Avioliitto perustuu luottamukseen, rehellisyyteen ja avoimuuteen.
Itse luotin 30 vuotta ja nyt petyin yllättävällä tavalla, voiko tämä olla totta -vaimoni on löytänyt uuden miehen.
Minkä tähden, miksi?
En tahdo jaksaa: en syö en nuku en pysty elämään tällä hetkellä päättyykö minun elämäni tähän
Sanotaan että päiväkerrallaan, mutta miten elän yhden hetken tai sekunnin?
Itse luotin 30 vuotta ja nyt petyin yllättävällä tavalla, voiko tämä olla totta -vaimoni on löytänyt uuden miehen.
Minkä tähden, miksi?
En tahdo jaksaa: en syö en nuku en pysty elämään tällä hetkellä päättyykö minun elämäni tähän
Sanotaan että päiväkerrallaan, mutta miten elän yhden hetken tai sekunnin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän tunteesi. On kauheeta kun ns. 'matto vetäistään' jalkojen alta.
Olettekohan te keskustelleet eron syistä? Hänkö vain löysi uuden miehen? Joskus käy niin että kun kipinä suhteesta on jo aikaa sitten laantunut tai jopa kokonaan kuollut, ihmiset ajattelevat etteivät enää rakasta toisiaan ja vain uusi suhde saa tuntemaan että on 'elossa'. Toisinaan taas suhteen selvittämättömät asiat painavat niin paljon ettei painolastia enää kyetä ratkaisemaan muulla tavalla kuin eroamalla.
Oli miten oli - sinun on parasta sopeutua pikku hiljaa ajatukseen. Yritä tehdä muita asioita, tavata ystäviä, joille purkaa sydäntäsi. Kirjoita vaikka tuntemuksesi paperille tai tee kirje exällesi. Näin aivosi ikäänkuin työskentelevät asian pikku hiljaa pois. Ja anna aikaa itsellesi jos itkettää, älä pidättele, kaikki tuntemukset, suru, kaipuu, viha, katkeruus: ne kuuluvat asiaan ja laimenevat kyllä aikaa myöten. Toivottavasti tästä on apua sinulle. Itselläni kaikkein pahin aika jolloin tuntui ettei kestä sekuntiakaan, kesti n. 2 viikkoa. Nyt tuntuu että on jo pieniä hetkiä milloin 'ajatukset eivät piinaa'.. Elämä voittaa kumminkin! Usko niin.
toisesta naisesta, joka on ollut kuvioissa jo nämä kuusi kuukautta!!!! vasta harkinta-ajan lopussa. Ihmettelin kaikenlaista ja kysyin toisesta, mutta M kiisti kaiken. Nyt sitten kiherteli puhelimessa, että on toinen kun eropaperit tuli. Rehellisyys maan perii...
Takana yli 20 v avioliittoa.Sitten yhtäkkiä salama iskee.Miehelläni on toinen suhde.Ensimmäinen viikko meni shokissa.En syönyt mitään, join vain vettä.Makasin sohvalla, hädin tuskin jaksoin nousta vessaan.Itkin ja nukuin vuorotellen.Koirani itki kanssani.Yritti lohduttaa.
Sain helpotusta, kun kävin lääkärissä ja hän määräsi rauhoittavia ja nukahtamislääkkeet.Joskus on päiviä, etten tarvitse kuin kaksi puolikasta pamia, toisinaan menee 3-4 puolikasta.En syyllistä itseäni lääkkeiden käytöstä.Tämä on nyt tätä aikaa.Kyllä niistäkin joskus päästään.
Nyt olen niin pitkällä työstämässä tapahtunutta, että huomenna soitan asianajajalle ja sovin tapaamisen.Laitan ykkösvaiheen alulleen.
