistä, poissa mielestä!!

Sehän täs niin hassua on että mäki ajattelin eroa enneku se ehti jättää mut.. Olin jo pitkään harkinnu että jotain muutosta pitäis tapahtua.. Mutta sen jälkeen ku se jätti mut, en ite enää muistanu yhtään syytä mitä varte olisin halunnu erota siitä.. Muistin vain ne kaikki "ihanat" asiat..

Mutta nyt ku melke pari kuukautta on kulunu, niin ne syyt on taas palautunu mieleen.. Muhun koskee silti edelleen ja on vieläkin ikävä, mutta se tunne ei enää oo niin paha..
Mä voin rehellisesti sanoo, että se kauhee musertava tunne ja ikävä kyllä haihtuu päivä päivältä..

Mulla auttoi se etten jäänyt kotiin yksin miettimään asioita, vaan kaverit raahas mut bailaan.. Pitään hauskaa.. Edes yhex illax jos pystyy unohtaan kaiken sen paskan, niin se on hyvin.. Mä oon tän kahen kuukauden aikana keksiny jos jotain kostoo, mut en ainakaa viä oo saanu toteutettuu, ehkä viä joskus.. Koska se paska jos kuka on ansainnu pientä kärsimystä..

Sori ku tuli vähä pitkä viesti.. Mut tavallaan on kiva tietää etten oo ainut tällases tilantees, koska pari kuukautta sitten tuntu siltä..

Toi sun mieheski kuulostaa aika paskalta, jos toisen takia jättää.. Sulla on paljon parempi ilman sitä ja sä tuut löytään viä jonku tosi ihanan miehen, joka arvostaa ja kunnioittaa sua.. Sillä välin täs on hyvä pitää vähä hauskaa.. Se kohottaa kummasti itsetuntoo ku miehet ihailee.. Eli ei muutaku baanalle, pidä yx ilta hauskaa, flirttaile.. Ja sä huomaat aamulla, ettei sun ehkä ookkaa niin kauhee ikävä sitä..

Kokemuksesta voin sanoo ett se toimii..

Mut hyvää kesän jatkoa ja kyl sä pääset tän asian yli!! Mäki oon päässy jo aika hyvin.. Sitä varten on aika hyvä fiilis..

Itselläni meni 3 viikkoa nukkumatta ja syömättä. Aluksi tuntui että elämässä ei ole mitään minkä vuoksi jaksaa. Mutta sen kolmen viikon jälkeen huomasin alkavani elää.
Aluksi niiden pettureiden näkeminen teki pahaa.Enää ei tee.Ja riemua lisää, että se tuska mitä ne mulle aiheutti, oli pientä siihen nähden mitä niiden elämä on ny.
Mä oon onnellinen ja vapaa nyt ja se tuntuu hyvältä. Ja kummasti kaiken tapahtuneen myötä on löytänyt itsestään uusia piirteitä, joiden avulla osaa nauttia asioista aivan uudella tavalla.
Sä selviät, mä tiedän sen!!!!!Voimia ja jaksamisia!