Pikkuhiljaa huomaan, että viha nousee tunteista päällimmäiseksi, kun ensin se oli vain pohjatonta ikävää ja katkeruutta!Jossain sielun syövereissä tiedän, että mieheni suhde ei kestä kauaa.Meilläkin oli ongelmia, ja ne eivät yhtäkkiä katoa mihinkään.Samasta syystä en edes halua ajatella uutta suhdetta kehenkään mieheen.Haluan ensin olla taas ehjä ja vahva oma itseni, ennenkuin vedän jonkun toisen kuvioihini!
Jaksamista sulle ja muillekin saman kokeville!
Olen saanut tältä palstalta todella paljon virtuaalista tukea ja uutta näkökulmaa asioihin.Ja olen huomannut, että meitä petettyjä ja jätettyjä on tosi paljon.
"Sen suurempaa ja tuskaisempaa vääryyttä ei parisuhteessa toiselle voi tehdä, kuin pettää toista!"
Haluaisin tietää kauanko tilanteen laukeamisesta on kulunt? Itselleni selvisi vasta n. 2 viikkoa sitten.
Kävin lauantaina lääkärissä ja sain myös rauhoittavia sekä nukahtamisläälkkeitä.
Ykkösvaihe on jo alulla meidän kohdalla.
Koira kuoli tammikuulla etten voi edes hänen kanssaan jakaa surua.Haluaisin vielä jatkaa keskustelua, se helpottaa.
Viestin kirjoitti Rianvi.
Mies lähti n.6 viikkoo sitten.Virallisesti asuu vielä samassa osoitteessa, mutta kiusatakseen vaan.Vaikuttais joihinkin mun taloudellisiin asioihin, kun muuttais virallisesti pois.
Ensimmäiset kaksi viikkoo olivat tosiaankin pahimmat.Kävin kampaajalla, vaihdoin hiusten mallia ja väriä ja muutuin ulkoisesti uudeksi ihmiseksi.Se auttoi vähän.Lisäksi olen käynyt lukemattomia keskusteluja ystävieni kanssa.He ovat saaneet kyllästymiseen saakka kuunnella mua.Onneksi ymmärtävät, ja jaksavat kuunnella.
Koska emme pysty mieheni kanssa keskustelemaan ilman riitelyä, olen lähettänyt hänelle sähköpostia.Siihen pistänyt kaiken sen ajatuksen mitä olen halunnut hänelle sanoa.Välillä olen kirjoittanut niin hienosti, että oikein itsekin ihmettelen.Olen käynyt netissä keskusteluja juuri täälläkin, ja sitten vielä olen turvautunut ammattiauttajaan.En häpeä sitäkään.Se on helpottanut paljon.Häneltä olen saanut erilaisia ajatuksia ja näkökulmia asioihin.Pääni on pikkuhiljaa alkanut "selvitä".Siis ajatukseni selkeytyä ja nyt tiedän mitä olen tekemässä.
Ne ensimmäiset viikot kuluivat kuin sumussa kun odotin joka päivä, joka ilta soittoa, tekstiviestiä, jopa mieheni käyntiä kotona.Pikkuhiljaa lakkasin odottamasta.Totun tähän yksinoloon, paitsi ,että en ole yksin vaan pojan kanssa, sekä koiran.
Tämä on niin järisyttävän hirveä kokemus, että olen ajatellut, että jos tästä selviän kunnialla voin olla aiheesta ylpeä itsestäni!
Itke niin paljon kuin vaan itkettää.Joku päivä huomaat, ettet olekaan itkenyt, kun painat pääsi yksin tyynyyn!
Suunnattoman ikävän, kaipauksen ja katkeruuden tilalle tulee vähitellen pelkkä VIHA.Anna senkin tunteen tulla, siihen sinulla on täysi oikeus.Mutta älä hoputa tunteitasi -kaikki tulevat ajallaan sitten kun olet siihen valmis!
Toivottavasti nämä ajatukset auttaa sua edes vähän.Itse ajattelin vielä parisen viikkoo sitten kun luin vastaavia kirjotuksia täältä, että noin en voi KOSKAAN ajatella!KYLLÄ SINÄ VOIT! Usko pois, aika helpottaa, aika on puolellasi, pitkä aika parantaa!